Tuloksena siis JUN-ERI1 (Humu oli ainoa junnu-uros, eli ylivoimainen luokassaan):
"Kookas, mittasuhteiltaan erinomainen, erinomainen uroksen pää, hieman kookkaat korvat. Niukat etukulmaukset ja löysät kyynärpäät, polvikulma saisi olla parempi. Hieman lyhyt ja liian laskeva lantio, liikkeessä liian ylhäällä kannettu häntä. Liikkuu hyvin sivusta katsoen. Hieman harva peitinkarva, joka voisi olla pidempi."
Paikalla oli Humun kivoimpia leikkikavereita ja ykkösleikkitädin saapuminen paikalle aiheutti riehuntakohtauksen omaa vuoroa odotellessa. Kuitenkin kaikkeen hässäkkään ja ihanien kaverien läsnäoloon nähden Humu käyttäytyi ihan mukiinmenevästi, vaikka kyllähän se hönkäili kehässä ja kehän ulkopuolella vähän miten sattui. Ei voi hyvälläkään tahdolla väittää, että oltaisiin esiinnytty esimerkillisesti, mutta onneksi tuomari oli ymmärtäväinen... saatiin ravailla vähän ylimääräisiä kierroksia höyryjen laskemiseksi ja vastaanotto oli onneksi humoristinen. Eli saavutettiin tavoite: "ei hirveästi hävetä jälkeenpäin" ;) Marja totesi Humun tarvitsevan vielä aikaa ja sitä se todentotta tarvitsee niin fyysisellä kuin henkiselläkin puolella. Suuri saavutus oli kuitenkin se, että Humu rauhoittui kevythäkissä odotellessaan tosi hyvin ja odotteli siellä nätisti vieraiden koirien keskellä vaikka olin itse välillä kauempana. Ja jos ei tarvinnut ihan hipoen ohitella, niin yllättävän hyvin päästiin koirameressäkin luovimaan - koirapaljous taisi vähän lamauttaa, eikä ehtinyt hönkäillä joka suuntaan.
No comments:
Post a Comment