Agia tuplat ja rakennusetsintää

Lauantaina oltiin Herttoniemessa tyhjillään olevassa toimistorakennuksessa harjoittelemassa  rakennusetsintää. Humu oli taas todella innoissaan, vitsi kun on kivaa etsiä ukkoja! Lattiat oli liukkaita, portaikot kivisiä, raollisia kierreportaita ja osa huoneista pimeinä. Intoa oli paljon, ja jännitys (jota selvästi oli ilmassa siellä hepuloivat ulkokuoren alla) hukkui sen alle. Pimeään vessaan mennessä katsoi hetken ovella, mutta sitten meni rohkeasti ja löysi ukon. Löysi kaksi kolmesta maalimiehestä ilman apuja, kolmannelle kehotin menemään etsimään pimeästä huoneesta, johon ei ollut itsenäisesti oikeastaan edes tajunnut kurkata, vaikka pyöri lähistöllä. Keskittyi osan aikaa erinomaisesti, välillä edestakaisin juoksentelu ja hepulointi haittasi järjenjuoksua, vaikka nenä kuitenkin vaikutti olevan hyvin auki. Oli oikein pätevä ja hieno pelastaja-poro. Sai taas hirveät riemuhepulit loppukehuista ja todettiin, että haukkuilmaisun opettaminen tuskin lienee vaikeaa...

Maanantaina Vision agility, tehtiin lyhyitä pikkutehtäviä, Humu oli vähän huonossa vireessä, vaikka teki kuitenkin. En ollut ihan tyytyväinen mielentilaan, en tiedä kuitenkaan oikein mikä oli vikana. Tehtiin puolikkaita keppejä, pyöritystä pakkovalsseilla yhdellä esteellä ja siitä kepeille ja sitten ihan vaan pientä kokeellista tutkimusta Humun mielentilasta parilla pienenpienellä hypyllä. Paljon sijaistoimintaa, joko haisteli tai vinkui tai haukkui, ellei saanut olla suorittamassa.

Käytiin vielä eilen ottamassa aamuaksat sporttihallilla. Oli tosi kivaa mennä ihan rauhassa itsenäisesti treenaamaan, koko halli omassa käytössä, reilusti aikaa ja mukavaa seuraa. Heikki sitten ystävällisesti analysoikin meidän treenit mun puolesta, ihan kahteen kertaan. Ei ehkä aina kannattaisi sanoa ääneen, että oma pää on tyhjä ;)

Analyysi 1:

"Heti kahdeksan jälkeen saapui limusiinikyyti hakemaan mua ja Humua aksaamaan. Olimme lähdössä treenimään sen tumman ja komeen, hieman italialaistyyppisen härrasmiehen ja hänen silkinpehmeän kuvankauniin nuorikkonsa kanssa. Iik…

Koko matkan pysyimme tiellä ja hallille pääsimme jo vähän etuajassa. Eiku rata kuntoon, ja mä sain aloittaa. Vähänkö jännitti! Ens vähän tutustuimme rataan parissa lyhyemmässä pätkässä ja sit teimme vähän pidemmän pätkän… Ja sit oli n i i d e n vuoro. Huh, mikä meno ja meininki! No aluks se ei ois niinku huomannu antaa mulle sen koiraa, mut sit mä niinku sanoin ja sit se huomas niinku lainata sen koiraa. Musta sekin on kyl nopee, et kiire siinäkin tuli, mut on se kyl vähän sellainen toisenlainenkin. Et oli ihan sikaki-vaa!"

Että silleen. Sain onneksi myös vähän informatiivisemmankin version, joka ei yhtä pahasti pistänyt miettimään millaisen kuvan annan itsestäni...

Analyysi 2:

"Aamuaksaa Sporttiksella. Heikin ja Venlan kanssa. Ratana 9 esteen vauhtirata kahdella pakkovalssilla, hypylle (este 2) ja A:lle (este 9). Palkkana keitetty broilerinsydän (9.5) ja jänis (6). Tavoitteena sekä vauhti että tarkkuus esteille, että Humu ei sinkoa ohi eikä tee liian suurta kaarrosta. Ja tietysti se, että se pysyy keskittymään työhönsä. Aluksi kokeiltiin paria pätkää koko radasta ja sit mentiin koko setti. Humusta löytyi taas vauhtia ja momentumia, mutta nyt se pysyi myös hyvin kädessä. Myös pakkovalssiosuudet, jossa se joutui selkeästi miettimään, menivät hyvin. Ylimääräisenä tehty pakkovalssi täysille kepeille sujui mainiosti, vaikkakin kepit vielä hitaat. Humu pysyi hyvin myös Heikin hyppysissä ja he tekivätkin pari uutta lähestymistä putkelle, putkeen vetäen, suoraan hypyltä. Hyvin oli koiruus kontrollissa eikä ees piipannut pahemmin. Tavoitteet täyttyi! Kivaa oli! Hyvä me!! Lisää treeniä vaan alle."

Ja tähänhän ei ole juuri lisättävää :) Humu toimi hyvin Heikin ohjauksessa, vaikka ensimmäistä kertaa oli joku muu puikoissa kuin minä. Muutenkin kaikki sujui oikein hyvin, pari keskittymisen herpaantumista, mutta ei mitään ihmeempiä stipluja, koira teki innolla. Kepeillä pujottelun idea alkaa olla selvä. Pitää lisätä vauhtia (mutta muistaa olla palaamatta vartaloapuihin...) ja kokeilla etupalkalla. Nenä hakeutuu maahan helposti tehtävien välissä, enkä oikein tiedä onko paineiden purkua vai ihan vaan puhdasta intoa nuuskutella kun ei tapahdu muutakaan. Haistelu ei kuitenkaan vie huomiota itse työnteosta, ainakaan nyt kun aina pyrin katkaisemaan nuuskuttelusessiot nopeasti. Haistelee entistä enemmän lenkeilläkin irti ollessaan, vaikka vaikuttaa, että pahin juoksubuumi olisi alueella ohi. Stressiä vai vaan ihania hajuja? Täytyy seurata tilannetta.