Taas on vierähtänyt pitkä aika kirjoittelematta. Humun kanssa ollaan jatkettu ulkoruokintaa, ja homma vaikuttaa toimivat erinomaisesti. Ruokamäärän kanssa on tosin hieman hakemista. Kätevyyssyistä raaka liha on jätetty toistaiseksi vain erikoisherkun rooliin ja Humppa syö pääasiassa kuivaa nappulaa (myös Acana on alkanut kelvata vaihtelevalla menestyksellä) ja ziwipeakiä. Nappula ei vaan tunnu tarttuvan kylkiin millään ja näyttää, että sitä saisi syöttää litratolkulla - ei tuo vielä nälkiintyneen näköinen ole, mutta ei tarvitsisi kyllä laihtua enää yhtään.
Etenkin nyt joulun ja uuden vuoden reissaamisen jälkeen Iso-H tuntuu laihtuneen entisestään, kun ei kaiken jännän keskellä ruoka maittanut normaaliin tapaan. Vaikka tuo lenkeillä ruuan syöttäminen muuten sopii meille niin hyvin, niin pakko varmaan alkaa antamaan iltaisin hieman lihaa kupista - kesällä voisin syöttää lenkillä raakaa lihaakin, mutta talvella hanskojen kanssa jauhelihan kaivaminen taskusta ei innosta. Eikä myöskään ilman hanskoja lihan syöttäminen pakkasella (se liha on sen verran hyvää, että samalla kauhaistaan vähän sormiakin... kylmällä ne hampaat tuntuu erityisen mukavilta kuivalla iholla).
Humu tuntuu järkevöityvän päivä päivältä. Lenkeillä koirat ohitetaan yhä useammin hiljaa ja ilman hepulia, tosin edelleen vetäen ja ilman kontaktia. Mutta pakka ei (yleensä) hajoa käsiin, vaan joku järki säilyy. Ahneena hetkenä kontaktiakin voidaan pitää pitkään ennen koiran kohtaamista, ja jatkaa kontaktia nopeasti ohituksen jälkeen.
Samalla Humun kyky hillitä itsensä koirien lähistöllä tuntuu parantuneen. Se kykenee jo jättämään rauhaan innokasta teinipoikaa inhoavat koirat ja uudenvuoden reissussa viiden muun koiran kanssa Humppa pystyi lopulta rauhoittumaan reporankana vaikka niin monta leikkikaveria olisi ollut samassa huoneessa (vaikka kyllä se myös ahkerasti yritti härkkiä ja kutsua muita leikkiin).
Jouluna ja uutena vuotena tehtiin siis rankka reissu, melkein kaksi viikkoa poissa kotoa Suomea kiertäen. Humun kannalta reissun kohokohta oli Ranualla, jossa se pääsi viettämään laatuaikaa mummonsa (itseasiassa molempien mummojensa), setänsä, isänsä ja yhden veljensä kanssa sekä testaamaan taitojaan poroaidassa. Tälle reissulle voisin kuitenkin varata oman postauksensa, jahka saan videon Humun paimennuksesta koneelle.
Marras- ja joulukuu ovat olleet poropaimennusta lukuunottamatta erittäin hiljaisia minkään treenaamisen suhteen. Itsenäisesti on tullut käytyä jossain ihmisten ilmoilla lyhyesti treenaamassa harvakseltaan ja kotona ja lenkeillä on panostettu arkitottelevaisuuteeen ja superlyhyisiin treenipätkiin. Toisaalta lyhyet treenit sopii Humulle hyvin, mutta kyllä järjestelmällisyyden puute näkyy monissa liikkeissä. Ehkä ainoa hieman eteenpäin mennyt liike on nouto, muuten ollaan aikalailla jämähdetty tekemään tuttua ja turvallista. Moni alulle laitettu liike, kuten hyppy ja ruutu, on jäänyt ohjelmistosta kokonaan. Voi pöh. Mutta Humusta on kyllä kehittynyt kohtalainen lenkillä "kadonneiden" hanskojen etsijä... ;)
Jotta päästäisiin vähän eteenpäin (tai ehkäistäisiin taantumista), varasin meille tokon alkeiskurssin Heiluvasta Hännästä helmikuussa. Sitä ennen käydään myös Dobon alkeiskurssilla lähinnä mielenviristykseksi ja vähän myös H:n tasapainon treenaamiseksi. Katsoo josko kesällä sitten saisi paikan jostain seuran ryhmästä, täytyisi vaan ensin kunnostautua talkoissa...
No comments:
Post a Comment