Kolmen viikon treenit jäänyt kirjaamatta, joten otetaan pikakatsaus, että jää nyt niistäkin joku todiste myöhempää itsensä tutkiskelua varten.
HSKHn agilityssä viime viikkojen sana on ollut Sähläys ja hyvänä kakkosena Keskittymiskyvyttömyys. Koskettavat koiraa ja ohjaajaa yhtälailla. Kolme viikkoa sitten treeninaiheena oli erilaisia pieniä pätkiä. Ensin hyppy-mutkaputki-takaakiertohyppy, joka meni ok (ekalla kerralla näytin vähän turhan laajasti ja koira hyppäsi käuempänä olevan hypyn, mutta hienosti hakeutui siis esteelle jota tulkitsi minun tarkoittavan), sitten muuri-putki-pussi, joka sekin meni ok, vaikka muuri tuntui ensin vähän hassulta ja tajusin, ettei sitä olla kai juuri tehtykään... Sitten kepit. Etupalkalla. Vielä piti sanoa joka välissä "kepi", yritti karata palkalle, mutta malttoi kun tajusi, että on pakko. Sitten otettiin hyppy-hyppy-putki-rengas, joka oli ihan täyttä skeidaa, samoin pituus. Koira oli unohtanut moiset esteen ihan kokonaan. Tehtiin sitten niitä yksittäisinä pari kertaa - pitäisi käydä kentäkllä vahvistamassa noita harvemmin tehtyjä esteitä. Vielä viimeisenä putki-serpentiininä 3xhyppy-hyppy, jossa koira yllättäen kuunteli hyvin, mutta ekalla kerralla sätkin itse kuin marionetti. Varmaan olin vähän ehtinyt turhautua pituudesta ja renkaasta, eikä enää oma pokka pitänyt. Sain sitten vielä koottua itseni ja saatiin yksi toisto niin, että sekä koiran, että ohjaajan toiminnassa oli joku järki.
Viime viikolla sama häsläuslinja jatkui, onnistuttiin taas tosin välillä, mutta suuren osan aikaa vaan kuului kun herneet valui korvista pihalle. Yksi asia, joka vaikutti, oli se, että oltiin toisella pätkällä viimeisiä, ja toisen ryhmän koriat tuli halliin kesken treenin - sehän on ihan mahdoton tilanne, sanoo Humu. Saatiin se koottua pariin helppoon juttuun, mutta eihän se homma ihan toivotulla tasolla siinä vaiheessa enää sujunut. Muita huomioita; kontaktien vahvistaminen/jopa uudelleen opettaminen otettava ohjelmistoon. Myös estehakuisuutta voisi vähän erikseen treenata, vaikkei se suoranainen ongelma olekaan.
Visiolla käytiin vielä tällä viikolla vikalla agilitykerralla. Muuta erikoista raportoitavaa ei tästä kerrasta, paitsi kepit, jotka nyt sujui etupalkalla ja YHDELLÄ käskyllä näytettäessä ekaa väliä! Kyllä se siitä, kohta voisi nostaa loppupalkan arvoa ja kasvattaa vauhtia ihan tarkoituksellisesti :) nyt Humu selvästi katsoo vauhtia minusta, voisi ehkä olla hvyä opettaa se samalla etenemään ihan omaa tahtia ilman että tulen vierellä.
Tokossa (siis HSKH:lla) ollaan taas keskitytty hyvinkin. Komisen viikkoa sitten aiheena oli patoamistreeniä. Sitä pitää tehdä enemmän kotonakin, ja onhan sitä tehtykin, mutta en tiedä onko ajatus aina mukana niin hvyin. Erilaisia harjoituksia ovat mm. leikityksestä maahan (tai muu käsky), patoamisesta vapautus tai paikkamakuu/istuminen superpalkalle ja vastaavat jutut. Tähän liittyen paikkamakuuta onkin treenattu pitkällä juoksumatkalla ruokakupille, tosin ei ihan patoamisen hengessä, sillä olen makuuttanut 2-3 minuuttia - keskittynyt hiljaisuus on kuitenkin ehdoton vaatimus vapautukselle. Lisäksi tehtiin treeneissä hyppynoutoa. Ensin pideltynä ja sitten normaalisti yliheitettynä. Yliheitossa annoin avun takaisintullessa, oli meinannut tulla esteen ohi, mutta korjasi :) mahtavaa! En ottanut sivulle asti vaan palkkasin suoraan, hieno! Lisäksi tehtiin perusasentoa ja seuraamista peilillä, sekä häirittyä kontaktia kentällä (johon sattuikin vahingossa varsin vahva häiriö kun kelpie tuli leikkimään narupallollaan ihan viereen).
Porokoiratoko 2 meni puolestaan ihan päin prinkkalaa: saatiin koira lopulta hetkeksi keskittymään kun tehtiin häirittyä kontaktia ja se keskittyi sitten vain yhteen häiriöön. Mutta oli se tosi jännittynyt, eikä kyennyt keskittymään. Pentuluoksarissa juoksi ohi... se kertoo jo jotain. Totesin, että ilman häkkiä on näköjään ihan turha lähteä uuteen paikkaan treenaamaan, Humu ei rentoudu kunnolla ilman taukoja häkissään.
Viime viikon toko HSKH:lla meni taas puolestaan hyvin, pidettiin leikkimieliset "kurssikisat" ja Humu kykeni oikein hyvin tekemään temppurataa ja sen jälkeen vielä (hyvin paljon helpotettua) jäävien nopeuskisaa. Tosin uusi koira kentällä oli taas tosi iso juttu, ja sen saapuessa jouduttiin hetkeksi lähtemään kauemmaksi keräämään herneitä takaisin kalloon - toipuminen oli kuitenkin kohtuullisen nopeaa.
Pelastushommissa ollaan käyty homekoululla ja kerran päästiin taas jo raunioillekin. Homekoululla ukot löytyi helposti, pyrittiin vaan vähän rauhoittamaan tilannetta väleissä. Kiinnilaittaminen nostattaa koiraa ehkä turhan paljon, joten se ei välttämättä ole paras ratkaisu, nyt kuljetin ekan ukon jälkeen käskyllä/namilla ja rauhoitin ennen seuraavaa lähetystä. Nenä toimii hyvin, siinä ei mitään ongelmaa :) ja intoa piisaa, tulee vaan ääntä vähän liikaakin, joten haukutukset kannattaa nyt jättää pois kokonaan.
Raunioilla tuli vahvistusta sille, että kiinnilaitto ei toimi, kierrokset ihan julmetut - ulko-olosuhteissa kierrokset on tosin vain niin suuret, että ei varmaan toimi käskytyskään tai imutus. Pohdittiin, josko kutsuisi koiran vain luokse maalimieheltä. Yhtäkaikki, koiralla näytti taas jälleen kerran olevan kivaa, eikä nokka kauaa tuhissut ukkoja etsiessä.
Poroja paimentamassa
Taas on blogin kirjoittelu jäänyt. Jotain olen onneksi kirjoitellut muistiin, mutta ihan kokonaisiksi teksteiksi asti eivät ole ajatukseet jalostuneet hetkeen... paljon on kuitenkin touhuttu kaikennäköistä, joten voisi alkaa purkamaan päivityssumaa poropaimennusreissusta, jolla oltiin pari viikkoa sitten.
Laurin piti alunperin lähteä mukaan, mutta töiden takia se ei onnistunutkaan. Humun kanssa suhattiin sitten ihan kahdestaan Helsingistä Pelloon. Onneksi on koira tottunut autoiluun ja kuskikin pysyi tiellä. Kauheasti edes taukoja pidetty, ajatuksena vaan kokoajan, että sitä nopeammin, mitä nopeammin... voihan sen sunnuntain niinkin käyttää. Takaisintullessa ajettiin sitten "vain" n. 7h Pellosta Uuraisille ja oltiin siellä Papan luona yötä, seuraavana päivänä jatkettiin Helsinkiin.
Pellossa yövyttiin 10 hengen mökissä (joka ei muuten ollut yhtään pahan hintainen!) 6 porokoiran, 2 lapinkoiran ja 4 ihmisen voimin. Itse poropaimennusta harjoiteltiin Minnan ja Ahdin porotilalla Pellon Ruuhijärvellä. Paimennustreenejä oli kahtena peräkkäisenä päivänä ja jokainen koira pääsi yhteensä neljä kertaa aitaan. Minnan ja Ahdin tila oli ihana, porot oleskelivat pihapiirissä, viimevuotiset vasat aitauksessaan ja aikuiset porot ihan irrallaan ruuan toivossa (toki osa poroista pysytteli kauempana pihapiiristä, mutta ihan riittävästi niitä riitti pihalle asti...). Etenkin toisena päivänä, kun saavuttiin jo ennen porojen aamuruokintaa, tuntui kuin olisi ajanut auton poropiirityksen keskelle. Onneksi ne sen verran väisti kun hitaasti jurnutti kohti, että saatiin autot pihaan asti ;)
Tällä kertaa paimentamisessa oli miljoona kertaa enemmän järkeä kuin viime vuotisella reissulla, eikä koiran annettu vain päättömästi jahdata poroja aitausta ympäri... Poroja kuljetettiin rauhallisesti tilavassa aitauksessa, välillä kirnuun ja kirnusta pois. Koirat olivat irti ja alkuun taisi joutua jokaiselle vähintään kertaalleen sanoa, että jahtaaminen ei muuten käy. Ohjaajalla oli tukenaan paimensauva, jolla paitsi pystyi täräyttämään maahan jos koira päätti ampaista poroja kohti, mutta ensisijaisesti sillä pystyi tukemaan koiraa porojen liikuttelussa - liikutteluun kyllästyneet porot sai liikkeelle kun nosti kepukan vaakatasoon eteensä ja tarvittaessa vähän heilutteli ja suhisteli suullaan. Kokemattomia koiria kohtaan osa poroista olisi saattanut olla varsin epäystävällisiä, nyt kun tehtiin selvästi koiran kanssa yhdessä hommia, sekä porot, että koirat saivat olla rauhassa.
Humu rauhoittui joka kerta aidassa paremmin, vaikka toki ensimmäisellä kerralla homma aloitettiin hepuloinnilla (joka ei edes suuntautunut poroja kohti, vaan jahtaamista Humu kokeili vasta myöhemmin) ja poukkoilulla. Kunhan keskittyi, niin Humu selvästi luki laumaa varsin mukavasti, käyttäytyi porojen kanssa kohtuullisen järkevästi ja väisti nopeasti jos joutui liian lähelle, ei yrittänyt haastaa poroja tai tehnyt muuta typerän uhkarohkeaa. Jonkun verran se kuitenkin selvästi paineistui - osittain poroilta ja itseltään paineita helpottaakseen se haisteli paljon ja söi poronkakkaa. Tässäkin kuitenkin päästiin loppuakohti enemmän tekemisen makuun kun homma kävi tutummaksi, tosin toisenä päiväni huomasi toisaalta myös väsymyksen - ei ole helppoa työtä kun opettelee kokoamaan itsensä ja työskentelemään keskittyneesti porojen kanssa.
Mitään kovin erikoisia kuvia ei meikäläisen perusputkella saa, mutta jotain todistusaineistoakin jäi, jopa muutamassa kuvassa koira ja porot nähtävissä samassa kuvassa...
Laurin piti alunperin lähteä mukaan, mutta töiden takia se ei onnistunutkaan. Humun kanssa suhattiin sitten ihan kahdestaan Helsingistä Pelloon. Onneksi on koira tottunut autoiluun ja kuskikin pysyi tiellä. Kauheasti edes taukoja pidetty, ajatuksena vaan kokoajan, että sitä nopeammin, mitä nopeammin... voihan sen sunnuntain niinkin käyttää. Takaisintullessa ajettiin sitten "vain" n. 7h Pellosta Uuraisille ja oltiin siellä Papan luona yötä, seuraavana päivänä jatkettiin Helsinkiin.
Pellossa yövyttiin 10 hengen mökissä (joka ei muuten ollut yhtään pahan hintainen!) 6 porokoiran, 2 lapinkoiran ja 4 ihmisen voimin. Itse poropaimennusta harjoiteltiin Minnan ja Ahdin porotilalla Pellon Ruuhijärvellä. Paimennustreenejä oli kahtena peräkkäisenä päivänä ja jokainen koira pääsi yhteensä neljä kertaa aitaan. Minnan ja Ahdin tila oli ihana, porot oleskelivat pihapiirissä, viimevuotiset vasat aitauksessaan ja aikuiset porot ihan irrallaan ruuan toivossa (toki osa poroista pysytteli kauempana pihapiiristä, mutta ihan riittävästi niitä riitti pihalle asti...). Etenkin toisena päivänä, kun saavuttiin jo ennen porojen aamuruokintaa, tuntui kuin olisi ajanut auton poropiirityksen keskelle. Onneksi ne sen verran väisti kun hitaasti jurnutti kohti, että saatiin autot pihaan asti ;)
 | |
| Hei etelän turisti, anna ruokaa! |
Humu rauhoittui joka kerta aidassa paremmin, vaikka toki ensimmäisellä kerralla homma aloitettiin hepuloinnilla (joka ei edes suuntautunut poroja kohti, vaan jahtaamista Humu kokeili vasta myöhemmin) ja poukkoilulla. Kunhan keskittyi, niin Humu selvästi luki laumaa varsin mukavasti, käyttäytyi porojen kanssa kohtuullisen järkevästi ja väisti nopeasti jos joutui liian lähelle, ei yrittänyt haastaa poroja tai tehnyt muuta typerän uhkarohkeaa. Jonkun verran se kuitenkin selvästi paineistui - osittain poroilta ja itseltään paineita helpottaakseen se haisteli paljon ja söi poronkakkaa. Tässäkin kuitenkin päästiin loppuakohti enemmän tekemisen makuun kun homma kävi tutummaksi, tosin toisenä päiväni huomasi toisaalta myös väsymyksen - ei ole helppoa työtä kun opettelee kokoamaan itsensä ja työskentelemään keskittyneesti porojen kanssa.
Mitään kovin erikoisia kuvia ei meikäläisen perusputkella saa, mutta jotain todistusaineistoakin jäi, jopa muutamassa kuvassa koira ja porot nähtävissä samassa kuvassa...
 |
| Hei, tuolla aitauksessakin on poro! Huomasittekste? |
 |
| Tilulilulii! Kai se on sit hommiin taas! |
 |
| Hyvät Poroiset, voisitteko siirtyä? Herkullista kakkaa teillä, en minä pahalla... mutta jos siirtyisitte, hei oikeesti? |
 |
| Tällee me vaan marssitaan kirnuun. |
Viime aikojen treenit
Olin unohtanut kirjoittaa mietteet ylös jostain taannoisesta rakennusetsinnästä. Humu oli nimittäin ihan huippu. Alan päästä vähän jyvälle siitä mitä se on, kun koiralle sopii joku juttu luontaisesti kuin nenä päähän. Tai en tiedä, onko Humu jonkun kokeneen konkarin silmään niin ihmeellinen, mutta yhtäkaikki ihastelen ihmetyksen vallassa sen toimintaa rakennusetsinnöissä. Ihan mieletön määrä intoa ja yhä enemmän silti järkeäkin.
Humu sai ekaa kertaa viiltosuojatossut jalkaan, lainaan toiselta koiralta. Niiden pukeminen oli tuskaista, koira piippasi ja minä ähelsin, tuli sama tunne kuin korvisa survoessa silloin kun reikä on jo oikeastaan mennyt umpeen... istuvat on tossut, mutta ei maailman helpoimmat pukea. Tilasinkin Humulle samanlaiset, mutat etutassuihin yhtä kokoa isommat, että ei nyt tarvitsisi noin paljoa änkeä. Tossut unohtui heti kun pääsi hommiin, maalimiehiä oli laitettu kahteen eri kerrokseen (tilaa rajattu niin, että pääsy oli vain yhden luo kerrallaan) ja homma sujui hienosti. Pimeässä kellarissa selvästi vähän jännitti, pimeys on selvästi iso asia. Muuten kaikki ukot löytyi kuin vettä vaan ja koiralla oli KIVAA :)
Tällä viikolla varmiistui, että saatiin ryhmäpaikka myös "viralliselle" kaudelle, ryhmään, jossa treenejä tulee olemaan 1-2 kertaa viikossa viikosta riippuen. Oltiin jo tutustumassa uuden ryhmän treeneihin lauantaina. Ensin aamupäivällä käytiin ryhmässä, jossa ollaan nyt käyty talvikaudella. Rakennus oli jo Humulle tuttu ja maalimiehet löytyi helposti. Purkeissa oli vähän liian nopeasti syötävää ruokaa ja tulikin kommenttia, että Humu lähtee maalimieheltä turhan helposti namit haukattuaan - täytyy muistaa mössönamit jatkossa. Uuden ryhmän tutustumistreeneissä tehtiinkin sitten niin, että Humulla oli pitään kestävät ruuat, ja kun se söi, kytkin sen ja hihnassa siirryttiin vähän matkaa ennen lähetystä uudelle maalimiehelle. nyt ainakin maalimieheltä poistuminen oli selkeä, mutta en tiedä onko hihna välttämätön jatkossa, vai riittäisikö koiran vapautus syömisen jälkeen, täytyy jutella asiasta viisaampien kanssa. Uudenkin ryhmän kanssa treenit sujui kivasti, taas pimein piilo oli vähän jännittävä, mutta muuten etsimisen ilo tuotti nopeita tuloksia.
Huomaa kyllä, että on itse vielä ihan pihalla pelastuskoirajutuista, en oikein osaa muodostaa kokonaiskuvaa mistään. Kuvailinkin uudessa ryhmässä ihan miten sattuu Humulle siihen asti tehtyjä treenejä ja olin muutenkin aika kuutamolla. Mutta ehkä tässä oppii. Onneksi edes koira on lahjakas.
Vision agilityssä tehtiin keinua (sujui tosi hyvin), keppejä etupalkalla (paranee) ja hyppy-puomi-putki-hyppy-putki takaisin -rallia ja kepit-hyppy-hyppy(kieputus yhdellä hypyllä)-keinu -tehtävää. Keinu oli ihan pala kakkua ja Humulla alkaa selvästi olla käsitys siitä kohdasta, johon kuuluu pysähtyä odottamaan keinun laskeutumista, voisin jo antaa sille enemmän itsenäisyyttä ja jättää odotteluhuutelut vähemmälle. Keppejä tehtiin etupalkalla, joka ensin aiheutti oikomisyritystä ja turhautumista, mutta kun ei auttanut, niin alkoi sujua ja pientä häivähdystä vauhdin lisääntymisestä ja rytmistä näkyi välillä. Humu on kuitenkin aika kiinni mun "kepikepikepi" -hokemassa joten nyt samaan syssyyn voisi alkaa treenata sitä, että kun kepeille mennään, niin ne tehdään loppuun vaikka seisoisin tuppisuuna tai huutelisin hoosiannaa. Kieputukset oli ok, mutta ei ne nyt maailman ketterimmin suju.
Tokotreeneissä viime viikolla tehtiin seuraamista, vauhtinoutoa ja paikkamakuuta. Lisäksi koitin saada paikkamakuuseen aktiivisuutta palkkaamalla siitä kierrolla, saa nähdä meneekö syteen vai saveen. Seuraamisessa se oma asento on vaikein ja luotto koiraan vaikken tuijottaisi sitä... joka tokotreeneissä yritän kyllä hyödyntää peiliä, mutta hitsin vaikeaa on. Mutta seuraaminen on ihan ok mallilla, ei auta kuin pikkuhiljaa treenata sitä eteenpäin jotta saisi käännöksiin ja takaosaan varmuutta, kestoa lisää ja omia apuja häivytettyä. Ja lisäksi pitäisi treenata täyskäännöstä vasemmalle, se tuntuu paremmalta kuin oikealle kääntyminen ja lisäksi on vaatimus BH- ja pekon tottiskokeissa.
Vauhtinoudoissa ei lelu kelvannut, palkkasin vaan juoksemalla karkuun ja sitten namilla. Nouto on ihan ok mallilla, vauhtinoutoja kannattaa tehdä, jotta into säilyy. Keskityttiin itse noudon sijaan enemmän patoamiseen, Humu oli taas vähän tättärää ja kuumui kun heitin kapulan (tätäkään ei ole kotona tullut esiin) - ja äänteli. Tehtiin siis patoamistreeniä kapulalle, kielsin haistelun, haukun ja maahanmenon, annoin ähistä ja piipata, mutta lähtölupaa ei saanut ennen kuin vähän rauhottui ja keskittyi ja kokosi itsensä. Tätä varmaan jatketaan tälläkin viikolla, mutat ei varmaan noutokapulalla vaan ihan pallolla tai vastaavalla. Samaa treeniähän oikeastaan tehdään etsintöjen lähetyksissä jne, niissäkin vaan pitäisi vielä miettiä selkeämmät säännöt siihen mikä on sallittua, toistaiseksi en ole haukusta kieltänyt pelastuskoiratreeneissä mutta voi olla, että pitää niissäkin se turha intohuuto karsia pois eikä vaan odottaa, että varmuus johtaa hiljaisuuteen..
Itsenäisesti treenailin peilin edessä perusasentoa ja seuraamista, sekä aktiivista paikkamakuuta pistämällä maahan kesken riehutuksen ja vapauttamalla kiertämään. Ei piipannut, ei häiriintynyt. Humu varmaan vaatii paikallaanololiikkeisiin sen mahdollisuuden, että joskus saattaa tulla lupa lähteä kuin tykin suusta, muuten se lässähtää. Rivipaikkamakuussakin H oli ok, seuraavan tunnin treenajat (ihmiset) tuli juuri sisään, mutta onneksi se ei haitannut liikaa. Jonkun verran haistelua ja vähän piippausta silti, rivi on vaikea.
Humu sai ekaa kertaa viiltosuojatossut jalkaan, lainaan toiselta koiralta. Niiden pukeminen oli tuskaista, koira piippasi ja minä ähelsin, tuli sama tunne kuin korvisa survoessa silloin kun reikä on jo oikeastaan mennyt umpeen... istuvat on tossut, mutta ei maailman helpoimmat pukea. Tilasinkin Humulle samanlaiset, mutat etutassuihin yhtä kokoa isommat, että ei nyt tarvitsisi noin paljoa änkeä. Tossut unohtui heti kun pääsi hommiin, maalimiehiä oli laitettu kahteen eri kerrokseen (tilaa rajattu niin, että pääsy oli vain yhden luo kerrallaan) ja homma sujui hienosti. Pimeässä kellarissa selvästi vähän jännitti, pimeys on selvästi iso asia. Muuten kaikki ukot löytyi kuin vettä vaan ja koiralla oli KIVAA :)
Tällä viikolla varmiistui, että saatiin ryhmäpaikka myös "viralliselle" kaudelle, ryhmään, jossa treenejä tulee olemaan 1-2 kertaa viikossa viikosta riippuen. Oltiin jo tutustumassa uuden ryhmän treeneihin lauantaina. Ensin aamupäivällä käytiin ryhmässä, jossa ollaan nyt käyty talvikaudella. Rakennus oli jo Humulle tuttu ja maalimiehet löytyi helposti. Purkeissa oli vähän liian nopeasti syötävää ruokaa ja tulikin kommenttia, että Humu lähtee maalimieheltä turhan helposti namit haukattuaan - täytyy muistaa mössönamit jatkossa. Uuden ryhmän tutustumistreeneissä tehtiinkin sitten niin, että Humulla oli pitään kestävät ruuat, ja kun se söi, kytkin sen ja hihnassa siirryttiin vähän matkaa ennen lähetystä uudelle maalimiehelle. nyt ainakin maalimieheltä poistuminen oli selkeä, mutta en tiedä onko hihna välttämätön jatkossa, vai riittäisikö koiran vapautus syömisen jälkeen, täytyy jutella asiasta viisaampien kanssa. Uudenkin ryhmän kanssa treenit sujui kivasti, taas pimein piilo oli vähän jännittävä, mutta muuten etsimisen ilo tuotti nopeita tuloksia.
Huomaa kyllä, että on itse vielä ihan pihalla pelastuskoirajutuista, en oikein osaa muodostaa kokonaiskuvaa mistään. Kuvailinkin uudessa ryhmässä ihan miten sattuu Humulle siihen asti tehtyjä treenejä ja olin muutenkin aika kuutamolla. Mutta ehkä tässä oppii. Onneksi edes koira on lahjakas.
Vision agilityssä tehtiin keinua (sujui tosi hyvin), keppejä etupalkalla (paranee) ja hyppy-puomi-putki-hyppy-putki takaisin -rallia ja kepit-hyppy-hyppy(kieputus yhdellä hypyllä)-keinu -tehtävää. Keinu oli ihan pala kakkua ja Humulla alkaa selvästi olla käsitys siitä kohdasta, johon kuuluu pysähtyä odottamaan keinun laskeutumista, voisin jo antaa sille enemmän itsenäisyyttä ja jättää odotteluhuutelut vähemmälle. Keppejä tehtiin etupalkalla, joka ensin aiheutti oikomisyritystä ja turhautumista, mutta kun ei auttanut, niin alkoi sujua ja pientä häivähdystä vauhdin lisääntymisestä ja rytmistä näkyi välillä. Humu on kuitenkin aika kiinni mun "kepikepikepi" -hokemassa joten nyt samaan syssyyn voisi alkaa treenata sitä, että kun kepeille mennään, niin ne tehdään loppuun vaikka seisoisin tuppisuuna tai huutelisin hoosiannaa. Kieputukset oli ok, mutta ei ne nyt maailman ketterimmin suju.
Tokotreeneissä viime viikolla tehtiin seuraamista, vauhtinoutoa ja paikkamakuuta. Lisäksi koitin saada paikkamakuuseen aktiivisuutta palkkaamalla siitä kierrolla, saa nähdä meneekö syteen vai saveen. Seuraamisessa se oma asento on vaikein ja luotto koiraan vaikken tuijottaisi sitä... joka tokotreeneissä yritän kyllä hyödyntää peiliä, mutta hitsin vaikeaa on. Mutta seuraaminen on ihan ok mallilla, ei auta kuin pikkuhiljaa treenata sitä eteenpäin jotta saisi käännöksiin ja takaosaan varmuutta, kestoa lisää ja omia apuja häivytettyä. Ja lisäksi pitäisi treenata täyskäännöstä vasemmalle, se tuntuu paremmalta kuin oikealle kääntyminen ja lisäksi on vaatimus BH- ja pekon tottiskokeissa.
Vauhtinoudoissa ei lelu kelvannut, palkkasin vaan juoksemalla karkuun ja sitten namilla. Nouto on ihan ok mallilla, vauhtinoutoja kannattaa tehdä, jotta into säilyy. Keskityttiin itse noudon sijaan enemmän patoamiseen, Humu oli taas vähän tättärää ja kuumui kun heitin kapulan (tätäkään ei ole kotona tullut esiin) - ja äänteli. Tehtiin siis patoamistreeniä kapulalle, kielsin haistelun, haukun ja maahanmenon, annoin ähistä ja piipata, mutta lähtölupaa ei saanut ennen kuin vähän rauhottui ja keskittyi ja kokosi itsensä. Tätä varmaan jatketaan tälläkin viikolla, mutat ei varmaan noutokapulalla vaan ihan pallolla tai vastaavalla. Samaa treeniähän oikeastaan tehdään etsintöjen lähetyksissä jne, niissäkin vaan pitäisi vielä miettiä selkeämmät säännöt siihen mikä on sallittua, toistaiseksi en ole haukusta kieltänyt pelastuskoiratreeneissä mutta voi olla, että pitää niissäkin se turha intohuuto karsia pois eikä vaan odottaa, että varmuus johtaa hiljaisuuteen..
Itsenäisesti treenailin peilin edessä perusasentoa ja seuraamista, sekä aktiivista paikkamakuuta pistämällä maahan kesken riehutuksen ja vapauttamalla kiertämään. Ei piipannut, ei häiriintynyt. Humu varmaan vaatii paikallaanololiikkeisiin sen mahdollisuuden, että joskus saattaa tulla lupa lähteä kuin tykin suusta, muuten se lässähtää. Rivipaikkamakuussakin H oli ok, seuraavan tunnin treenajat (ihmiset) tuli juuri sisään, mutta onneksi se ei haitannut liikaa. Jonkun verran haistelua ja vähän piippausta silti, rivi on vaikea.
Subscribe to:
Posts (Atom)