Eilen perjantaina alkoi pienen poroporukan tokoprojekti, säännölliset vertaistukitreenit. Meillä olisi alunperin ollut aiheena luoksetulo ja luoksepäästävyys, ja se luoksetulo olisikin ollut hyvä aloitusjuttu, mutta tein sitten kuitenkin seuraamista ja luoksepäästävyyttä kun "oli liukasta". Mutta kun ei oikeastaan ollut edes niin liukasta. Unohdin vaan kunnolla rauhoittua ja keskittyä ennen treenejä ja miettiä, että onko edes liian liukasta, joten etenin suoraan varasuunnitelmaan.
Vire ei ollut ihan parhaimmillaan, keskittymiskyky vähän haparoi, piippausta, mutta ei silti kiihko suuntautunut täysin tekemiseen vaan vähän jopa sellaista paineistunutta tekemistä etenkin alkuun. Tämän takia se luoksari olisi ollut hyvä aloitus, olisi saanut vähän lukkoja auki... silti täytyy sanoa, että täysin uuteen treenipaikkaan ja kohtuullisen lyhyeen odottelu- ja totutteluaikaan nähden keskittyi ok. Alkuun kontakti vähän epävakaa, eikä tosiaan ollut parasta seuraamista. Imutuksen avulla vähän tiivistyi. Tein neliöllä käännöksiä, meni ihan ok, seuraamisen paikka hyvä ja oli ihan kivasti mukana käännöksissä. Ei palkkautunut niin hyvin kuin olisi voinut, vaikka oli huippunamit. Sosiaaliseen reagoi ok, muttei ollut täysin rento. Suurin korjausaihe nyt kuitenkin on oma asento ja avut, katse täytyy saada nostettua sieltä koirasta pois ja häivytettyä sitä käsiapua. Seuraavissa treeneissä pitää antaa naksu jollekin toiselle ja keskittyä kävelemiseen.
Luoksepäästävyydessä ei välittänytkään liikkurista sitten tällä kertaa juuri mitään. Vähän vaikutti kyllä keskittyminen huonolta. En itse katsonut koiraa, kun olin antanut naksun avustajalle, niin paha sanoa pitikö se kontaktia hyvin vai ei - oli tunne, että ei kovin hyvin. Nämä pitäisi videoida, jos harjoittelee olemaan katsomatta koiraa...
Paikkamakuuta kokeilin, meni ihan pipariksi, ei pystynyt olla piippaamatta. Laitoin takaisin autoon, yritin purkaa pahimpia lelulla, ei kiinnostanut, paineistui. Ääh. Treenin lopuksi otin lyhyeeseen paikkamakuuseen ja superhäiriöön (ilmassa leijui tärppinartun tuoksu ja talutin Katrin ihan lähes kiinni paikkamakuussa olevaan Humuun). Piipahti kerran, sitten oli hiljaa. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin keskittyä. Palkaksi vapautus, oli tarkoitus, että Katrille pallutettavaksi, mutta ryntäsi toki tuoksuttelemaan tärppinartun jälkiä ;) noh, ainakin oli palkka kohdillaan. Ja tokeni siitäkin ja saatiinpahan se hiljainen pätkä ja aktiivinen paikkamakuu. Täytyy nyt miettiä miten tämän kanssa etenee.
Tokoilumotivaation nousu ja viimeaikojen treenit
Tokomotivaatio alkaa vähän nostaa päätään pitkän horroksen jälkeen. Taas on aika pitkä vaihe takana, jolloin ei juuri ole tullut treenattua, ainoastaan tekohengitettyä toko-osaamista viikkotreeneissä ja puolivillaisesti silloin tällöin kotona. Nyt taas vähän jaksaa ja tuleekin ihan yhtäkkiä päivittäin tehtyä niitä pieniä tärkeitä minitreenejä.
Viime viikolla tokotreeneissä aiheena oli paikkamakuu ja jäävät. Aloitettiin paikkamakuulla ja Humu ei ollut yhtään ehtinyt tasaantua, vinkumiselle ei voinut mitään. Tein sen ratkaisun, että vein Humun kesken paikkiksen tauolle. Tehtiin sitten lyhyitä paikkamakuita vähän myöhemmin kun muut jo treenaili omiaan, selvittiin niistä ilman ääntelyä ainakin suurimmaksi osaksi.
Jäävissä pitäisi edelleen vahvistaa sitä napakkaa seisomaanjäämistä. Lisäksi se on vino, mutta kouluttajakin arveli sen olevan vielä epävarmuutta. Seisahtumista jämäkästi pitäisi kuitenkin tehdä namilla hetsaamalla ja härnäämällä, samalla treenillä on hyvä tehdä myös erottelua jäävien välillä. Samalla seisominen saattaa suoristuakin kun oppii seisahtumaan niille sijoilleen ilman sivuaskelta vasemmalle. Sinällään liike on kuitenkin kohtuu pitkällä, Humu osaa jo aika pienillä avuilla (tai siis, niin pienillä kuin vain maltan antaa, pitäisi tarkkailla sitä omaa kehonkieltä eikä antaa turhia apuja) jäädä seisomaan sivulla ollessaan ja se pysyy seisomassa ok. Pientä hiomista vielä, säpäkkyyttä ja varmuutta. Loppuosaakin tietty voisi treenata...
Maahanmenoissa samaa hommaa, peruspalikat on ihan kunnossa, omien apujen kanssa pitää olla tarkkana eikä saa antaa niitä liikaa (mutta kun jännittää niin alan aina auttaa koiraa kamalasti). Merkkauksen ja palkkauksen pitää olla nopea, heti kun kyynärpäät koskee maahan. Kouluttaja ehdotti takapalkan kokeilemista ja kokeiltiinkin sitä itsekseen treenin ohessa, mutta se pahensi vinoutta ainakin nyt alkuun. Maahanmeno-jäävän loppuosa ei ainakaan kai ole ongelma, kun samaa on treenattu paikkamakuun yhteydessä.
Molempiin jääviin siis ihan samat tarpeet: täpäkkyys ja varmuus, sitä myöten toivottavasti suoruutta lisää. Täytyy tehdä asentojen erottelutreeniä ja maahanmenoja, istumisia ja seisomisia hepulijuoksenteluista ja hetsauksista. Ollaan jonkun verran tehtykin nyt taas, aika hyvin toiminut. Tarvitsisin vaan jonkun ulkopuolisenkin katsomaan, että onko ne nyt oikeasti edes sinne päin täpäköitä vai mitä ne on, itse sokeutuu ja antaa anteeksi aika paljon.
Tällä viikolla eli torstaina aiheina oli nouto ja ruutu, sekä lopuksi tehtiin paikkamakuu. Alkuun Humu taas vinkui paljon, mutta teki silti myös ihan hyvin. Oli kuitenkin aika kuumakallena. Noutoa kun alettiin treenaamaan, alkoi jo keskittyminen rakoilla, kun oli pidellyt niitä kierroksiaan kasassa jo hetken. Häiriöön nähden Humu teki silti tosi hyvin, ei tehty kokonaisena liikkeenä, mutta erikseen pitoa, nostoa, liikkeen alkuosaa ilman perusasentoon tuloa ja perusasentoon tuloa kapulasuussa (lisäksi Humua verrytellessä seuruutin kapula suussa, sillä paikallaan pitäessä piippasi, liikkeessä ei). Ekalla heitolla Humun nenä meni hetkeksi maahan kapulan vieressä ja siinä keskittyminen herpaantui niin, että nosti laipasta. Tokalla heitolla nostikin sitten ihan oikein ja unohti hajut. Kaikki osiot on ihan kasassa, pitää vaan säilyttää motivaatio eli alkaa vähän varioimaan ja välillä toki tehdä sitä kokonaistakin noutoa - ja aktivoitua metallikapulan ja hyppynoudon kanssa. Kouluttaja ehdotti pientä noutokapulaa, joka saattaa olla metallia vierastavalla helpompi kuin keskikokoinen. Hyppynoutokin laitettiin alulle ihan vaan kertaalleen jättämällä Humu odottamaan kapula suussa ja kutsumalla se hypyn yli, ei mitään ongelmaa. Toki kun tuo odottaminen on Humulle vähän "mälsää" aina, niin voisi tuota koittaa tehdä jollain variaatiolla niin ei ala maistua puulta se kapulan pitely.
Ruudussa tehtiin ihan vaan lelulle juoksua, toimii hienosti ja vauhdilla läheltä ja etäältä, kiinnipidettynä ja perusasennosta. Humu rentoutui myös kunnolla leikkimään, mahtavaa! Kosketusalustaa en nyt halunnut käyttää, kun en uskonut, että Humu enää muistaa miten homma toimii - testasin sitten kotona kosketusalustalle juoksemista ja hyvinhän se sinne juoksee ja jää seisomaan, "seis"-käsky pitää vaan sanoa nopeasti tai muuten jää läppäilemään alustaa tyylillä "tässä tää on, palkkaa!". Nyt vähän lisää muistuttelua alustallejuoksemisesta ja siellä seisomisesta ja sitten vaan taas pitkästä aika ruutuilua kehiin.
Lopuksi tehtiin paikkamakuu ja se meni tällä kertaa ihan jotenkuten ok, vähän tuli piippausta ja kuikuilua kun yksi koira rivissä äänteli vähän voimakkaammin. Ja haistellakin yritti, se on se toinen pentele mitä se tekee sitten kun ei piippaa. Molemmat liittyy nimenomaan epävarmuuteen häiriössä, mistä sitä nyt saisi tosta vaan ostettua lisää... Kivasti leikki vielä paikkamakuun jälkeenkin, se oli taas suuri plussa. Kotona otettiin eilen aamulla vielä paikkamakuu lyhyellä ajalla, mutta jopa vähän hetsaten ja tosi huikealla palkalla, eli mahdollisuudellä syöksyä lenkin jälkeen sisälle etsimään piiloutunut Lauri... Ei piipin piippiä vaikka koiraa oli nostatettu, ei haistelua, aktiivinen mutta täysin varman oloinen makuu. Koska tuttu paikka, ei koiria. Miten tuon varmuuden saisi lisääntymään muihin tilanteisiin, en tiedä. Jatketaan yrittämistä ja erehtymistä.
Agilityssäkin käytiin viime viikolla kerran Visiolla, tällä viikolla jäi väliin Ojangon treenit kun olin kipeänä. Tehtiin aika mukavaa hyppy-hyppy-A-kaarteessa hyppy-hyppy-A:n alta menevä putki-kepit/pussi. Kaikki ihan jees muuten, mutta kaarteissa hidastan Humun ja ohjaan sen jotenkin kökölle linjalle, kepit hitaat, mutta tosi kivan varmasti menee. Kaarteissa voisin koittaa kääpiöjuoksua, jos se yhtään auttaisi ja keppejä nyt täytyy vaan treenata, kyllä ne siitä :)
Viime viikolla tokotreeneissä aiheena oli paikkamakuu ja jäävät. Aloitettiin paikkamakuulla ja Humu ei ollut yhtään ehtinyt tasaantua, vinkumiselle ei voinut mitään. Tein sen ratkaisun, että vein Humun kesken paikkiksen tauolle. Tehtiin sitten lyhyitä paikkamakuita vähän myöhemmin kun muut jo treenaili omiaan, selvittiin niistä ilman ääntelyä ainakin suurimmaksi osaksi.
Jäävissä pitäisi edelleen vahvistaa sitä napakkaa seisomaanjäämistä. Lisäksi se on vino, mutta kouluttajakin arveli sen olevan vielä epävarmuutta. Seisahtumista jämäkästi pitäisi kuitenkin tehdä namilla hetsaamalla ja härnäämällä, samalla treenillä on hyvä tehdä myös erottelua jäävien välillä. Samalla seisominen saattaa suoristuakin kun oppii seisahtumaan niille sijoilleen ilman sivuaskelta vasemmalle. Sinällään liike on kuitenkin kohtuu pitkällä, Humu osaa jo aika pienillä avuilla (tai siis, niin pienillä kuin vain maltan antaa, pitäisi tarkkailla sitä omaa kehonkieltä eikä antaa turhia apuja) jäädä seisomaan sivulla ollessaan ja se pysyy seisomassa ok. Pientä hiomista vielä, säpäkkyyttä ja varmuutta. Loppuosaakin tietty voisi treenata...
Maahanmenoissa samaa hommaa, peruspalikat on ihan kunnossa, omien apujen kanssa pitää olla tarkkana eikä saa antaa niitä liikaa (mutta kun jännittää niin alan aina auttaa koiraa kamalasti). Merkkauksen ja palkkauksen pitää olla nopea, heti kun kyynärpäät koskee maahan. Kouluttaja ehdotti takapalkan kokeilemista ja kokeiltiinkin sitä itsekseen treenin ohessa, mutta se pahensi vinoutta ainakin nyt alkuun. Maahanmeno-jäävän loppuosa ei ainakaan kai ole ongelma, kun samaa on treenattu paikkamakuun yhteydessä.
Molempiin jääviin siis ihan samat tarpeet: täpäkkyys ja varmuus, sitä myöten toivottavasti suoruutta lisää. Täytyy tehdä asentojen erottelutreeniä ja maahanmenoja, istumisia ja seisomisia hepulijuoksenteluista ja hetsauksista. Ollaan jonkun verran tehtykin nyt taas, aika hyvin toiminut. Tarvitsisin vaan jonkun ulkopuolisenkin katsomaan, että onko ne nyt oikeasti edes sinne päin täpäköitä vai mitä ne on, itse sokeutuu ja antaa anteeksi aika paljon.
Tällä viikolla eli torstaina aiheina oli nouto ja ruutu, sekä lopuksi tehtiin paikkamakuu. Alkuun Humu taas vinkui paljon, mutta teki silti myös ihan hyvin. Oli kuitenkin aika kuumakallena. Noutoa kun alettiin treenaamaan, alkoi jo keskittyminen rakoilla, kun oli pidellyt niitä kierroksiaan kasassa jo hetken. Häiriöön nähden Humu teki silti tosi hyvin, ei tehty kokonaisena liikkeenä, mutta erikseen pitoa, nostoa, liikkeen alkuosaa ilman perusasentoon tuloa ja perusasentoon tuloa kapulasuussa (lisäksi Humua verrytellessä seuruutin kapula suussa, sillä paikallaan pitäessä piippasi, liikkeessä ei). Ekalla heitolla Humun nenä meni hetkeksi maahan kapulan vieressä ja siinä keskittyminen herpaantui niin, että nosti laipasta. Tokalla heitolla nostikin sitten ihan oikein ja unohti hajut. Kaikki osiot on ihan kasassa, pitää vaan säilyttää motivaatio eli alkaa vähän varioimaan ja välillä toki tehdä sitä kokonaistakin noutoa - ja aktivoitua metallikapulan ja hyppynoudon kanssa. Kouluttaja ehdotti pientä noutokapulaa, joka saattaa olla metallia vierastavalla helpompi kuin keskikokoinen. Hyppynoutokin laitettiin alulle ihan vaan kertaalleen jättämällä Humu odottamaan kapula suussa ja kutsumalla se hypyn yli, ei mitään ongelmaa. Toki kun tuo odottaminen on Humulle vähän "mälsää" aina, niin voisi tuota koittaa tehdä jollain variaatiolla niin ei ala maistua puulta se kapulan pitely.
Ruudussa tehtiin ihan vaan lelulle juoksua, toimii hienosti ja vauhdilla läheltä ja etäältä, kiinnipidettynä ja perusasennosta. Humu rentoutui myös kunnolla leikkimään, mahtavaa! Kosketusalustaa en nyt halunnut käyttää, kun en uskonut, että Humu enää muistaa miten homma toimii - testasin sitten kotona kosketusalustalle juoksemista ja hyvinhän se sinne juoksee ja jää seisomaan, "seis"-käsky pitää vaan sanoa nopeasti tai muuten jää läppäilemään alustaa tyylillä "tässä tää on, palkkaa!". Nyt vähän lisää muistuttelua alustallejuoksemisesta ja siellä seisomisesta ja sitten vaan taas pitkästä aika ruutuilua kehiin.
Lopuksi tehtiin paikkamakuu ja se meni tällä kertaa ihan jotenkuten ok, vähän tuli piippausta ja kuikuilua kun yksi koira rivissä äänteli vähän voimakkaammin. Ja haistellakin yritti, se on se toinen pentele mitä se tekee sitten kun ei piippaa. Molemmat liittyy nimenomaan epävarmuuteen häiriössä, mistä sitä nyt saisi tosta vaan ostettua lisää... Kivasti leikki vielä paikkamakuun jälkeenkin, se oli taas suuri plussa. Kotona otettiin eilen aamulla vielä paikkamakuu lyhyellä ajalla, mutta jopa vähän hetsaten ja tosi huikealla palkalla, eli mahdollisuudellä syöksyä lenkin jälkeen sisälle etsimään piiloutunut Lauri... Ei piipin piippiä vaikka koiraa oli nostatettu, ei haistelua, aktiivinen mutta täysin varman oloinen makuu. Koska tuttu paikka, ei koiria. Miten tuon varmuuden saisi lisääntymään muihin tilanteisiin, en tiedä. Jatketaan yrittämistä ja erehtymistä.
Agilityssäkin käytiin viime viikolla kerran Visiolla, tällä viikolla jäi väliin Ojangon treenit kun olin kipeänä. Tehtiin aika mukavaa hyppy-hyppy-A-kaarteessa hyppy-hyppy-A:n alta menevä putki-kepit/pussi. Kaikki ihan jees muuten, mutta kaarteissa hidastan Humun ja ohjaan sen jotenkin kökölle linjalle, kepit hitaat, mutta tosi kivan varmasti menee. Kaarteissa voisin koittaa kääpiöjuoksua, jos se yhtään auttaisi ja keppejä nyt täytyy vaan treenata, kyllä ne siitä :)
Raksaa, aksaa ja vielä tokoakin jaksaa
Viime lauantaina käytiin taas rakennusetsintätreeneissä (tänään köllötellään vaan Orimattilassa, eli treenivapaa viikonloppu tällä kertaa). Nyt oltiin taas raunioradalla olevassa rakennuksessa. Jäätiin taas ulko-oven tuntumaan ja annettiin koiran tehdä omat ratkaisunsa, tällä kertaa tilaa ei ollut rajattu ja koira pystyi etenemään itsenäisesti rakennuksen perukoille asti. Lähetyksessä olin taas itse yhtä intopiukeana kuin koirakin, pitää muistaa olla raaaauhallinen, kun koira ei ylimääräistä nostatusta tarvitse..
Etsintäraketti hepuloi lähtöluvan saatuaan tiensä läpi koko rakennuksen ja yläkertaan, jossa se ei ollut aikaisemmalla etsintäkerralla edes käynyt, ja kävi hakemassa sen "viimeiseksi" laitetun maalimiehen. Ei ongelmia irrota...! Sitten ehtikin vähän hepuloida ihan muuten vaan, kun eka tehtävä oli suoritettu. Keskittyminen samalla "vähän" herpaantui ja lopulta päätettiin sulkea ovia niin, että Humulla oli pääsy vain yhden maalimiehen luokse kerrallaan, eikä se päässyt vetämään rundia koko rakennuksessa. Pian löytyikin viimeiset "ukot" piiloistaan, kun keskittymisestä tuli helpompaa. Taaskaan ei oikein leikki kelvannut vikan ukon jälkeen palkaksi (yleinen hepulointi kyllä), vaan olisi vaan pitänyt etsiä lisää. Motivaatio kohdillaan!
Maanantain agility Visiolla peruuntui, mutta keskiviikkona oli treenit Ojangossa. Aiheena oli välistävedot ja sylikäännös, leijeröinnin alkeet ja pimeästä kulmasta putkeenlähetys. Eli paljon vaikeita juttuja. Aloitettiin välistävedoilla, kuvassa siis esteet 1-4, aloitettiin ensin ihan vaan ekalla, sitten kahdella ensimmäisellä ja sitten koko tehtävä. Välistävedot sujui tosi kivasti ihan ekaa yritystä lukuunottamatta, jossa olin hidas ja koira meinasi karata putkeen... mutta jopa tässä Humu kuunteli ja luopui putkisuunnitelmasta, eli tuli vain iso kaari, ei väärää estettä sentäs. Jatkossa asettelin Humun aloitukseen vähän vähemmän houkuttelevaan kulmaan putkeen nähden ja välistävedot sujui hienosti. Mutta sitten piti tehdä sylikäännös, ja sepä oli ihan hirveän vaikeaa (mulle). Siis toiselta esteeltä kolmannelle välistäveto + sylikäännös ja sitten putkeen, ohjaaja jää koiran vasemmalle puolelle. Humu kyllä meni ihan oikeat esteet joka kerta, ja mäkin jäin ihan oikealle puolelle koiraa, mutta jotenkin en saanut Humua käännettyä kolmannelle esteelle niin, että se ottaisi hyvän lähestymisen, vaan se tuli ihan juureen ja hyppäsi melkein paikaltaan. Eli Humulta hienosti seivattu (kuunteli tosi hyvin ja parhaansa mukaan tulkitsi ohjausta), ohjaajan täytyy pikkasen harjoitella.
Seuraavaksi leijeröinnin alkeita ja pimeää putkea. Eli lopullinen tavoite olisi ollut ohjata koira hypylle (5) ja sen jälkeen putkeen (6), vaikka itse juoksee putken toiselta puolelta. Ei päästy tässä kovin pitkälle, keskittymiskyky alkoi jo rakoilla molemmilla. Pari lähetystä hypylle niin, että kuitenkin tulin vaan ihan rehellisesti putken hypyn puolta, siitä lähetys pimeään putkeen - tosi hyvin sujui putkeen vetäminen! Tehtiin vielä pari kertaa pimeään putken päähän lähetystä niin että jäin kauemmas (ehkä hypyn paikkeille), sekin sujui tosi hyvin. Vähän leijeröintiin viittava tehtävä vielä yhdellä hypyllä (8), koira odottamaan nro 12 kohdille ja ohjasin koiran 8-hypylle ollen itse esteiden toisella puolella, kurotellen esteiden välistä. Tavoite siis olisi olla kokonaan toisella puolella. Meni ihan ok, mutta Humu oli jo väsynyt. Ei jatkettu pidemmälle, leijeröinti jääköön muhimaan, vaatii selvästi aivotoimintaa molemmilta...
Tokossa torstaina aiheena kehääntulo, luoksepäästävyys, paikkamakuu ja luoksetulo. Hepulipyllylle on kyllä vaikea paikka heti treenin aluksi tehdä kehääntulo, luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Siihen nähden ok (ja selvästi Humu ja minä ollaan jo vähän rentouduttu ja totuttu ryhmän koiriin ja ihmisiin). Paikkamakuussa piippasi, vaikka jäin ihan lähelle ja yritin palkata aina kun on hiljaa. Mutta unohdin etupalkan, tyhmä minä! Testailin sitten vielä itsekseni, homma toimi parhaiten, jos laittoi Humun "namikolmioon", pelkkä etupalkkakin ok, mutta sen on oltava lähellä koiraa. Tässä vaiheessa ympäristössä oli jo enemmän häiriötä, sillä osa leikitti ja osa treenasi ympärillä, eikä sillä tuntunut olevan mainittavaa vaikutusta, Humu ei lukkiutunut häiriöihin ja piippasi selvästi vähemmän kuin aluksi rivissä.
En ihan tiedä mitä tuolle piippaamiselle tekisi, se on selvästi mielialaperusteista, toisaalta nyt kun ruoka maistuu paremmin, se on osittain myös palkan vaatimista/turhautumista. Miten tunnistaa, kummasta on kyse...? Ja toisaalta, jos stressaan piipityksestä ja puutun siihen (esim. vien reunalle kun piippaa), niin lisääkö se koiran stressiä vai tajuaako se todella syy-yhteyden piippauksen ja reunalle joutumisen välillä? Pitäisikö vaan antaa olla ja toivoa, että kun varmuus kasvaa, ääntely vähenee? Tai hyväksyä se, että voidaan tokoilla tasolla "helppoa ja hauskaa" ja käydä ehkä jopa kokeissa niin kauan, kunnes ääntelystä rokotetut pisteet vie hommasta mielekkyyden... ei meillä tavoitteet kovin korkealla ole muutenkaan ja kaipa AVO:on asti voi päästä vinkuintiaanikin. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että en vaan jaksaisi ottaa paineita piippauksesta. Paikkamakuuseen haluaisin opettaa rauhallisen mutta aktiivisen mielentilan jo siitä syystä, että Humu itse tuntisi olonsa varmaksi rivissä. Muuten piippaus tokossa ei henk.koht. haittaa minua niin kauan kun Humu kuitenkin keskittyy - ja tunnen olevani myös aika aseeton piippausta vastaan... Nytkin pyrin välttämään palkkausta kun piippaa, mutta välillä ajoitus on vaikeaa, enkä oikein tiedä mikä auttaisi (eikä turhauttaisi koiraa lisää tai laskisi motivaatiota!). Oma motivaatio piippaamisen kitkemiseen on siis suoraan sanottuna alhainen.
Toisena tehtiin luoksetuloa, tehtiin ihan pentutyylillä. Jätin ensin istumaan, mutta meni maahan o.O Öööh.. täytyy näköjään treenata. Ihan ok muuten, kyllähän se kutsusta tulee, mutta vähän plääh kun ei ne heitetyt lelut niiiin paljon kiinnosta. Pitää harjoitella vauhtia ja intoa. Pitää muistaa itse pysyä patsaana kunnes koira puolessa välissä, sitten lähteä täysiä juoksemaan (hallissa ei tila riittänyt). Ja pitää vahvistaa tuota istumista (ja muistaa nyt jumankauta olla käyttämättä samaa sanaa kuin agilityssä). Ja lisäksi sitten vierelletulotreeniä ja näiden yhdistämistä. Ja onhan sitä tehtykin, ihan ok mallilla luoksetulo on kun häiriö on minimissä, mutta sitten se häiriö... ja vauhtia on vähän kadonnut, pitänee riehupalkata useammin.
Itsenäisesti tehtiin vielä perusasentoa, seuraamista lyhyitä pätkiä, käännöksiä ja vierelletuloa lyhyeltä matkalta. Humu teki tosi hyvin, ei häiriintynyt juurikaan muista koirista. Kerran olisi tehnyt mieli ohimenevää moikata, toipui älynväläyksestään välittömästi kun huomautin. Ja näytti muuten muutamassa sivuaskeltreenissä ja vierelletulossa tosi pätevää takaosan käyttöä! Kaikenkaikkiaan oli ihan kivassa työskentelyvireessä, piippauskin laantui loppua kohti, mikä oli hienoa - hamaa tulevaisuutta ajatellen Humu luultavasti tarvitsee aika pitkän lämmittelytreenin ennen koetta, jotta pahimmat höyryt saa puhistua pihalle.
Etsintäraketti hepuloi lähtöluvan saatuaan tiensä läpi koko rakennuksen ja yläkertaan, jossa se ei ollut aikaisemmalla etsintäkerralla edes käynyt, ja kävi hakemassa sen "viimeiseksi" laitetun maalimiehen. Ei ongelmia irrota...! Sitten ehtikin vähän hepuloida ihan muuten vaan, kun eka tehtävä oli suoritettu. Keskittyminen samalla "vähän" herpaantui ja lopulta päätettiin sulkea ovia niin, että Humulla oli pääsy vain yhden maalimiehen luokse kerrallaan, eikä se päässyt vetämään rundia koko rakennuksessa. Pian löytyikin viimeiset "ukot" piiloistaan, kun keskittymisestä tuli helpompaa. Taaskaan ei oikein leikki kelvannut vikan ukon jälkeen palkaksi (yleinen hepulointi kyllä), vaan olisi vaan pitänyt etsiä lisää. Motivaatio kohdillaan!
Maanantain agility Visiolla peruuntui, mutta keskiviikkona oli treenit Ojangossa. Aiheena oli välistävedot ja sylikäännös, leijeröinnin alkeet ja pimeästä kulmasta putkeenlähetys. Eli paljon vaikeita juttuja. Aloitettiin välistävedoilla, kuvassa siis esteet 1-4, aloitettiin ensin ihan vaan ekalla, sitten kahdella ensimmäisellä ja sitten koko tehtävä. Välistävedot sujui tosi kivasti ihan ekaa yritystä lukuunottamatta, jossa olin hidas ja koira meinasi karata putkeen... mutta jopa tässä Humu kuunteli ja luopui putkisuunnitelmasta, eli tuli vain iso kaari, ei väärää estettä sentäs. Jatkossa asettelin Humun aloitukseen vähän vähemmän houkuttelevaan kulmaan putkeen nähden ja välistävedot sujui hienosti. Mutta sitten piti tehdä sylikäännös, ja sepä oli ihan hirveän vaikeaa (mulle). Siis toiselta esteeltä kolmannelle välistäveto + sylikäännös ja sitten putkeen, ohjaaja jää koiran vasemmalle puolelle. Humu kyllä meni ihan oikeat esteet joka kerta, ja mäkin jäin ihan oikealle puolelle koiraa, mutta jotenkin en saanut Humua käännettyä kolmannelle esteelle niin, että se ottaisi hyvän lähestymisen, vaan se tuli ihan juureen ja hyppäsi melkein paikaltaan. Eli Humulta hienosti seivattu (kuunteli tosi hyvin ja parhaansa mukaan tulkitsi ohjausta), ohjaajan täytyy pikkasen harjoitella.Seuraavaksi leijeröinnin alkeita ja pimeää putkea. Eli lopullinen tavoite olisi ollut ohjata koira hypylle (5) ja sen jälkeen putkeen (6), vaikka itse juoksee putken toiselta puolelta. Ei päästy tässä kovin pitkälle, keskittymiskyky alkoi jo rakoilla molemmilla. Pari lähetystä hypylle niin, että kuitenkin tulin vaan ihan rehellisesti putken hypyn puolta, siitä lähetys pimeään putkeen - tosi hyvin sujui putkeen vetäminen! Tehtiin vielä pari kertaa pimeään putken päähän lähetystä niin että jäin kauemmas (ehkä hypyn paikkeille), sekin sujui tosi hyvin. Vähän leijeröintiin viittava tehtävä vielä yhdellä hypyllä (8), koira odottamaan nro 12 kohdille ja ohjasin koiran 8-hypylle ollen itse esteiden toisella puolella, kurotellen esteiden välistä. Tavoite siis olisi olla kokonaan toisella puolella. Meni ihan ok, mutta Humu oli jo väsynyt. Ei jatkettu pidemmälle, leijeröinti jääköön muhimaan, vaatii selvästi aivotoimintaa molemmilta...Tokossa torstaina aiheena kehääntulo, luoksepäästävyys, paikkamakuu ja luoksetulo. Hepulipyllylle on kyllä vaikea paikka heti treenin aluksi tehdä kehääntulo, luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Siihen nähden ok (ja selvästi Humu ja minä ollaan jo vähän rentouduttu ja totuttu ryhmän koiriin ja ihmisiin). Paikkamakuussa piippasi, vaikka jäin ihan lähelle ja yritin palkata aina kun on hiljaa. Mutta unohdin etupalkan, tyhmä minä! Testailin sitten vielä itsekseni, homma toimi parhaiten, jos laittoi Humun "namikolmioon", pelkkä etupalkkakin ok, mutta sen on oltava lähellä koiraa. Tässä vaiheessa ympäristössä oli jo enemmän häiriötä, sillä osa leikitti ja osa treenasi ympärillä, eikä sillä tuntunut olevan mainittavaa vaikutusta, Humu ei lukkiutunut häiriöihin ja piippasi selvästi vähemmän kuin aluksi rivissä.
En ihan tiedä mitä tuolle piippaamiselle tekisi, se on selvästi mielialaperusteista, toisaalta nyt kun ruoka maistuu paremmin, se on osittain myös palkan vaatimista/turhautumista. Miten tunnistaa, kummasta on kyse...? Ja toisaalta, jos stressaan piipityksestä ja puutun siihen (esim. vien reunalle kun piippaa), niin lisääkö se koiran stressiä vai tajuaako se todella syy-yhteyden piippauksen ja reunalle joutumisen välillä? Pitäisikö vaan antaa olla ja toivoa, että kun varmuus kasvaa, ääntely vähenee? Tai hyväksyä se, että voidaan tokoilla tasolla "helppoa ja hauskaa" ja käydä ehkä jopa kokeissa niin kauan, kunnes ääntelystä rokotetut pisteet vie hommasta mielekkyyden... ei meillä tavoitteet kovin korkealla ole muutenkaan ja kaipa AVO:on asti voi päästä vinkuintiaanikin. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että en vaan jaksaisi ottaa paineita piippauksesta. Paikkamakuuseen haluaisin opettaa rauhallisen mutta aktiivisen mielentilan jo siitä syystä, että Humu itse tuntisi olonsa varmaksi rivissä. Muuten piippaus tokossa ei henk.koht. haittaa minua niin kauan kun Humu kuitenkin keskittyy - ja tunnen olevani myös aika aseeton piippausta vastaan... Nytkin pyrin välttämään palkkausta kun piippaa, mutta välillä ajoitus on vaikeaa, enkä oikein tiedä mikä auttaisi (eikä turhauttaisi koiraa lisää tai laskisi motivaatiota!). Oma motivaatio piippaamisen kitkemiseen on siis suoraan sanottuna alhainen.
Toisena tehtiin luoksetuloa, tehtiin ihan pentutyylillä. Jätin ensin istumaan, mutta meni maahan o.O Öööh.. täytyy näköjään treenata. Ihan ok muuten, kyllähän se kutsusta tulee, mutta vähän plääh kun ei ne heitetyt lelut niiiin paljon kiinnosta. Pitää harjoitella vauhtia ja intoa. Pitää muistaa itse pysyä patsaana kunnes koira puolessa välissä, sitten lähteä täysiä juoksemaan (hallissa ei tila riittänyt). Ja pitää vahvistaa tuota istumista (ja muistaa nyt jumankauta olla käyttämättä samaa sanaa kuin agilityssä). Ja lisäksi sitten vierelletulotreeniä ja näiden yhdistämistä. Ja onhan sitä tehtykin, ihan ok mallilla luoksetulo on kun häiriö on minimissä, mutta sitten se häiriö... ja vauhtia on vähän kadonnut, pitänee riehupalkata useammin.
Itsenäisesti tehtiin vielä perusasentoa, seuraamista lyhyitä pätkiä, käännöksiä ja vierelletuloa lyhyeltä matkalta. Humu teki tosi hyvin, ei häiriintynyt juurikaan muista koirista. Kerran olisi tehnyt mieli ohimenevää moikata, toipui älynväläyksestään välittömästi kun huomautin. Ja näytti muuten muutamassa sivuaskeltreenissä ja vierelletulossa tosi pätevää takaosan käyttöä! Kaikenkaikkiaan oli ihan kivassa työskentelyvireessä, piippauskin laantui loppua kohti, mikä oli hienoa - hamaa tulevaisuutta ajatellen Humu luultavasti tarvitsee aika pitkän lämmittelytreenin ennen koetta, jotta pahimmat höyryt saa puhistua pihalle.
Subscribe to:
Posts (Atom)