Koira kontrollissa hihnatta ja tokoilua

Mahduttiin mukaan Mirkka Koivusalon pitämälle Koira kontrollissa hihnatta -intensiivikurssille, jonka ensimmäinen koulutuspäivä oli lauantaina. Odotin koulutukselta hieman enemmän, mutta toisaalta ajattelen, että kaikki tekeminen kantaa jotain hedelmää. Vielä on edessä koulutuksen toinen päivä ja toivon, että silloin päästään eteenpäin lauantaisesta.

Ensimmäisessä treenisessiossa keskityttiin ensisijaisesti koiran rauhoittamiseen. Harjoiteltiin matollemenoa ja siinä rauhoittumista. Humu oli jo tässä vaiheessa hieman tylsistyneen oloinen, se kun selkeästi haluaisi treeneissä aina alkuun päästä tekemään jotain aktiivista, ja sitten se voi harkita rentoutumista. Kunnon rauhoittumista ei siis saatu aikaan, vaikka Humu makoilikin suurimman osan ajasta matolla ihan nätisti (runsaasti namitettuna). Se kuitenkin selvästi kyllästyi makoilemiseen enemmän ja enemmän, kun rentoutumisharjoitus kesti ja kesti - mikä ei ehkä olisi ollut ongelma, jos rentoutuminen olisi ollut aitoa, mutta harjoittelutilanteeksi treeni oli jopa rauhoittumista varten liian pitkä. Humu oli selvästi sitä mieltä, että kun nyt treeneissä ollaan, voitaisiin myös tehdä jotain eikä löysäillä. Rauhoittumaan "pakottaminen" heti alkajaisiksi vaikutti olevan Humun mielestä lähinnä inhottavaa.

Ensimmäisen session aikana harjoiteltiin myös häiriön katsomista ja hihnatta oloa, jolloin käytännössä ideana oli palkita kaikesta vähänkin mukiinmenevästä käytöksestä ihmisen lähellä. Humu oli aika tylsistynyt (ja palkitseminen "kaikesta" näytti saavan sen hieman hämilleen), mutta pysyi mukana, häiriintyi kyllä viereisestä agilityhallista kuuluvista äänistä ja jäi niitä hetkeksi tuijottamaan, mutta sentään havahtui syömään. Tämä voisi varmaan toimea arjessakin koiralle, joka syö lenkillä mielellään. Myös häiriön katsomisen osalta palkan kelpaamattomuus on ongelma - katsominen menee tuijotukseksi, kun arkitilanteessa namin hakeminen palkaksi ei kiinnosta. Jos se palkka kiinnostaisi, niin Humu pysyisi todennäköisesti jotenkuten hallinnassa hihnatta jo nykyisillä opeilla, ehkä.

Toisessa sessiossa päästiin hieman puhumaan muusta kuin namipalkkauksesta. BAT-menetelmässä toisen koiran lähellä ahdistuva (pelkäävä tai aggressiivinen) koira saa koiran rauhallisesta katsomisesta palkaksi etäisyyden lisääntymisen. Koska Humu ristittiin "turhautuneeksi tervehtijäksi", joille on siis ominaista etäisyyden pienenemisen palkitsevuus, me tehtiin harjoitusta toisinpäin, katsomista ja sitä seurannutta kontaktia seurasi välimatkan pieneneminen. Humu vaikutti olevan totaalisen pihalla. Se selkeästi tunnisti treenitilanteen, ihmetteli kun en anna mitään vihjeitä enkä myöskään namita, odotteli jotain toimintaa alkavaksi - ja sitten vaan pitikin hitaasti hipsutella kohti koiraa?? Pieni porokoira oli hyvin ymmällään ja harmitti, piti vähän itkeäkin kun oli niin epäilyttävää toimintaa. Mutta ei yrittänyt rynniä koiraa kohti.

Lenkeillä ollaankin tehty hieman saman periaatteen mukaan, eli hihnan kiristyessä (tai jos piippaus alkaa) ollaan käännytty toiseen suuntaan (josta seurauksena hirveä itku ja mahdollisesti takaisinpäin poukkoilua kun ei päässytkään koiraa kohti) tai jos hihna pysyy löysällä niin mennään vaan ohi (josta seuraa rykäysyritys koiran ollessa kohdalla, itku ja mahdollisesti takaisinpäin poukkoilua kun koira on mennyt ohi). Joka tapauksessa homma siis päättyy itkuun ja piipitykseen ja kun namit ei maistu, niin koirasta poispäin menemistä ei millään meinaa saada mukavaksi tapahtumaksi - eikä koiraa kohti menemistä rennoksi, vaan sitä säestää tuijotus. Pysähtyä ei kohti mennessä voi (kontaktia odottamaan), sillä vastaantulijan liikkuessa etäisyys pienenee kuitenkin ja koira palkkautuu tuijottaessaan ja samalla turhautuu kun ei pääse itse etenemään. Mietittiin kaverin kanssa, että täytyy nyt kaverikoiran kanssa harjoitella lenkkitilanteissa sitä, että on ok jos toinen koira menee kauemmas ja toisaalta, että kontaktilla välimatka pienenee/ei kasva - eli käännetään koko BAT ylösalaisin ja katsotaan mitä tapahtuu. Ainahan voi kokeilla.

Heikki kuvasi kun Humu sai PalkkioHanskan.

Sunnuntaina meillä oli muutaman porokoirakon (ja yhden pörrön) kanssa oikein kiva tokopäivä, kun saatiin Laura meidän kanssa treenaamaan ja kertomaan omasta treenaamisestaan ja tietysti samalla neuvomaan meitä poropeukaloita :) Humun kanssa keskityttiin ihan leikkimiseen, kontaktiin ja palkkapurkin käyttöön. Humu ei ihan kunnolla leikkinyt, mutta kunnolla juoksutettaessa kyllä innostui vähän. Täytyy alkaa käyttää liinaa enemmän treeneissä, että saa pidettyä Humun hanskassa vaikka riehuttaisi vähän suuremmalla säteellä - kunnon leikki Humun kanssa kun tuntuu vaativan tilaa (ja kuntoa). Kontaktia teki hyvin, ihmishäiriötä Humu kestää jo ok. Loppupalkkapurkilla tehtiin vaan ihan pentuluoksetulo ja esiteltiin purkin idea. Pidettiin treeni lyhyenä ja Humu teki hyvin ja mielellään - vähän jos olisi saanut sen rennommaksi, se olisi varmasti ollut myös aktiivisempi.

Illalla isän mökillä aloitin vielä pysäyttämistreenin (liikkeestä poispäin) ja tehtiin hieman perusasentoja ja hepuli-maahanmenoja. Perusasennoissa Humun pitäisi keskittyä takamuksen loppuunasti kääntämiseen enemmän. Pysäyttämisistä ensimmäisellä kerralla Humu ei tajunnut kuunnella, eikä pysähtynyt - ei kuitenkaan juossut palkalle asti vaan tuli takaisin kun tajusi mokanneensa. Tokalla ja kolmannella pysähtyi hyvin. Eli tajusi homman nimen! Hepulimaahanmenotkin sujui oikein loistavasti ja nopeasti.

Kohti tottelevaisuutta

NEN-sarjakuvien eläinsanastot on hulvattomia

Nyt on ollut blogin kirjoittaja laiskana. Itse treenailu on jäänyt kokonaan raportoimatta. Eli kohti tottelevaisuutta mennään, mutta laiskana.

Ollaan nyt kevään ja alkukesän aikana kursseiltu suhteellisen ahkerasti. Agilityn aloituksen ja alkukevään toko-alkeiden lisäksi käytiin kiva koirakansalainen -kurssi Heiluvassa Hännässä ja päästiin HSKH:n alkukesän ryhmiin MT0 (eli nuorten koirien "medium toko") -kurssille. Eilen oli MT0:n viimeinen kerta, eli hirveän ahkerasti olen tosiaan pitänyt treenipäiväkirjaa, kuten huomaa.

Agilitystä ollaan nyt kesäkuussa treenitauolla, mutta vielä tuossa ennen tauolle jääntiäkin homma sujui edelleen oikein kivasti :) ulkokentällä häiriötekijöitä on hieman enemmän, ja täytyy varoa, ettei Humu turhaudu toistoihin tai ihan vaan yleisten keskittymishäiriöiden takia. Humu on edelleen ihan innoissaan lajista, jee! Ennen taukoa Humu pääsi juoksemaan pari kertaa pussista (vähän jäi miettimään kun pussi oli alhaalla, mutta läpi tuli!), sai mennä puomia (sujuu loistavasti) ja pari kertaa ihan korkeaa A:ta (se on Humpasta niiiin kiva este), sekä opetella rengasta. Mutkaputkea mentiin myös, siinä Humu vähän pohtii, että mikä on homman juju, mutta menee kuitenkin. Renkaalla H on vielä tosi paljon käsiavussa kiinni, mutta en usko, että siitä tulee mikään maailmanlopun ongelma.

Kiva Koirakansalainen -kurssilla sujui oikein kivasti. Muutama viimeinen kerta treenattiin ulkona kadulla, mikä oli hyvä juttu sillä siellä treenaamista Humu juuri tarvitseekin. Treenitilanteessa se on kyllä ihan kiva koirakansalainen :) kurssilla harjoiteltiin ihan perusjuttuja, ohittelua, puolenvaihtoja, paikallaoloa ja odottamista, luoksetuloja, omalle paikalle rauhoittumista, nätisti ihmisen tervehtimistä ja muita arkisia taitoja. Ei Humulla olekaan niissä mitään ongelmaa kurssitilanteessa ja kivasti meni. Mutta lenkkitilanne on ihan eri juttu, en ole vieläkään keksinyt miten ihmeessä Humun saisi lenkillä palkkautumaan muustakin kuin koirien tuijottamisesta, haistelusta ja juoksemisesta...

Tokotreenit on tullut hyvinkin tarpeeseen, koska treenimotivaatio alkoi allekirjoittaneella olla ihan nollassa kun oli tullut liian kauan jauhettua samoja asioita. En vaan ole saanut aikaiseksi vaikeuttaa treeniä ja viedä liikkeitä eteenpäin. Olen siis ollut LAISKANA. Ärsyttävää. Mutta onhan tässä tehty kaikenlaista muuta sentään, Humua tuskin haittaa, että ei nyt olla juuri tokoliikkeitä treenattu...

MT0-kurssilla tuli taas otettua ruutu, nouto ja hyppy käsittelyyn, jotka oli jäänyt "vähän" vähälle huomiolle. Sain vihdoin aikaiseksi aloittaa sen tunnistusnoudonkin opettelun. Se ei vaikuta vaikealta treenattavalta, kunhan vaan treenaisi... lisäksi kurssilla on tietenkin päässyt taas treenaamaan säännöllisesti koirahäiriössä ja suhteellisen vilkkailla paikoilla, Ojangossa ja Hakunilan urheilupuistossa. Vieraat koirat katkaisee Humun keskittymisen silloin kun niitä kulkee ohi, etenkin jos Humu on ollut tauolla ja pääsee aloittamaan tuijottamisen. Sen jälkeen kestää jonkin aikaa viritellä Humua taas tekemiseen. Kesken tekemisen Humu ei onneksi yhtä pahasti yhtäkkiä "jumiudu", vaikka jossain pyörisikin vieraita koiria. Pitää vaan harjoitella sitä kontaktia...

Jääviä liikkeitä ollaan harjoiteltu jonkinverran ja vaikka toivoisin maahanmenosta edelleen nopeampaa, niin olen ihan tyytyväinen eri liikkeiden erotteluun tässä vaiheessa. Kiertäminenkin alkaa vähitellen sujua edes jotenkin. Siihen pitäisi saada vielä lisää etäisyyttä, varmuutta ja vauhtia, jotta sitä pääsisi käyttämään luoksetulojen pysäytysten treenaamiseen.

Kaukoissa maahan-seiso tekniikka toimii, jos on koiran vieressä käsiapujensa kanssa... Pitäisi treenata varmemmaksi ja sitten ottaa etäisyyttä, nyt seisomaannousussa käsi on Humulle targetti - ei ollut kovin fiksua opettaa sitä niin, koska koira koittaa käden perään heti kun ottaa vähän etäisyyttä. Maahan-istu toimii tosi hyvin, istumasta seisomaannousu on epävarmempi.

Humu pitää noutokapulaa hyvin, vielä vaan lisää eri tehtäviä kapula suussa ja eri kapuloita. Pitää harjoitella viereentuloa ja kapulan nostamista (sillä nostaa helposti laipasta). Jos vaan saisi kapulan nostamisen varmemmaksi, voisi alkaa tekemään vauhtinoutoja.

Luoksetulo toimii ihan kivasti, mutta tulee pelleloikalla vierelle. Ei haittaa, kiva jos on kivaa. Pysyy hyvin istumassa. Paikkamakuukin toimii kohtuullisen kivasti, koko kurssin aikana Humu taisi kerran yrittää nousta. Pää kyllä vähän pyörii ja saattaa piipata, eli kunnollinen rauhoittuminen ja keskittyminen on vaikeaa häiriössä. Pysyy kuitenkin maassa, vaikka ympärillä vähän tapahtuisikin. Kotona ja taloyhtiön piha-alueella ollaan tehty koemittaisia paikkamakuita pelkällä loppupalkalla (silloin tällöin olen palkannut myös välissä), muttei olla vielä pidennetty siitä. Tokotreeneissä olen palkannut usein ja yleensä pysynyt lähellä, mutta kestää näköjään vähän etäisyyttäkin häiriössä (en uskaltanut kokeilla yli 20 askelta, mutta ainakin se vielä sujui rivissä muidenkin omistajien kävellessä eestaas).

Ruutuunlähetys on superinnokas ja hyvä. Vielä kosketusalusta käytössä, mutta sen käyttöä voisi harventaa, sillä toimii jo hyvin pelkästään ruutua näyttämällä. Täytyisi nyt harjoitella pysäytystä ruudusta erillisenä. Hypyssä sama homma, itse hyppy toimii, mutta pysäytys pitäisi saada kuntoon.

Tunnarin löytää, muttei ole vielä ihan täysin tajunnut ideaa. Testattiin mitä tekee kun laitetaan hajuttomia ja oma kapula, piti maistella monta kapulaa läpi vaikka lopulta toikin oman. Eli vielä oman piilottelua ja sitten jossain vaiheessa uusi yritys. Seuraamisessa pitäisi korjata oma asento suoraksi ja treenata ja vielä vähän treenata, lyhyissä pätkissä. Mutta peruspalikat siinä kait on jotenkin kohdallaan.

Heinäkuussa pitäisi nyt tormistautua kun on lomalla aikaa. Täytyy monipuolisesti treenailla kaikkea, mutta etenkin:

• kontaktia häiriössä
• pysähtymistä liikkeessä poispäin
• tunnarin alkeita
• kaukoja: seisomaannousu
• noutokapulan nostamista ja vierelletuloa
• kiertämistä
• paikkamakuuta häiriössä

Näyttelytulos näytille

Unohtui ihan päivittää näyttelykuulumiset. Kai täytyy raportoida siitäkin hummailusta. Käytiin siis 9.5.2013 palveluskoirien erikoisnäyttelyssä Tuomarinkylässä. Tuomarina lapinporokoirilla toimi Marja Talvitie ja oli kiva saada hänen arvionsa Humusta, sillä kaiken järjen mukaan hän jos kuka tuntee rodun... olen toisaalta niin "inessä näyttelyskenessä", että Marja taitaa olla ainoa näyttelytuomari, jonka nimi soittaa edes mitään kelloja. Eli ehkä vähän paha vertailla kenen arvio on kiva saada ja kenen ei - mutta kiva arvio tuli yhtä kaikki!

Tuloksena siis JUN-ERI1 (Humu oli ainoa junnu-uros, eli ylivoimainen luokassaan):
"Kookas, mittasuhteiltaan erinomainen, erinomainen uroksen pää, hieman kookkaat korvat. Niukat etukulmaukset ja löysät kyynärpäät, polvikulma saisi olla parempi. Hieman lyhyt ja liian laskeva lantio, liikkeessä liian ylhäällä kannettu häntä. Liikkuu hyvin sivusta katsoen. Hieman harva peitinkarva, joka voisi olla pidempi."

Paikalla oli Humun kivoimpia leikkikavereita ja ykkösleikkitädin saapuminen paikalle aiheutti riehuntakohtauksen omaa vuoroa odotellessa. Kuitenkin kaikkeen hässäkkään ja ihanien kaverien läsnäoloon nähden Humu käyttäytyi ihan mukiinmenevästi, vaikka kyllähän se hönkäili kehässä ja kehän ulkopuolella vähän miten sattui. Ei voi hyvälläkään tahdolla väittää, että oltaisiin esiinnytty esimerkillisesti, mutta onneksi tuomari oli ymmärtäväinen... saatiin ravailla vähän ylimääräisiä kierroksia höyryjen laskemiseksi ja vastaanotto oli onneksi humoristinen. Eli saavutettiin tavoite: "ei hirveästi hävetä jälkeenpäin" ;) Marja totesi Humun tarvitsevan vielä aikaa ja sitä se todentotta tarvitsee niin fyysisellä kuin henkiselläkin puolella. Suuri saavutus oli kuitenkin se, että Humu rauhoittui kevythäkissä odotellessaan tosi hyvin ja odotteli siellä nätisti vieraiden koirien keskellä vaikka olin itse välillä kauempana. Ja jos ei tarvinnut ihan hipoen ohitella, niin yllättävän hyvin päästiin koirameressäkin luovimaan - koirapaljous taisi vähän lamauttaa, eikä ehtinyt hönkäillä joka suuntaan.