Eilen perjantaina alkoi pienen poroporukan tokoprojekti, säännölliset vertaistukitreenit. Meillä olisi alunperin ollut aiheena luoksetulo ja luoksepäästävyys, ja se luoksetulo olisikin ollut hyvä aloitusjuttu, mutta tein sitten kuitenkin seuraamista ja luoksepäästävyyttä kun "oli liukasta". Mutta kun ei oikeastaan ollut edes niin liukasta. Unohdin vaan kunnolla rauhoittua ja keskittyä ennen treenejä ja miettiä, että onko edes liian liukasta, joten etenin suoraan varasuunnitelmaan.
Vire ei ollut ihan parhaimmillaan, keskittymiskyky vähän haparoi, piippausta, mutta ei silti kiihko suuntautunut täysin tekemiseen vaan vähän jopa sellaista paineistunutta tekemistä etenkin alkuun. Tämän takia se luoksari olisi ollut hyvä aloitus, olisi saanut vähän lukkoja auki... silti täytyy sanoa, että täysin uuteen treenipaikkaan ja kohtuullisen lyhyeen odottelu- ja totutteluaikaan nähden keskittyi ok. Alkuun kontakti vähän epävakaa, eikä tosiaan ollut parasta seuraamista. Imutuksen avulla vähän tiivistyi. Tein neliöllä käännöksiä, meni ihan ok, seuraamisen paikka hyvä ja oli ihan kivasti mukana käännöksissä. Ei palkkautunut niin hyvin kuin olisi voinut, vaikka oli huippunamit. Sosiaaliseen reagoi ok, muttei ollut täysin rento. Suurin korjausaihe nyt kuitenkin on oma asento ja avut, katse täytyy saada nostettua sieltä koirasta pois ja häivytettyä sitä käsiapua. Seuraavissa treeneissä pitää antaa naksu jollekin toiselle ja keskittyä kävelemiseen.
Luoksepäästävyydessä ei välittänytkään liikkurista sitten tällä kertaa juuri mitään. Vähän vaikutti kyllä keskittyminen huonolta. En itse katsonut koiraa, kun olin antanut naksun avustajalle, niin paha sanoa pitikö se kontaktia hyvin vai ei - oli tunne, että ei kovin hyvin. Nämä pitäisi videoida, jos harjoittelee olemaan katsomatta koiraa...
Paikkamakuuta kokeilin, meni ihan pipariksi, ei pystynyt olla piippaamatta. Laitoin takaisin autoon, yritin purkaa pahimpia lelulla, ei kiinnostanut, paineistui. Ääh. Treenin lopuksi otin lyhyeeseen paikkamakuuseen ja superhäiriöön (ilmassa leijui tärppinartun tuoksu ja talutin Katrin ihan lähes kiinni paikkamakuussa olevaan Humuun). Piipahti kerran, sitten oli hiljaa. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin keskittyä. Palkaksi vapautus, oli tarkoitus, että Katrille pallutettavaksi, mutta ryntäsi toki tuoksuttelemaan tärppinartun jälkiä ;) noh, ainakin oli palkka kohdillaan. Ja tokeni siitäkin ja saatiinpahan se hiljainen pätkä ja aktiivinen paikkamakuu. Täytyy nyt miettiä miten tämän kanssa etenee.
No comments:
Post a Comment