Humu poroilla

Vuodenvaihteessa käytiin kääntymässä pohjoisessa, jotta meidän kaupunkilaiskoirakin pääsisi vähän juurilleen ja kokeilemaan viettejään porojen parissa. Mukana oli myös Humun isä, setä ja veli omistajineen, sekä Humun isän kasvattaja, jolla oli mukana Humun toinen mummo. Reissun lomassa nähtiin myös Humun kasvattajaa (ja Humun toista mummoa), sekä Humun emää omistajineen. Kunnon sukulointia siis joulun kunniaksi myös koirien osalta :D Valitettavasti meidän oma kamera jäi kotiin, joten kuvasaalis jäi tosi köyhäksi. Muuten olisikin voinut ottaa paljon perhepotretteja. Kun käytiin moikkaamassa kasvattajaa Marjaa, saatiin kuitenkin nappaistua yksi sukukuva. Kuvassa siis Humun isukki Urho, veli Mörri maastoutuneena, setä(puoli) Oiva, Humu erittäin tyylikkäässä kahareisi-pyllähdys-istuma-asennossa sekä Humun mummo Tähkä. Kuvassa nähtävissä myös hieno värisuora erilaisia lapinporokoiran värejä.

Kiitos kuvasta kasvattajalle Marjalle!

Humulla oli haastetta ja toisaalta myös superhauskaa, kun samassa mökissä asui viisi muutakin koiraa, neljää porokoiraa ja yksi lapinkoira. Rauhoittuminen sisällä (kun ei saanut riehua) oli Humulle vaikeaa, mutta parin päivän jälkeen sekin alkoi jo onnistua jos muutkin koirat ottivat lungisti. Ulkona pääsi sitten telmimään mummon ja sedän kanssa (isukki ei ollut toisesta pojastaan ihan niin innoissaan). Veli-paralla oli vielä tassu paketissa, mutta senkin kanssa sai vähän hammastella sisällä jos pysyi makuuasennossa - hienosti veljekset tajusivat mikä oli homman nimi. Olikin taas ihan oikeaa käytännön hyötyä siitä, että makuultaanleikkiä on harjoiteltu pienen "serkkukoiran" kanssa :)

Poroaidassa Humulla vaikutti olevan vaistot kohdillaan, ja se selvisi hyvin myös pahapäisen poron uhkailuista. Ensimmäisenä päivänä aidassa intoa oli vaan niin paljon, ettei koiraa meinannut saada kiinni... hmmm. Pientä hiomisen tarvetta hallinnan suhteen. Toisena päivänä allekirjoittanut oli sitten valmistautunut karjaisemaan niin, että tilanteen merkitys käy selväksi. Ja se auttoi. Mutta vastaisuuden varalle olisi ihan kiva saada tuo luoksetulo toimimaan ihan normaalilla äänellä ja normaaleilla käskysanoilla, ei kirosanoilla...

Summa summarum, olen kyllä ylpeä Humpan paimentaidoista, se tuntui tajuavan homman jujun hienosti ja toisin kuin olin olettanut, se piti kohteliasta etäisyyttä suurimman osan ajasta, eikä ahdistellut poroja liikaa. Testiin sitten reilun vuoden päästä :) jos vaan saadaan tuo luoksetulo toimimaan...

Tässä videota, josta kuultavissa myös karjumiset ja rumat kielenkäytöt. Sekä Laurin kommentointi, pelkääjänpaikalta on niiiiiin helppo huudella!