Pitänee nyt lammaspaimennuksen vastapainoksi kertoa meidän alkaneesta agilityurastakin, joka on sujunut huomattavasti paremmin. Humun henkilökohtainen kuningaslaji on löytynyt, ja samalla ihailtava kyky kanavoida se into ja kiihko allekirjoittaneen näkökulmasta oikeaan suuntaan.
Ollaan nyt käyty nopeasti laskettuna seitsemissä treeneissä, eli vankalla parin kuukauden harrastuskokemuksella uskallan nyt väittää, että Humu on oikein taitava pieni ruskea agilityapina. Aloitusta on helpottanut suuresti se, että saadaan opetella alkeita ilman koirahäiriötä. Käydään Visiolla Piian agilityryhmässä, jossa tunti on jaettu kolmelle koiralle. Kaksi muuta treenaavat 40 minuuttia yhdessä ja me saadaan oma 20 minuuttia yksityisopetusta. Kohta siirrytään ulkokentälle ja kun uuden paikan hepuleista päästään yli, niin aletaan ottaa pikkuhiljaa muita koiria katsomoon mukaan.
Ekat tunnit oli ilman koirahäiriötäkin hepuliherkkiä. Ensimmäisellä kerralla putkesta läpijuoksu aiheutti hillittömän rundaamisen ympäri kenttää. Sen jälkeen hepulit lyheni, mutta esim. liian innostunut kehuminen, liian lähellä olevat mukavat ihmisen ja liian kivat ja vauhdikkaat tehtävät olivat edelleen muutamalla kerralla vaaranpaikkoja. Nyt ollaan pari kertaa oltu ihan hepulittomia ja Humu pysyykin haukkana vieressä odottamassa uusia kivoja tehtäviä - ei ole esim. ollut enää niin nuukaa sen käskyttäminen tauolla makaamaan, jota alkuun oli PAKKO tehdä, ettei se lähde itsekseen hepuloimaan. Mutta hepuleihin varmaan palataan taas kun siirrytään uudelle kentälle ulos ja viimeistään kun saadaan koirayleisöä. Mutta agi vaikuttaa itsessään sen verran palkitsevalta puuhalta, että en edes usko koirahäiriön olevan niin iso juttu kuin yleensä. Kohta nähdään. Jostain syystä se on hepuleista huolimatta (tähän mennessä) tosi hyvin odottanut lupaa ja pysähtynyt pöydälle ja kontakteille. Ehkä ulkonakin se pelastaa meidät? ;)
Humu on tähän mennessä ollut ihan käsittämättömän nopea oppimaan. Oikeastaan moni juttu näyttää siltä, kuin se olisi osannut ne jo valmiiksi. Itse (erittäin taitava agilityohjaaja kun olen - NOT) olen heilauttanut kättä johonkin suuntaan epämääräisesti ja ehkä huikannut vihjeen, jota ei koiralle ole edes opetettu, ja koira jostain ihmeestä tajuaa mitä pitää tehdä ja tekee niinkuin olisi tehty samaa hommaa aina. Hieno rämäpäinen elukka. Pöytä on kiva, putki on tosikiva, A on superkiva, kepitkin on kivoja (mutta emäntä aina säheltää), hypyt on ihan iisipiisejä ja niitä pitäisi saada tehdä enemmän putkeen, kun sitten ne vasta kivoja onkin. Puomia, keinua, rengasta tai pussia ei olla vielä kokeiltu (tosin puomia ja pussia ollaan tehty joskus aikaisemmin pari kertaa pentuna).
Hepuliherkkyyden takia aloitettiin pöydällä ja muilla pysäyttävillä esteillä, ja tehtiin hyppyjä suoralla linjalla niin, että linja päättyi pöytään. Pari kertaa ollaan jo päästy tekemään vähän vaikeampiakin hyppylinjoja. Kerran ympyrään laitettiin pöytä ja kolme estettä (neljäsosakaarille) ja tehtiin ympyrää molempiin suuntiin aloittaen ja lopettaen pöytään. Koira vasemmalla sujui tositosi hyvin, oikea puoli on vaikeampi, kun sitä on treenattu vähemmän. Humu osasi hienosti myös hypätä kolme estettä ja sitten juosta pätkän suoraan A:lle (q:n muodossa siis). Sitä tehtiin vain myötäpäivään, ettei mennyt ihan mahdottomaksi.
A:n loppukontaktin Humppa on myös tajunnut tosi hyvin ohjauksen epämääräisyydesta huolimatta. Pari ensimmäistä kertaa tehtiin namialustalla, sitten kosketusalustalla pari toistoa, ja nyt avut on jätetty pois - Humu hidastaa kontaktille tosi nätisti ja odottaa vapautusta hyvin. Ylösmenokontaktille vauhtia tulee välillä vähän liikaa ja on siina ja siinä, hyppääkö kontaktin yli. Huomattiin tämä viime treeneissä (este tullut tutuksi ja vauhti lisääntynyt entisestään), joten vielä ei ole asiaa sen kummemmin ehditty ihmettelemään. A:lle menossa ei ollut alunperinkään mitään opettamista, se ryntäsi esteelle heti kun sai luvan - yritin siinä asetella nameja esteelle koiran syötäväksi, mutta koira oli jo ampaissut melkein alastulokontaktille asti siinä vaiheessa...
Kepit opetettiin käsiavulla, sillä kun tehty kohteiden kiertoa ennenkin. Yritin ensin naksutella, mutta todettiin, että elämästä on turha tehdä vaikeaa, jos homman voi hoitaa helposti. Humu tajusi idean heti, kun sille heilautti kättä. Nyt palkkaillaan vaihtelevasti 1-3 kiepin jälkeen.
Viime kerralla saatiin jo tehdä taas putkeakin ja hyppyjä ilman, että lopetettiin mihinkään pysäyttävään esteeseen. Tehtiin myös peräjälkeen kaikkia esteitä mitä nyt osataan (välissä palkaten) ja Humppa hämääntyi vain kerran kepeillä, muuten se teki temppurataa ilman mitään ongelmia. Humppa odotti niin mallikkaasti lisäohjeita ja/tai namia, että voi hellanlettas sentään! Ei hepulointia tai härväämistä, vaan ainoastaan julmetun keskittynyt ja iloinen ilme ja hieman piippaamista silloin kun ei saanut tehdä mitään vaan piti taukoilla. Hitsi kun on kiva laji!
No comments:
Post a Comment