Talvitauon jälkeen ollaan taas otettu koiraa niskavilloista ja omistajaa ponnarista kiinni ja palattu ohjattujen treenien pariin. Seuran kursseille ei edes haettu, kun talkoilun kanssa on ollut pientä laiskuutta ilmassa, mutta päädyttiin vähän muistuttelemaan opittua Heiluvan Hännän alkeistokoon. Valitettavasti ryhmässä ei meidän ja kaverispanielin lisäksi ollut ketään muuta, joka olisi aiemmin treenannut mitään tokoliikkeitä tai olisi edes kiinnostunut tokosta lajina. Suurin osa kurssilaisista kaipasi pelkkää arkitottelevaisuuden opettelua. Joten eipä olla saatu juurikaan uutta oppia tokon osalta, mutta taas harjoitusta koirahäiriössä toimimiseen, mikä on kyllä meille supertärkeää.
Parilta treenikerralta jouduttiin jo olemaan poiskin, sillä Humu sairastui sen verran ikävään ripuliin, että siihen jouduttiin hakemaan lekurilta avuksi viikon antibiootit ja samalla päätettiin pitää pari viikkoa taukoa koirien treffailusta ja treeneistä, ettei tartuteta kenellekään tautia. Ilmeisesti pöpöä oli täällä meidän seuduilla liikkeellä, sillä löysiä kasoja näkyi teiden varsilla. Onneksi tauti meni antibiooteilla nopeasti ohi, ja Humu oli pirteä koko kakkarallin ajan. Pistää tällaisten tartuntojen kohdalla mietityttämään hämärät tuontipennut ja niiden mahdollisesti mukanaan tuomat taudit - onneksi ei tällä kertaa ollut kyseessä mikään normaalia vatsatautia vaarallisempi juttu. Täytyy muuten siivoavan palvelusväen puolesta kiittää Humun tsemppausta, ripulista huolimatta sisällä ei sotkettu kertaakaan. Öisin ulos pyydettiin hyvin vienolla piippauksella, mahdollisimman kohteliaasti. Voi toista.
Niillä kerroilla kun ollaan päästy tokotreeneihin paikalle, on treenattu lähinnä perusasentoa, seisomista ja paikkamakuuta. Perusasento Humulla on ihan hyvällä mallilla, mutta herkästi itse heiluttelen apuja kädellä. Välillä (etenkin jos ottaa sivulletulon tosi lyhyeltä etäisyydeltä, jolloin vauhtia ei ole) takapää meinaa jäädä puolitiehen, eikä H tuo sitä loppuun asti vaan jää vinoon - takaosan hallintaa pitäisi treenata enemmän. Tuntuu kuitenkin, että takaosan käyttö on ihan pienen himpun parantunut, mutta eihän tuo vieläkään oikein sitä hahmota - takatassuilla kohdistamisen ja etuosakäännösten naksuttelut ei ole vielä tuottanut tulosta, ja niitä on tehty liian laiskasti. Pitemmällä matkalla Humu tulee yleensä vauhdilla ja suoraan sivulle, mutta vauhtia on välillä sen verta liikaa, että menee vähän pitkäksi ja/tai tulee sivulle hypyn kautta. Suoraan sanottuna olen kuitenkin vaan tyytyväinen, että intoa on, eli ei haittaa pätkääkään :) eiköhän sitä vauhtia ole kuitenkin helpompi ottaa tulevaisuudessa pois kuin lisätä, joten täydellä kaasulla vaan. Tärkeintä, että sivulletulo on kivaa. Etäisyyttäkin voi ottaa jo ihan huoletta, paikalla istuminen on mukavan luotettava. Siis pienessä häiriössä.
Seisomisenkin tuo tuntuu jo osaavan jollain tasolla. Vaikka olin varma, että se on unohtunut :D onhan sitä harjoiteltu talvenmittaan lenkeillä, mutta niin vähän, että olin lähes varma, että vihjesana on pelkkää sanahelinää. Hyvin tuo silti näytti seisovan, nousi maasta seisomaan ja pysähtyi liikkeestä seisomaan sekä kävellessään kohti, että sivulla. Vielä tosin autoin sitä varmuuden vuoksi pysäyttämällä hetkeksi myös oman liikkeen, mutta kyllä tuo paikoillaan tönötti vaikka jatkoin matkaa - eikä istunut vierellä kävellessään pysähdyttäessä. Eli selkeästi se kuuntelee myös mitä sanotaan, ei vain seuraa mitä teen ;) nyt vaan viemään tätä eteenpäin.
Paikkamakuuta treenatessa Humppa oli ainoa koira joka ei noussut kertaakaan (ylpistys). Tehtiin pari kahden minuutin paikkamakuuta niin, että sai palkata aina kun siltä tuntui. Pidin palkkaväliä tiheänä, mutta Humu kyllä pysyi maankamarassa kohtuu luotettavan oloisesti, eli olisin ehkä voinut pidentääkin väliä. En kuitenkaan uskaltanut, sillä Humu vilkuili aina muita omistajia silloin kun he liikkuivat koiriaan palkkaamaan. Eli keho pysyy koirien keskelläkin paikallaan, mutta pää ei (toisaalta H ei edes vilkuillut niinkään koiria, vaan liikkuvia ihmisiä). Ehkä tuolle täytyy opettaa leuka maassa makaaminen, niin vilkuilu ei ole ihan yhtä helppoa. Kotonakaan ei olla ahnehdittu kestoa, mutta ruokakupin ollessa loppupalkkana ollaan harjoiteltu vaihdellen 15sek-1min palkkausvälillä sisällä ja etupihalla. Ei ole tullut stipluja pitkään aikaan :) voisi siis jatkaa ajan venyttämistä vähitellen.
Viime viikolla päästiin aloittamaan myös agility! Olipa kivaa! Aloitettiin Visiolla ryhmässä, jossa meillä on mahdollisuus nyt alkuun treenata ilman koirahäiriötä. Päästään siis rauhassa harjoittelemaan perusteita ilman ylimääräistä hässäkkää ja sitten kun hommat alkaa sujua, tulevat muut ryhmän koirat häiriöksi, eli pikkuhiljaa pystytään vaikeuttamaan. Humu oli alkuun jopa ilman koirahäiriötä ihan pähkinöinä, mutta keskittyi lopulta tosi hyvin ja tykkäsi kuin hullu puurosta. Ei tehty mitään vaikeaa, hieman hallintaa, hyppyjä ja putkea, ja kuulosteltiin vähän miten koira toimii. Kerran Humulla lähti lapasesta, kun ensimmäisen putken jälkeen se sai kunnon riemuhepulin ja juoksi ympäri hallia... vauhtia siis löytyy. Kunhan vielä saisi mopon hallintaan, ettei se ihan yksinään huristelisi ympäriinsä ;) Toinen putki tehtiinkin sitten vähän hallitummin. Ja tähän kyllä pätee sama kuin tuohon vierelletuloon: pääasia, että on kivaa! Eiköhän taitojen karttuessa tuo hepulienergiakin kohdistu itse tekemiseen.
No comments:
Post a Comment