Tokomotivaatio alkaa vähän nostaa päätään pitkän horroksen jälkeen. Taas on aika pitkä vaihe takana, jolloin ei juuri ole tullut treenattua, ainoastaan tekohengitettyä toko-osaamista viikkotreeneissä ja puolivillaisesti silloin tällöin kotona. Nyt taas vähän jaksaa ja tuleekin ihan yhtäkkiä päivittäin tehtyä niitä pieniä tärkeitä minitreenejä.
Viime viikolla tokotreeneissä aiheena oli paikkamakuu ja jäävät. Aloitettiin paikkamakuulla ja Humu ei ollut yhtään ehtinyt tasaantua, vinkumiselle ei voinut mitään. Tein sen ratkaisun, että vein Humun kesken paikkiksen tauolle. Tehtiin sitten lyhyitä paikkamakuita vähän myöhemmin kun muut jo treenaili omiaan, selvittiin niistä ilman ääntelyä ainakin suurimmaksi osaksi.
Jäävissä pitäisi edelleen vahvistaa sitä napakkaa seisomaanjäämistä. Lisäksi se on vino, mutta kouluttajakin arveli sen olevan vielä epävarmuutta. Seisahtumista jämäkästi pitäisi kuitenkin tehdä namilla hetsaamalla ja härnäämällä, samalla treenillä on hyvä tehdä myös erottelua jäävien välillä. Samalla seisominen saattaa suoristuakin kun oppii seisahtumaan niille sijoilleen ilman sivuaskelta vasemmalle. Sinällään liike on kuitenkin kohtuu pitkällä, Humu osaa jo aika pienillä avuilla (tai siis, niin pienillä kuin vain maltan antaa, pitäisi tarkkailla sitä omaa kehonkieltä eikä antaa turhia apuja) jäädä seisomaan sivulla ollessaan ja se pysyy seisomassa ok. Pientä hiomista vielä, säpäkkyyttä ja varmuutta. Loppuosaakin tietty voisi treenata...
Maahanmenoissa samaa hommaa, peruspalikat on ihan kunnossa, omien apujen kanssa pitää olla tarkkana eikä saa antaa niitä liikaa (mutta kun jännittää niin alan aina auttaa koiraa kamalasti). Merkkauksen ja palkkauksen pitää olla nopea, heti kun kyynärpäät koskee maahan. Kouluttaja ehdotti takapalkan kokeilemista ja kokeiltiinkin sitä itsekseen treenin ohessa, mutta se pahensi vinoutta ainakin nyt alkuun. Maahanmeno-jäävän loppuosa ei ainakaan kai ole ongelma, kun samaa on treenattu paikkamakuun yhteydessä.
Molempiin jääviin siis ihan samat tarpeet: täpäkkyys ja varmuus, sitä myöten toivottavasti suoruutta lisää. Täytyy tehdä asentojen erottelutreeniä ja maahanmenoja, istumisia ja seisomisia hepulijuoksenteluista ja hetsauksista. Ollaan jonkun verran tehtykin nyt taas, aika hyvin toiminut. Tarvitsisin vaan jonkun ulkopuolisenkin katsomaan, että onko ne nyt oikeasti edes sinne päin täpäköitä vai mitä ne on, itse sokeutuu ja antaa anteeksi aika paljon.
Tällä viikolla eli torstaina aiheina oli nouto ja ruutu, sekä lopuksi tehtiin paikkamakuu. Alkuun Humu taas vinkui paljon, mutta teki silti myös ihan hyvin. Oli kuitenkin aika kuumakallena. Noutoa kun alettiin treenaamaan, alkoi jo keskittyminen rakoilla, kun oli pidellyt niitä kierroksiaan kasassa jo hetken. Häiriöön nähden Humu teki silti tosi hyvin, ei tehty kokonaisena liikkeenä, mutta erikseen pitoa, nostoa, liikkeen alkuosaa ilman perusasentoon tuloa ja perusasentoon tuloa kapulasuussa (lisäksi Humua verrytellessä seuruutin kapula suussa, sillä paikallaan pitäessä piippasi, liikkeessä ei). Ekalla heitolla Humun nenä meni hetkeksi maahan kapulan vieressä ja siinä keskittyminen herpaantui niin, että nosti laipasta. Tokalla heitolla nostikin sitten ihan oikein ja unohti hajut. Kaikki osiot on ihan kasassa, pitää vaan säilyttää motivaatio eli alkaa vähän varioimaan ja välillä toki tehdä sitä kokonaistakin noutoa - ja aktivoitua metallikapulan ja hyppynoudon kanssa. Kouluttaja ehdotti pientä noutokapulaa, joka saattaa olla metallia vierastavalla helpompi kuin keskikokoinen. Hyppynoutokin laitettiin alulle ihan vaan kertaalleen jättämällä Humu odottamaan kapula suussa ja kutsumalla se hypyn yli, ei mitään ongelmaa. Toki kun tuo odottaminen on Humulle vähän "mälsää" aina, niin voisi tuota koittaa tehdä jollain variaatiolla niin ei ala maistua puulta se kapulan pitely.
Ruudussa tehtiin ihan vaan lelulle juoksua, toimii hienosti ja vauhdilla läheltä ja etäältä, kiinnipidettynä ja perusasennosta. Humu rentoutui myös kunnolla leikkimään, mahtavaa! Kosketusalustaa en nyt halunnut käyttää, kun en uskonut, että Humu enää muistaa miten homma toimii - testasin sitten kotona kosketusalustalle juoksemista ja hyvinhän se sinne juoksee ja jää seisomaan, "seis"-käsky pitää vaan sanoa nopeasti tai muuten jää läppäilemään alustaa tyylillä "tässä tää on, palkkaa!". Nyt vähän lisää muistuttelua alustallejuoksemisesta ja siellä seisomisesta ja sitten vaan taas pitkästä aika ruutuilua kehiin.
Lopuksi tehtiin paikkamakuu ja se meni tällä kertaa ihan jotenkuten ok, vähän tuli piippausta ja kuikuilua kun yksi koira rivissä äänteli vähän voimakkaammin. Ja haistellakin yritti, se on se toinen pentele mitä se tekee sitten kun ei piippaa. Molemmat liittyy nimenomaan epävarmuuteen häiriössä, mistä sitä nyt saisi tosta vaan ostettua lisää... Kivasti leikki vielä paikkamakuun jälkeenkin, se oli taas suuri plussa. Kotona otettiin eilen aamulla vielä paikkamakuu lyhyellä ajalla, mutta jopa vähän hetsaten ja tosi huikealla palkalla, eli mahdollisuudellä syöksyä lenkin jälkeen sisälle etsimään piiloutunut Lauri... Ei piipin piippiä vaikka koiraa oli nostatettu, ei haistelua, aktiivinen mutta täysin varman oloinen makuu. Koska tuttu paikka, ei koiria. Miten tuon varmuuden saisi lisääntymään muihin tilanteisiin, en tiedä. Jatketaan yrittämistä ja erehtymistä.
Agilityssäkin käytiin viime viikolla kerran Visiolla, tällä viikolla jäi väliin Ojangon treenit kun olin kipeänä. Tehtiin aika mukavaa hyppy-hyppy-A-kaarteessa hyppy-hyppy-A:n alta menevä putki-kepit/pussi. Kaikki ihan jees muuten, mutta kaarteissa hidastan Humun ja ohjaan sen jotenkin kökölle linjalle, kepit hitaat, mutta tosi kivan varmasti menee. Kaarteissa voisin koittaa kääpiöjuoksua, jos se yhtään auttaisi ja keppejä nyt täytyy vaan treenata, kyllä ne siitä :)
No comments:
Post a Comment