Relaa vähän (kaksi jännäilijää treenaa tokoa)

Jännittäjän pitäisi ottaa itselleen tosi lungi koira. Muuten käy kuin meillä, eli omistaja omalla jännityksellään lisää ja lisää koiran jännittyneisyyttä. Treenitilanteet jännittää molempia ja kohta kumpikaan meistä ei enää muista hengittää, vaan hyperventiloidaan ja sätkitään ympäriinsä kuin epilepsiapotilaat tranceluolassa. Mistäköhän sain idean siitä, että haluan harrastaa koiran kanssa, kun koskaan ei ratsastuksessakaan pienimmätkään wannabe-kisat ole oikein luonnistunut jännityksen takia? Kouluaitojen sisäpuolella hevonen poikkeuksetta joko liimautuu hiekkaan tai pakenee tiikereitä, sillä selässä istuu ratsastaja rentona kuin rautakanki - mitenköhän ajattelin homman olevan helpompaa koiran kanssa?

Eilen oli tokotreenit. Aloitettiin ne aika jännittyneenä taas molemmat. Yritän olla sellainen "reipas ja innostava" ja oonkin vaan kiihtynyt ja sähläävä. Katsottiin ensin ihan vaan seuraamisen ekoja askelia, muuten meni hyvin, mutta etenkin silloin kun olin "reipas ja innostava", Humulta pääsi liikkellelähdössä hauhau ja homma oli vähän sekavaa. Sain kehotuksen relata. Jännästi alkoi sujua paremmin kun itse muisti hengittää. Alettiin päästä molemmat lähemmäs zen-tilaa ja Humu oikeastaan toimi tosi kivasti. Se oli täpäkkä, vielä vähän turhan rauhaton, mutta kuitenkin keskittyi niin hyvin kuin suinkin kykeni. Teki innokkaasti ja tarmokkaasti, palkkautui hyvin sosiaalisesti ja namilla. Sai kehuja suorasta seuruusta, peruspalikat on kunnossa. Käännöksissä hyvä auttaa namilla vielä, etenkin silloin kun vire on korkealla, jolloin koira saattaa edistää ja jäädä jalkoihin. Pidempää pätkää harjoitellessa kannattaa käyttää imutusta tukena tarvittaessa ja lyhyemmän pätkän treeneissä pitää käsi koiran pään takana. Avustaja naksuttelemassa voisi myös olla hyvä, jotta ei tarvitse itse katsoa koiraa. Samasta syystä peilin kanssa harjoittelu olisi tärkeää. Muista myös keskittyä omiin askeliin!

Välitauolla tehtiin itsenäisesti kehän laidalla vähän kontakti- ja seuraamistreeniä (hyvä, mutta piippausta välillä, varoin palkkaamasta siitä, mutta en myöskään keskeyttänyt siihen tekemistä, sillä en usko Humun kykenevän vielä täysin hiljaiseen tekemiseen vieraassa koirahäiriössä), lyhyt paikkamakuu tosi tiheällä palkalla ja pienellä etäisyydellä (mutta eipä tullut yhtään piippausta!) sekä vähän "käy siihen" -treeniä alustalla ja ilman. Vikaksi otin vielä muutaman hypyn. Tein suoraan ilman etäpalkkaa tai alustaa, Humu hyppäsi kyllä pelkällä sanallisella käskyllä, mutta sen verran oli epävarma, että sanoi hypätessä hau. Jäi myös seisomaan ja kohtuu hyvin odotti, että tulin vierelle, pientä steppausta. Palkkasin jo seisomaan jäämisestä, siinä pysymisestä ja lopuksi istumisesta. Viimeiseksi otin vielä pelkän hypyn etäpalkalla (jolloin ei tullut hau:ta) ja sen jälkeen seis (häiriköin hetken liikkumalla ympärillä) ja vapautus. Hyppytreenissä ei piippausta.

Kouluttajan silmien alla katsottiin vielä perusasentoa. Helposti vähän turhan edessä, etenkin jos itse palkkaan liian edestä. Oma palkkakäsi on saatava pidettyä liivin saumassa ja palkkakäden on oltava nopeampi, jotta koira ei jää imemään käteen ja nouse. Omana huomiona silti sanoisin, että vähänkö hienoa, että se oli nyt noin fiiliksissä namipalkasta! Perusasento nousi helposti kurren kautta ties mihin vänkyrään jos ei meinannut ylttää namiin... mutta siis, silloin kun tilanne on tämä (nami maistuu), niin nopeampi namitus ja suorempi linja kädellä ylös/koiran pään taakse, käden paikkaa kannattaa myös vaihdella. Humu selvisi hyvin myös häiriöstä kontaktissa ja tuli viereen oikein kivasti ilmankin käsiapua, vaikka jännää olikin, keskittyi. Tässäkin perupalikat kunnossa, palkan suunta pitää vaan tarkistaa ja varoa koiran ohjaamista liian eteen. Peili käyttöön tässäkin. Periaatteessa kuitenkin perusasento on ihan kunnossa.

Oikein hyvä fiilis jäi, tämän tasoiset treenit on nyt meille hyviä, sillä kaivataan molemmat onnistumisia häiriössä ja nimenomaan rentoutumisharjoitusta. Kun on niin hurjaa. Tälläkin tasolla on tekemistä pitää molempien hermot kasassa kun on häiriötä. Täytyy koittaa etsiä vähän rauhallisempia treenitilanteita liikkeiden eteenpäinviemistä varten ja keskittyä nyt HSKH:lla tuohon rentouden ja hyvän vireen löytämiseen. Eilen onnistuttiin siinä kivasti :)

Agia tuplat ja rakennusetsintää

Lauantaina oltiin Herttoniemessa tyhjillään olevassa toimistorakennuksessa harjoittelemassa  rakennusetsintää. Humu oli taas todella innoissaan, vitsi kun on kivaa etsiä ukkoja! Lattiat oli liukkaita, portaikot kivisiä, raollisia kierreportaita ja osa huoneista pimeinä. Intoa oli paljon, ja jännitys (jota selvästi oli ilmassa siellä hepuloivat ulkokuoren alla) hukkui sen alle. Pimeään vessaan mennessä katsoi hetken ovella, mutta sitten meni rohkeasti ja löysi ukon. Löysi kaksi kolmesta maalimiehestä ilman apuja, kolmannelle kehotin menemään etsimään pimeästä huoneesta, johon ei ollut itsenäisesti oikeastaan edes tajunnut kurkata, vaikka pyöri lähistöllä. Keskittyi osan aikaa erinomaisesti, välillä edestakaisin juoksentelu ja hepulointi haittasi järjenjuoksua, vaikka nenä kuitenkin vaikutti olevan hyvin auki. Oli oikein pätevä ja hieno pelastaja-poro. Sai taas hirveät riemuhepulit loppukehuista ja todettiin, että haukkuilmaisun opettaminen tuskin lienee vaikeaa...

Maanantaina Vision agility, tehtiin lyhyitä pikkutehtäviä, Humu oli vähän huonossa vireessä, vaikka teki kuitenkin. En ollut ihan tyytyväinen mielentilaan, en tiedä kuitenkaan oikein mikä oli vikana. Tehtiin puolikkaita keppejä, pyöritystä pakkovalsseilla yhdellä esteellä ja siitä kepeille ja sitten ihan vaan pientä kokeellista tutkimusta Humun mielentilasta parilla pienenpienellä hypyllä. Paljon sijaistoimintaa, joko haisteli tai vinkui tai haukkui, ellei saanut olla suorittamassa.

Käytiin vielä eilen ottamassa aamuaksat sporttihallilla. Oli tosi kivaa mennä ihan rauhassa itsenäisesti treenaamaan, koko halli omassa käytössä, reilusti aikaa ja mukavaa seuraa. Heikki sitten ystävällisesti analysoikin meidän treenit mun puolesta, ihan kahteen kertaan. Ei ehkä aina kannattaisi sanoa ääneen, että oma pää on tyhjä ;)

Analyysi 1:

"Heti kahdeksan jälkeen saapui limusiinikyyti hakemaan mua ja Humua aksaamaan. Olimme lähdössä treenimään sen tumman ja komeen, hieman italialaistyyppisen härrasmiehen ja hänen silkinpehmeän kuvankauniin nuorikkonsa kanssa. Iik…

Koko matkan pysyimme tiellä ja hallille pääsimme jo vähän etuajassa. Eiku rata kuntoon, ja mä sain aloittaa. Vähänkö jännitti! Ens vähän tutustuimme rataan parissa lyhyemmässä pätkässä ja sit teimme vähän pidemmän pätkän… Ja sit oli n i i d e n vuoro. Huh, mikä meno ja meininki! No aluks se ei ois niinku huomannu antaa mulle sen koiraa, mut sit mä niinku sanoin ja sit se huomas niinku lainata sen koiraa. Musta sekin on kyl nopee, et kiire siinäkin tuli, mut on se kyl vähän sellainen toisenlainenkin. Et oli ihan sikaki-vaa!"

Että silleen. Sain onneksi myös vähän informatiivisemmankin version, joka ei yhtä pahasti pistänyt miettimään millaisen kuvan annan itsestäni...

Analyysi 2:

"Aamuaksaa Sporttiksella. Heikin ja Venlan kanssa. Ratana 9 esteen vauhtirata kahdella pakkovalssilla, hypylle (este 2) ja A:lle (este 9). Palkkana keitetty broilerinsydän (9.5) ja jänis (6). Tavoitteena sekä vauhti että tarkkuus esteille, että Humu ei sinkoa ohi eikä tee liian suurta kaarrosta. Ja tietysti se, että se pysyy keskittymään työhönsä. Aluksi kokeiltiin paria pätkää koko radasta ja sit mentiin koko setti. Humusta löytyi taas vauhtia ja momentumia, mutta nyt se pysyi myös hyvin kädessä. Myös pakkovalssiosuudet, jossa se joutui selkeästi miettimään, menivät hyvin. Ylimääräisenä tehty pakkovalssi täysille kepeille sujui mainiosti, vaikkakin kepit vielä hitaat. Humu pysyi hyvin myös Heikin hyppysissä ja he tekivätkin pari uutta lähestymistä putkelle, putkeen vetäen, suoraan hypyltä. Hyvin oli koiruus kontrollissa eikä ees piipannut pahemmin. Tavoitteet täyttyi! Kivaa oli! Hyvä me!! Lisää treeniä vaan alle."

Ja tähänhän ei ole juuri lisättävää :) Humu toimi hyvin Heikin ohjauksessa, vaikka ensimmäistä kertaa oli joku muu puikoissa kuin minä. Muutenkin kaikki sujui oikein hyvin, pari keskittymisen herpaantumista, mutta ei mitään ihmeempiä stipluja, koira teki innolla. Kepeillä pujottelun idea alkaa olla selvä. Pitää lisätä vauhtia (mutta muistaa olla palaamatta vartaloapuihin...) ja kokeilla etupalkalla. Nenä hakeutuu maahan helposti tehtävien välissä, enkä oikein tiedä onko paineiden purkua vai ihan vaan puhdasta intoa nuuskutella kun ei tapahdu muutakaan. Haistelu ei kuitenkaan vie huomiota itse työnteosta, ainakaan nyt kun aina pyrin katkaisemaan nuuskuttelusessiot nopeasti. Haistelee entistä enemmän lenkeilläkin irti ollessaan, vaikka vaikuttaa, että pahin juoksubuumi olisi alueella ohi. Stressiä vai vaan ihania hajuja? Täytyy seurata tilannetta.

Terveystuloksia

Humun kanssa käytiin luustokuvissa joulukuun puolenvälin tienoilla, joten aika kauan kesti, ennen kuin saatiin viralliset tulokset. Samalla tutkittiin polvet, mutta niiden tulokset eivät näy vieläkään KoiraNetissä, vaikka menivät samassa kuoressa liittoon kuin kuvatkin. Luuston osalta Humulta kuvattiin lonkat, kyynärät ja selkäranka, mutta Humun iästä johtuen selän tulokset ovat epävirallisia. Silmät tutkitaan varmaan seuraavien rokotusten yhteydessä.

Muuten kaikki näytti hyvältä, mutta lonkkien osalta olin toivonut parempaa. Humun yksi, myös suurikokoinen, veli oli kuvattu jo aiemmin samoin (tosin toispuoleisin) tuloksin, joten tulos ei tullut täysin yllätyksenä. Lonkkien lausunto siis B/C. Kyynärät ja polvet 0/0 ja selkäkin näytti hyvältä (tästä ei siis lausuntoa liitolta). Kuvaajana Kai Skutnabb.

Tässä vielä Humun kuvat:

Lonkat. Lonkkamaljojen erot näkyy hyvin: C-lonkka kuvassa vasemmalla.

Selkä kahdessa osassa ja kyynärät, näissä ei huomautettavaa :)

Lomat lusittu, mutta ei arjessakaan mitään vikaa

Joulunaika meni pitkälti reissatessa. Olin lomalla kaksi viikkoa, ja se aika käytettiin pitkälti sukulaisten parissa Orimattilassa ja Keski-Suomessa, taidettiin ainoastaan loppiaispäivä viettää keskenämme kotona. Humullakin oli reissun lomassa Tärkeitä Tehtäviä toimitettavana: jouluaattona se toimi virallisena lahjojen jakajana. Ei uskallettu antaa pulloja vietäväksi, mutta muut, vähemmän herkästi rikkoontuvat ja painavatkin paketit se kantoi saajilleen urhoollisesti ja vain pienin kuolavahingoin. Uutena vuotena Humu toimi Virallisena Koiraisäntänä, kun se sai mökkeilykavereikseen kaksi ihanaa narttua. Muun ajan se toimitti Reissurakin virkaa ja vaikka loppuvaiheessa lomaa jo vähän väsytti, niin hienosti se tsemppasi ja oli menossa mukana aina yhtä innolla.

Humu ja toinen uudenvuodenheiloista. Tosin kuva on tammikuulta, uutenavuonna oli vain kuraa, ei lunta...

Nyt on pikkuhiljaa alkanut taas treenit, agilityä on jatkettu siitä mihin jäätiin (vihdoin ollaan onnistuttu pääsemään HSKH:llekin treeneihin, kun ei mikään vaivaa *kopkop*) ja tokossa ollaan ensimmäisen treenikerran verran käyty taas MT0-kurssilla, kun totesin, että Humun häiriönsieto ei vielä riitä hallissa vaativampaan treeniin. Ehkä joskus vielä :) Nyt jos saisi vaan vähän rennompaa, mutta silti iloista mieltä siihen tokoiluun. Ei olla jäniksen selässä ja jos ei koskaan tokossa edetä niin eipä sekään ole niin vakavaa. Lisäksi nyt olisi tarkoitus käydä HEPeKo:n vapaamuotoisissa treeneissä testailemassa raunio/rakennusetsintää ja hakua. Pidetään peukkuja, että saadaan paikka myös viralliselle kaudelle...

Agilityssä on mennyt ihan mukavasti, ollaan tehty pääasiassa hauskoja vauhdikkaita juttuja ja itse olen yrittänyt edes jossain määrin kiinnittää huomiota omaan toilailuuni. Kepeille olen kehittänyt todella hupaisan, tiedostamattoman vartaloavun ja muutenkin meininki on välillä aika vallatonta oman kehonhallinnan puolelta. Jonkun verran treeneissä on näkynyt keskittymisongelmaa ajoittain, ja samaa vikaa on lenkeilläkin: piipityksestä ja tilaisuuden tullen innokkaasta pissojen lipittelystä päätellen naapurustossa on taas joku yhteinen juoksuaikabuumi menossa.

Humu ja THE tyttöystävä, Venla

Tokon ensimmäisissä treeneissä saatiin vinkkejä takaosan treeniin ja katsottiin vähän Humun motivointia - valitettavasti sen osalta jouduttiin toteamaan, että kun jännittää, niin sitten jännittää ja ei voi mitään. Siihen rentoon leikkimiseen ei ole mitään oikotietä ja täytyy vaan koittaa pitää motivaatiota yllä nameilla ja pyrkiä rentouttamaan koiraa ja käyttää lelua sitten niissä tilanteissa, jotka ovat tarpeeksi tuttuja, jotta leikki sujuu. Takaosatreeniin saatiin erityisen hyvä treenivinkki, joka tuntui sopivan Humulle hyvin: treenataan kulmassa perusasentoon hakeutumista niin, ettei koiralla ole muuta mahdollisuutta kuin nimenomaan takaosaa käyttäen hakeutua oikeaan asentoon. Humu tajusi idean hyvin! Tästä varmaan hyvin saa alulle myös seuraamisen peruuttamalla, joka ei oikein ole lähtenyt sujumaan. Lisäksi pitäisi pienillä ympyröillä treenata takaosaa seuruussa ja toki jatkaa peruuttelun ja muiden takaosatemppujen opettelua (kuten se takatassujen targetti, jota ei vaan näköjään saa aikaiseksi opettaa - olkoon se vuoden 2014 tempputavoite).

HEPeKolle ehdittiin jo yksiin rakennusetsintätreeneihin. Sekin oli Humusta jännää, mutta ah, niin hauskaa! Ensin pienet hepulirundit ja sitten alkoi ihmisiä löytyä! Kellariin meno jännitti selvästi, mutta intoa oli niin paljon, ettei siinä ehtinyt paljoa miettiä vaikka vähän jänskättikin.

Muuten ollaan elelty ihan perusarkea ja nähty koirakavereita. Ihanaa, kun voi koira vapaasti riehua ilman sen kummempia rajoitteita.

Ronski-Humppa ja Sievä-Venla