Lunta ja tuulta, mahtavuutta!

Ihana keli! Ei ehkä tunnu siltä juuri sillä hetkellä, kun tarpoo vastatuuleen ja jääkiteet lentää silmiin, mutta heti kun pääsee vähänkin suojaisemmalle paikalle niin sielu lepää. Ja mikä parasta: saadaan vallata lenkkipolut itsellemme, kun kukaan muu ei näytä pahemmin ulkoilevan, edes koirien kanssa... tosin kotopuolessa tämä tuli todettua vain kahden lenkin otoksella, nyt ollaan jo Orimattilassa, jossa ei muutenkaan koskaan liiku ketään meidän lenkkipoluilla. Eli ehkä siellä Pohjois-Helsingissäkin koirat pääsee lenkille, ei nyt vaan satuttu samaan aikaan pihalle kenenkään muun kanssa.

Humu on aivan onnessaan kun lumi tuiskuaa ja lentelee tuulen mukana sinne tänne. Humu lentelee sinne tänne lumen perässä. Se on ihan älyttömän onnellisen näköinen kirmaillessaan. Onneksi asutaan alueella, jossa koiraa uskaltaa pitää myös irti, ja onneksi täällä Orimattilassa riittää sitäkin enemmän metsää, jossa juosta. Sydäntä riipisi, jos pitäisi kuljettaa pelkästään hihnassa toista näillä vastustamattomilla hepulikeleillä.

En tiedä, onko ulkoruokinnan vai yleisen hyvän fiiliksen tulosta, mutta ihanasta valkoisesta hiutalemerestä huolimatta (tai sen ansiosta?) Humu on ollut pari päivää ihan erityisen hyvin kuulolla. Kaikki ruoka menee mitä lenkille vaan mukaan ottaa, niin ahkerasti tarjotaan kontaktia. Voi kun tuo on niin hieno pieni teiniapina! Ollaan lenkkien lomassa treenailtu hyvin kevyesti tokojuttuja ja niissä tuntuu nyt myös olevan sopiva draivi mukana. Oma järjestelmällisyys on vaan jälleen hukassa ja se näkyy, eli nyt täytyy vaan taas suunnitella ja kirjata ylös eikä ihan pelkästään vaan fiilistellä (se hyvin alkanut kotitreenien ylöskirjaus on tässä välissä jäänyt jotenkin hieman taka-alalle... ei kovin yllättävää).

Huono puoli on se, että aurinko ei paista, mutta joitain kuviakin sain kuitenkin otettua. Pitkästä aikaa jaksoi ottaa kameran mukaan lenkille - ei ole hirveästi inspiroinut musta ja märkä maa ja jatkuva pimeys.