Lomat lusittu, mutta ei arjessakaan mitään vikaa

Joulunaika meni pitkälti reissatessa. Olin lomalla kaksi viikkoa, ja se aika käytettiin pitkälti sukulaisten parissa Orimattilassa ja Keski-Suomessa, taidettiin ainoastaan loppiaispäivä viettää keskenämme kotona. Humullakin oli reissun lomassa Tärkeitä Tehtäviä toimitettavana: jouluaattona se toimi virallisena lahjojen jakajana. Ei uskallettu antaa pulloja vietäväksi, mutta muut, vähemmän herkästi rikkoontuvat ja painavatkin paketit se kantoi saajilleen urhoollisesti ja vain pienin kuolavahingoin. Uutena vuotena Humu toimi Virallisena Koiraisäntänä, kun se sai mökkeilykavereikseen kaksi ihanaa narttua. Muun ajan se toimitti Reissurakin virkaa ja vaikka loppuvaiheessa lomaa jo vähän väsytti, niin hienosti se tsemppasi ja oli menossa mukana aina yhtä innolla.

Humu ja toinen uudenvuodenheiloista. Tosin kuva on tammikuulta, uutenavuonna oli vain kuraa, ei lunta...
Nyt on pikkuhiljaa alkanut taas treenit, agilityä on jatkettu siitä mihin jäätiin (vihdoin ollaan onnistuttu pääsemään HSKH:llekin treeneihin, kun ei mikään vaivaa *kopkop*) ja tokossa ollaan ensimmäisen treenikerran verran käyty taas MT0-kurssilla, kun totesin, että Humun häiriönsieto ei vielä riitä hallissa vaativampaan treeniin. Ehkä joskus vielä :) Nyt jos saisi vaan vähän rennompaa, mutta silti iloista mieltä siihen tokoiluun. Ei olla jäniksen selässä ja jos ei koskaan tokossa edetä niin eipä sekään ole niin vakavaa. Lisäksi nyt olisi tarkoitus käydä HEPeKo:n vapaamuotoisissa treeneissä testailemassa raunio/rakennusetsintää ja hakua. Pidetään peukkuja, että saadaan paikka myös viralliselle kaudelle...

Agilityssä on mennyt ihan mukavasti, ollaan tehty pääasiassa hauskoja vauhdikkaita juttuja ja itse olen yrittänyt edes jossain määrin kiinnittää huomiota omaan toilailuuni. Kepeille olen kehittänyt todella hupaisan, tiedostamattoman vartaloavun ja muutenkin meininki on välillä aika vallatonta oman kehonhallinnan puolelta. Jonkun verran treeneissä on näkynyt keskittymisongelmaa ajoittain, ja samaa vikaa on lenkeilläkin: piipityksestä ja tilaisuuden tullen innokkaasta pissojen lipittelystä päätellen naapurustossa on taas joku yhteinen juoksuaikabuumi menossa.

Humu ja THE tyttöystävä, Venla
Tokon ensimmäisissä treeneissä saatiin vinkkejä takaosan treeniin ja katsottiin vähän Humun motivointia - valitettavasti sen osalta jouduttiin toteamaan, että kun jännittää, niin sitten jännittää ja ei voi mitään. Siihen rentoon leikkimiseen ei ole mitään oikotietä ja täytyy vaan koittaa pitää motivaatiota yllä nameilla ja pyrkiä rentouttamaan koiraa ja käyttää lelua sitten niissä tilanteissa, jotka ovat tarpeeksi tuttuja, jotta leikki sujuu. Takaosatreeniin saatiin erityisen hyvä treenivinkki, joka tuntui sopivan Humulle hyvin: treenataan kulmassa perusasentoon hakeutumista niin, ettei koiralla ole muuta mahdollisuutta kuin nimenomaan takaosaa käyttäen hakeutua oikeaan asentoon. Humu tajusi idean hyvin! Tästä varmaan hyvin saa alulle myös seuraamisen peruuttamalla, joka ei oikein ole lähtenyt sujumaan. Lisäksi pitäisi pienillä ympyröillä treenata takaosaa seuruussa ja toki jatkaa peruuttelun ja muiden takaosatemppujen opettelua (kuten se takatassujen targetti, jota ei vaan näköjään saa aikaiseksi opettaa - olkoon se vuoden 2014 tempputavoite).

HEPeKolle ehdittiin jo yksiin rakennusetsintätreeneihin. Sekin oli Humusta jännää, mutta ah, niin hauskaa! Ensin pienet hepulirundit ja sitten alkoi ihmisiä löytyä! Kellariin meno jännitti selvästi, mutta intoa oli niin paljon, ettei siinä ehtinyt paljoa miettiä vaikka vähän jänskättikin.

Muuten ollaan elelty ihan perusarkea ja nähty koirakavereita. Ihanaa, kun voi koira vapaasti riehua ilman sen kummempia rajoitteita.

Ronski-Humppa ja Sievä-Venla

No comments:

Post a Comment