Hyvää joulua, uuttavuotta ja pääsiäistä nyt sitten kerralla. Tässä onkin lomailtu antaumuksella, peko-treenit ovat olleet tauolla ja niitä korvaamaan on sitten koitettu vähän tehdä jälkeä (kun eipä sitä lunta ihan koko talvea ollut), pikkaisen tottistella ja hölmöillä agikentällä. Käytiin pohjoisessa poroillakin. Viimeisin kuukausi on kuitenkin mennyt taas tassu paketissa, että en tiedä onko tässä enää kummallakaan, koiralla tai minulla, mitään päässä niistä asioista joita mahdollisesti ollaan tänä talvena opittu tai oivallettu. Tassuvaivan kanssa ollaan kuitenkin onneksi voiton puolella, eli kohta päästään taas lenkkeilemään kunnolla ja treenaamaan, jee! Humulla ainakin kuplii hepuli pinnan alla, odotan innolla sitä kun se pääsee tuon tarmonsa johonkin taas ihan oikeasti purkamaan. Hienosti se nyt vaan olla möllöttää (siis sisällä), vaikkei ole kuukauteen saanut tehdä oikeastaan mitään kivaa. Ihailtavaa itsehillintää.
Tällä kvartaalilla on nyt kuitenkin saavutettu se, että Humu on selvästi tajunnut esineet jäljellä ja niillä on myös ollut toivottu vaikutus jälkityöskentelyyn, eli vauhti on vähän hidastunut. Ilmaisuna sillä on nyt esineen tuominen, sillä se vaan tulee siltä niin luonnostaan, miksi siis tehdä asioista vaikeita. Luotan Humun nenään, ja siihen, että se kyllä löytää jäljen vaikka ohjaaja menisikin sekaisin siitä, mihin jäätiin. Metallinen esine oli vaikea, muut kokeillut ovat olleet helppoja, sis. ainakin muovia, puuta, nahkaa, kangasta ja narua. Jäljet ovat olleet lyhyitä, suorasta kiemuraan, helpoilla alustoilla. Nyt pidentämään ja lisäämään alustavaihteluita.
Tokon/tottiksen osalta seuraamisen kestoa on saatu pidennettyä, mutta ei vielä niin paljon kuin toivoisin. Virekin edelleen vaihtelee päivän ja tuulensuunnan mukaan, eikä vireenhallinnan rutiinit ole hallussa. Humun huonokin vire on siedettävä (eli saataisiin sillä esityksellä rämmittyä koe läpi), mutta ei sellainen, jolla haluaisin mitään tottisjuttuja treenata. Vireen lisäksi koetilanne ja koetilanteeseen liittyvät häiriöt kaipaisivat edelleen lisää treeniä. Liikkeistä eteentulo kaipaa vahvistusta. Muuten olen alo/BH-liikkeiden osalta ihan hyvillä mielin, kunhan vaan saisi pidettyä paketin kasassa kokeissakin, eli palkattomuus/häiriönsieto/kesto ja muut taivaan tähdet olisi kohdillaan. Ongelma on ennen kaikkea omien korvien välissä, jännittää.
Agilityssä ollaan tehty aika löysin rantein kaikennäköistä, Humu on ollut varsin pätevä, vauhdikas ja iloinen agilityraketti. Rimakorkeuksiakin ollaan muistettu nostaa. Ei olla kuitenkaan kauheasti treenattu mitään tylsää, kuten keppejä tai rengasta. Mutta hauskuushan on pääasia ;)
Perinteinen pohjoisenreissu suuntautui taas Pelloon. Olipa vaan Humu vuodessa aikuistunut silläkin saralla. Siitä voisin kuvien kera koittaa muistaa raapustaa oman juttunsa, on se vaan aina niin hienoa. Joten kvartaalikatsauksesta ei nyt sen enempää jaarittelua, pari räpsyä vain loppuun.