On tuo jännä epeli, kun periaatteessa se tykkää ja motivoituu niin monista jutuista, mikä on mahtavaa ja upeaa ja yksi Humun ehdottomia vahvuuksia - mutta sitten toisaalta taas juuri siksi moni juttu voittaa aina sen mitä meikäläisellä olisi tarjolla. Tuntuu välillä, että pitäisi osata lukea sen ajatuksia, jotta osaisi valita aina sillä hetkellä sopivan palkan. Ja käyttää jatkuvasti lenkeillä jotain loputtomien taskujen raksahaalaria, että mukaan mahtuisi kokoelma erilaisia ruokia ja esineitä ja ehkä yksi pieni koira vaikeita tilanteita varten... joku leikkisä pieni terrierinarttu voisi hypätä takataskusta sille palkaksi aina onnistuneiden ohitusten jälkeen, niin saataisiin varmaan motivaatio kohdilleen ;)
Hetki kokeiltiin syöttää Humua ihan normaalisti kupista, lenkkinamien lisäksi. Homma meni ihan lekkeriksi, supernamitkin alkoi kokea vakaata ja nopeaa inflaatiota, myös niissä tilanteissa, jotka ainakin omaan silmään oli ihan helppoja eikä niissä olisi pitänyt olla mitään kiihdyttävää tai jännittävää. Eikä ole kyllä yhtään kivaa (tai edes toimivaa), jos ei pysty oikein mitenkään palkitsemaan, vaan ainoastaan puuttumaan huonoon käytökseen. Palattiin ulkoruokintaan. Sekään ei toiminut enää treenitauon jälkeen, sillä säännöllisesti treeneissä saadut superherkut aiheutti sen, ettei nappulat kelvanneet ulkona ja koiraparka laihtui. Aina välillä meni joku lenkki niin, että ruoka maistui hyvin ja tuli olo, että kyllähän tämä sujuu, kunhan ensin heittää keppiä/antaa sen juosta/rauhoittua hetken, mutta seuraavana päivänä (tai seuraavalla viikolla) ei sitten maistunutkaan taas ollenkaan vaikka olisi kantanut kainalossa hopeavatia tarjoilua varten. Herkullisemmat ruuat kuitenkin sai taas arvonsa takaisin, ja päästiin vähän edistymään ohituksissa.
Jännästi superherkut on kyllä koko ajan ollut superherkkuja treenitilanteissa, mutta lenkeillä ei. Toisaalta onneksi kelpaa edes treeneissä, ja hyvin kelpaakin (meinaa lähteä sormet välillä mukana). Jos vaan saisi Humun tykkäämään temputteluista yhtä paljon lenkeillä kuin treeneissäkin, niin siinä kai olisi yksi mahdollinen avain. Mutta kun lenkeillä ei tehdä töitä vaan ollaan lomalla, sanoo nuori ammattiyhdistysaktiivi Humu... ;)
Kyllästyin stressaamaan sitä, että koira ei syö tarpeeksi. En kyllä halunnut palata siihenkään, että se syö kotona, mutta ei huoli mitään palkkaa ulkona (kun lelut ja leikki ovat myös arvoituksellisen vaihtelevasti motivoivia). Nyt kokeillaan, josko raakaruokinta toimisi paremmin. Ainakin alku on lupaava ja vaaka näyttää jopa pienenpientä lihomista! Toivottavasti ei tule mokattua ruokinnan kanssa, mutta raakamixien ja multidogin tuella päästään nyt alkuun ja opiskellaan lisää. Kesällähän vielä onnistuu kulkea käsi rannetta myöten jossain peuramix-mössössä, mutta talvi on sitten asia erikseen - onneksi siihen on vielä hetki aikaa...
Pitäisi kyllä jotenkin opetella "rakentamaan" tuota leikkimistä. Humppa on hetkittäin niiiiiin innoissaan ja välillä taas ei. Kepit on yleensä kivoja, lelut vähemmässä määrin, mistään lelusta en ole osannut tehdä THE lelua. Hanskat ja lippikset toimii paremmin. Tyhjät namipussit (tai vielä parempaa, melkein tyhjät) ja kakkapussit on usein huikeita juttuja, joita napataan ilmasta pellehyppyjen säestämänä ja tuodaan takaisin ylpeänä, mutta aina ei nekään nappaa, vaan katsotaan takaisin ilmeellä "Juu, heitit tyhjän muovipussin ilmaan ja vaikutat sekopäisen innokkaalta. Ootko ihan terve?"
Ai että on muuten kiva katsoa Humun leveää hymyä silloin kun se tahtoooo saada palkan, oli se sitten tyhjä kakkapussi tai agilityeste tai nami... sillä on niin symppis intoilme kun se Keskittyy ja Yrittää ja Tahtoo, että vaikea pitää naama peruslukemilla. Ehkä tässä ei olekaan mitään koulutuksellisia motiiveja, mä vaan tahdon nähdä sen ihanan ilmeen usein ;)
No comments:
Post a Comment