Ohitusharjoittelusta - hidasta, mutta kaipa tästä jotain tulee

Ajattelin kirjoitella vähän katsausta meidän ohitusharjoitusten edistymisestä. Meillä touhu ei ole ollut missään vaiheessa helppoa tältä osin, vaan alusta asti koiran näkeminen on ollut aina kiihdyttävä ja jännä tapahtuma. En tiedä mitä tuli tehtyä alun alkaen väärin (tai no, voihan tähän listan luetella, mutta mikään niistä ei ainakaan yksistään selitä sitä, miksi ne ohitukset ja koirien läheisyydessä toimiminen on niiiin vaikeaa), kun tuntuu, että niin moni pentu vaan ohittaa muita koiria ilman sen kummempaa numeroa. Meidän hepulipylly ei vaan malta.

Ollaan nyt käyty muutamia kertoja Koiraystävät-facebookryhmän kautta sovituissa ohitustreeneissä. Tähän asti ollaan osallistuttu vain Heurekan parkkipaikalla järjestettyihin treeneihin ja paikka alkaa olla jo Humulle tuttu. Suurin osa ohitustreeneistä onkin sujunut tosi hyvin, viime treeneissä (ennen siirtymistä ulkoruokintaan...) se tosin haukkui enemmän, sillä ruoka ei ollut tarpeeksi kiinnostavaa verrattuna koiriin. Kaikenkaikkiaan ohitustreeneissä me kuitenkin pystytään ohittelemaan koiria nätisti ja kontaktissa ja saadaan paljon onnistumisia - jotkut treenit on sujunut käytännössä täysin hiljaisuudessa. Ohituksia on toki harjoiteltu myös muissa treeneissä, joissa ne lähes poikkeuksetta sujuvat hyvin. Näissä tilanteissa Humulla on aikaa rekisteröidä paikalla olevat koirat ja se tosiasia, että se ei pääse leikkimään vaikka mitä tapahtuisi.

Mutta sitten ne onnistumiset pitäisi siirtää normaalille lenkkipolulle. Hyvin vaikeaa. Tutun kaverikoiran kanssa (joka ei ole Humun näkökulmasta kovin jännä) ollaan voitu harjoitella (siis onnistuneesti) ohituksia ja yhdessä lenkkeilyä ihan normaalilla kävelytiellä, jossa koira tulee "nurkan takaa" vastaan. Mutta sitten kun vaihdetaan joku toinen koira tilalle - esim. vieras vastaantuleva tai kiihdyttävämpi koiratuttu - niin ei tietoakaan kauniista hihnakävelystä ja hiljaisuudesta. Yritettiin viikonloppuna koirien leikin lomassa välillä kävellä ihan tietä pitkin remmissä Humun ja kaverikoiran kanssa. Humu ei lopettanut vinkumista hetkeksikään ja yritti lyhyin väliajoin syöksyä kaverin luo tai haukkua turhautumistaan kun ei päässyt leikkimään. Namit ei uponnut, joten koitas siinä sitten palkata niistä pienistä onnistumisista. Tämäkin tosin ennen ulkoruokintaa ja tähän asti pahimmassa murkkuiän alkuaallossa. Saatiin hetkeksi Humu syömään, kun toisen koiran omistaja syötti ensin pari namia - vieraan ihmisen huomion voimalla ne meni alas ja sen jälkeen hyväksyttiin palkkaa vastaan myös omalta väeltä hetken aikaa.

Lenkeillä Humu kuitenkin suostuu vähän päivästä riippuen syömään vaikka toinen koira on näkyvillä (kunhan ei ole ihan vieressä). Ollaan siis pyritty syöttämään sitä jo ennen kuin haukku alkaa ja vastaehdollistamaan sitä koiriin. Ruoka ei ole kuitenkaan koiriin verrattuna erityisen kiinnostavaa, joten edistyminen on hiiidasta. Ollaan helpommissa ohituksissa ihan pyydetty kontaktia, ettei homma mene pelkästä tuijottelusta palkkaamiseksi ja pikkuhiljaa (hyyyyvin pikkuhiljaa) Humu on alkanut silloin tällöin myös itse tarjota kontaktia koiran ollessa näköpiirissä. Jos joudutaan ohittamaan tiellä vastaantulija, jäädään yleensä reunalle istumaan ja syömään - kauempaa pystytään jo kävelemään ohi enemmän tai vähemmän rauhassa. Liikkeessä Humua ei kuitenkaan välttämättä saa syömään, joten vastaehdollistamisen kannalta olisi usein hyvä pysähtyä. Ihan aina ei kuitenkaan viitsi, jos etäisyyden saa liikkeessä pysymällä pidettyä pidempänä. Olen muutenkin vähän epäilevä, onko tuo vastaehdollistaminen nyt menossa yhtään nappiin... kaiken järjen mukaan syömisestä koiria katsellen ei kuitenkaan pitäisi olla mitään haittaakaan, koska syömisen pitäisi rauhoittaa. Toivotaan ;)

Välillä tulee kuitenkin niitä huikeita onnistumisia, kuten ulkoruokinta-tekstissä hehkuttamani ohitus. Koirien perässä ollaan myös pystytty kävelemään ilman vetoyrityksiä ja välillä myös kontaktissa (ja syöden!), eikä kauempana näkyville koirille välttämättä haukuta, vaikka niistä kiinnostutaankin (ja kiihdytään ehkä sen verran, että kieltäydytään nameista). Esimerkiksi viime viikolla meitä kohti juoksi irtokoira, joka jäi taakse noin 10 metrin päähän haukkumaan. Päätin vaan jatkaa matkaa kiinnittämättä sen kummempaa huomiota. Humu yritti pari kertaa jäädä taaksepäin tuijottamaan, mutta koska matka vaan jatkui, sekin lähti mukaan kipittämään ilman sen kummempaa hötkyilyä (hermostumisen kuitenkin huomasi piippauksesta ja ruuasta kieltäytymisestä). Pahimpia ovat aina suoraan kohti tulevat - niissä Humu palkkautuu koiran lähestymisestä, joten tuijottaminen ja kiihtyminen vain lisääntyy. Tästä syystä välillä paikoillaan istumisen sijaan käännytään vain ympäri... rauhallisena pääsee liikkumaan kohti koiraa, kiihtyneenä joutuu poispäin. Joissain tilanteissa toimii näin, mutta sitten saattaa käydä niin, että jäädäänkin tällä taktiikalla kahden koiran väliin "ansaan" ja lopputuloksena on entistä kiihtyneempi koira joka saa tuplapalkan (kun KAKSI koiraa tulee lähelle, hiiii!) hösäämisestä. Toinen tekniikan huono puoli on se, että hihna tahtoo kiristyä suunnan muutoksissa - ja kiristyminen aiheuttaa Humussa hyvin selkeästi vireen nousun joka kerta.

Suureksi avuksi treenissä ovat ne omistajat, jotka jäävät lenkkipoluilla hetkeksi juttelemaan ilman, että yrittävät tyrkyttää koiraansa leikkikaveriksi. Kun Humu saa hetken namia syöden katsella koiraa, se alkaa tarjota kontaktia ja rauhoittuu. Normaalisti ohitustilanteet ovat liian nopeasti ohi, eikä päästä siihen pisteeseen, jossa oikeasti ollaan rauhassa koiran lähettyvillä - ihanien sosiaalisten, mutta ymmärtäväisten koiranomistajien ansiosta saadaan onneksi välillä myös näitä rauhoittumiskokemuksia ja ne tuntuvat auttavan paljon.

Taluttaja pitää hyvin kontaktia.