Raksaa, aksaa ja vielä tokoakin jaksaa

Viime lauantaina käytiin taas rakennusetsintätreeneissä (tänään köllötellään vaan Orimattilassa, eli treenivapaa viikonloppu tällä kertaa). Nyt oltiin taas raunioradalla olevassa rakennuksessa. Jäätiin taas ulko-oven tuntumaan ja annettiin koiran tehdä omat ratkaisunsa, tällä kertaa tilaa ei ollut rajattu ja koira pystyi etenemään itsenäisesti rakennuksen perukoille asti. Lähetyksessä olin taas itse yhtä intopiukeana kuin koirakin, pitää muistaa olla raaaauhallinen, kun koira ei ylimääräistä nostatusta tarvitse..

Etsintäraketti hepuloi lähtöluvan saatuaan tiensä läpi koko rakennuksen ja yläkertaan, jossa se ei ollut aikaisemmalla etsintäkerralla edes käynyt, ja kävi hakemassa sen "viimeiseksi" laitetun maalimiehen. Ei ongelmia irrota...! Sitten ehtikin vähän hepuloida ihan muuten vaan, kun eka tehtävä oli suoritettu. Keskittyminen samalla "vähän" herpaantui ja lopulta päätettiin sulkea ovia niin, että Humulla oli pääsy vain yhden maalimiehen luokse kerrallaan, eikä se päässyt vetämään rundia koko rakennuksessa. Pian löytyikin viimeiset "ukot" piiloistaan, kun keskittymisestä tuli helpompaa. Taaskaan ei oikein leikki kelvannut vikan ukon jälkeen palkaksi (yleinen hepulointi kyllä), vaan olisi vaan pitänyt etsiä lisää. Motivaatio kohdillaan!

Maanantain agility Visiolla peruuntui, mutta keskiviikkona oli treenit Ojangossa. Aiheena oli välistävedot ja sylikäännös, leijeröinnin alkeet ja pimeästä kulmasta putkeenlähetys. Eli paljon vaikeita juttuja. Aloitettiin välistävedoilla, kuvassa siis esteet 1-4, aloitettiin ensin ihan vaan ekalla, sitten kahdella ensimmäisellä ja sitten koko tehtävä. Välistävedot sujui tosi kivasti ihan ekaa yritystä lukuunottamatta, jossa olin hidas ja koira meinasi karata putkeen... mutta jopa tässä Humu kuunteli ja luopui putkisuunnitelmasta, eli tuli vain iso kaari, ei väärää estettä sentäs. Jatkossa asettelin Humun aloitukseen vähän vähemmän houkuttelevaan kulmaan putkeen nähden ja välistävedot sujui hienosti. Mutta sitten piti tehdä sylikäännös, ja sepä oli ihan hirveän vaikeaa (mulle). Siis toiselta esteeltä kolmannelle välistäveto + sylikäännös ja sitten putkeen, ohjaaja jää koiran vasemmalle puolelle. Humu kyllä meni ihan oikeat esteet joka kerta, ja mäkin jäin ihan oikealle puolelle koiraa, mutta jotenkin en saanut Humua käännettyä kolmannelle esteelle niin, että se ottaisi hyvän lähestymisen, vaan se tuli ihan juureen ja hyppäsi melkein paikaltaan. Eli Humulta hienosti seivattu (kuunteli tosi hyvin ja parhaansa mukaan tulkitsi ohjausta), ohjaajan täytyy pikkasen harjoitella.

Seuraavaksi leijeröinnin alkeita ja pimeää putkea. Eli lopullinen tavoite olisi ollut ohjata koira hypylle (5) ja sen jälkeen putkeen (6), vaikka itse juoksee putken toiselta puolelta. Ei päästy tässä kovin pitkälle, keskittymiskyky alkoi jo rakoilla molemmilla. Pari lähetystä hypylle niin, että kuitenkin tulin vaan ihan rehellisesti putken hypyn puolta, siitä lähetys pimeään putkeen - tosi hyvin sujui putkeen vetäminen! Tehtiin vielä pari kertaa pimeään putken päähän lähetystä niin että jäin kauemmas (ehkä hypyn paikkeille), sekin sujui tosi hyvin. Vähän leijeröintiin viittava tehtävä vielä yhdellä hypyllä (8), koira odottamaan nro 12 kohdille ja ohjasin koiran 8-hypylle ollen itse esteiden toisella puolella, kurotellen esteiden välistä. Tavoite siis olisi olla kokonaan toisella puolella. Meni ihan ok, mutta Humu oli jo väsynyt. Ei jatkettu pidemmälle, leijeröinti jääköön muhimaan, vaatii selvästi aivotoimintaa molemmilta...

Tokossa torstaina aiheena kehääntulo, luoksepäästävyys, paikkamakuu ja luoksetulo. Hepulipyllylle on kyllä vaikea paikka heti treenin aluksi tehdä kehääntulo, luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Siihen nähden ok (ja selvästi Humu ja minä ollaan jo vähän rentouduttu ja totuttu ryhmän koiriin ja ihmisiin). Paikkamakuussa piippasi, vaikka jäin ihan lähelle ja yritin palkata aina kun on hiljaa. Mutta unohdin etupalkan, tyhmä minä! Testailin sitten vielä itsekseni, homma toimi parhaiten, jos laittoi Humun "namikolmioon", pelkkä etupalkkakin ok, mutta sen on oltava lähellä koiraa. Tässä vaiheessa ympäristössä oli jo enemmän häiriötä, sillä osa leikitti ja osa treenasi ympärillä, eikä sillä tuntunut olevan mainittavaa vaikutusta, Humu ei lukkiutunut häiriöihin ja piippasi selvästi vähemmän kuin aluksi rivissä.

En ihan tiedä mitä tuolle piippaamiselle tekisi, se on selvästi mielialaperusteista, toisaalta nyt kun ruoka maistuu paremmin, se on osittain myös palkan vaatimista/turhautumista. Miten tunnistaa, kummasta on kyse...? Ja toisaalta, jos stressaan piipityksestä ja puutun siihen (esim. vien reunalle kun piippaa), niin lisääkö se koiran stressiä vai tajuaako se todella syy-yhteyden piippauksen ja reunalle joutumisen välillä? Pitäisikö vaan antaa olla ja toivoa, että kun varmuus kasvaa, ääntely vähenee? Tai hyväksyä se, että voidaan tokoilla tasolla "helppoa ja hauskaa" ja käydä ehkä jopa kokeissa niin kauan, kunnes ääntelystä rokotetut pisteet vie hommasta mielekkyyden... ei meillä tavoitteet kovin korkealla ole muutenkaan ja kaipa AVO:on asti voi päästä vinkuintiaanikin. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että en vaan jaksaisi ottaa paineita piippauksesta. Paikkamakuuseen haluaisin opettaa rauhallisen mutta aktiivisen mielentilan jo siitä syystä, että Humu itse tuntisi olonsa varmaksi rivissä. Muuten piippaus tokossa ei henk.koht. haittaa minua niin kauan kun Humu kuitenkin keskittyy - ja tunnen olevani myös aika aseeton piippausta vastaan... Nytkin pyrin välttämään palkkausta kun piippaa, mutta välillä ajoitus on vaikeaa, enkä oikein tiedä mikä auttaisi (eikä turhauttaisi koiraa lisää tai laskisi motivaatiota!). Oma motivaatio piippaamisen kitkemiseen on siis suoraan sanottuna alhainen.

Toisena tehtiin luoksetuloa, tehtiin ihan pentutyylillä. Jätin ensin istumaan, mutta meni maahan o.O Öööh.. täytyy näköjään treenata. Ihan ok muuten, kyllähän se kutsusta tulee, mutta vähän plääh kun ei ne heitetyt lelut niiiin paljon kiinnosta. Pitää harjoitella vauhtia ja intoa. Pitää muistaa itse pysyä patsaana kunnes koira puolessa välissä, sitten lähteä täysiä juoksemaan (hallissa ei tila riittänyt). Ja pitää vahvistaa tuota istumista (ja muistaa nyt jumankauta olla käyttämättä samaa sanaa kuin agilityssä). Ja lisäksi sitten vierelletulotreeniä ja näiden yhdistämistä. Ja onhan sitä tehtykin, ihan ok mallilla luoksetulo on kun häiriö on minimissä, mutta sitten se häiriö... ja vauhtia on vähän kadonnut, pitänee riehupalkata useammin.

Itsenäisesti tehtiin vielä perusasentoa, seuraamista lyhyitä pätkiä, käännöksiä ja vierelletuloa lyhyeltä matkalta. Humu teki tosi hyvin, ei häiriintynyt juurikaan muista koirista. Kerran olisi tehnyt mieli ohimenevää moikata, toipui älynväläyksestään välittömästi kun huomautin. Ja näytti muuten muutamassa sivuaskeltreenissä ja vierelletulossa tosi pätevää takaosan käyttöä! Kaikenkaikkiaan oli ihan kivassa työskentelyvireessä, piippauskin laantui loppua kohti, mikä oli hienoa - hamaa tulevaisuutta ajatellen Humu luultavasti tarvitsee aika pitkän lämmittelytreenin ennen koetta, jotta pahimmat höyryt saa puhistua pihalle.