Humun blogi: Poroja paimentamassa

Taas on blogin kirjoittelu jäänyt. Jotain olen onneksi kirjoitellut muistiin, mutta ihan kokonaisiksi teksteiksi asti eivät ole ajatukseet jalostuneet hetkeen... paljon on kuitenkin touhuttu kaikennäköistä, joten voisi alkaa purkamaan päivityssumaa poropaimennusreissusta, jolla oltiin pari viikkoa sitten.

Laurin piti alunperin lähteä mukaan, mutta töiden takia se ei onnistunutkaan. Humun kanssa suhattiin sitten ihan kahdestaan Helsingistä Pelloon. Onneksi on koira tottunut autoiluun ja kuskikin pysyi tiellä. Kauheasti edes taukoja pidetty, ajatuksena vaan kokoajan, että sitä nopeammin, mitä nopeammin... voihan sen sunnuntain niinkin käyttää. Takaisintullessa ajettiin sitten "vain" n. 7h Pellosta Uuraisille ja oltiin siellä Papan luona yötä, seuraavana päivänä jatkettiin Helsinkiin.

Pellossa yövyttiin 10 hengen mökissä (joka ei muuten ollut yhtään pahan hintainen!) 6 porokoiran, 2 lapinkoiran ja 4 ihmisen voimin. Itse poropaimennusta harjoiteltiin Minnan ja Ahdin porotilalla Pellon Ruuhijärvellä. Paimennustreenejä oli kahtena peräkkäisenä päivänä ja jokainen koira pääsi yhteensä neljä kertaa aitaan. Minnan ja Ahdin tila oli ihana, porot oleskelivat pihapiirissä, viimevuotiset vasat aitauksessaan ja aikuiset porot ihan irrallaan ruuan toivossa (toki osa poroista pysytteli kauempana pihapiiristä, mutta ihan riittävästi niitä riitti pihalle asti...). Etenkin toisena päivänä, kun saavuttiin jo ennen porojen aamuruokintaa, tuntui kuin olisi ajanut auton poropiirityksen keskelle. Onneksi ne sen verran väisti kun hitaasti jurnutti kohti, että saatiin autot pihaan asti ;)


Hei etelän turisti, anna ruokaa!

Tällä kertaa paimentamisessa oli miljoona kertaa enemmän järkeä kuin viime vuotisella reissulla, eikä koiran annettu vain päättömästi jahdata poroja aitausta ympäri... Poroja kuljetettiin rauhallisesti tilavassa aitauksessa, välillä kirnuun ja kirnusta pois. Koirat olivat irti ja alkuun taisi joutua jokaiselle vähintään kertaalleen sanoa, että jahtaaminen ei muuten käy. Ohjaajalla oli tukenaan paimensauva, jolla paitsi pystyi täräyttämään maahan jos koira päätti ampaista poroja kohti, mutta ensisijaisesti sillä pystyi tukemaan koiraa porojen liikuttelussa - liikutteluun kyllästyneet porot sai liikkeelle kun nosti kepukan vaakatasoon eteensä ja tarvittaessa vähän heilutteli ja suhisteli suullaan. Kokemattomia koiria kohtaan osa poroista olisi saattanut olla varsin epäystävällisiä, nyt kun tehtiin selvästi koiran kanssa yhdessä hommia, sekä porot, että koirat saivat olla rauhassa.

Humu rauhoittui joka kerta aidassa paremmin, vaikka toki ensimmäisellä kerralla homma aloitettiin hepuloinnilla (joka ei edes suuntautunut poroja kohti, vaan jahtaamista Humu kokeili vasta myöhemmin) ja poukkoilulla. Kunhan keskittyi, niin Humu selvästi luki laumaa varsin mukavasti, käyttäytyi porojen kanssa kohtuullisen järkevästi ja väisti nopeasti jos joutui liian lähelle, ei yrittänyt haastaa poroja tai tehnyt muuta typerän uhkarohkeaa. Jonkun verran se kuitenkin selvästi paineistui - osittain poroilta ja itseltään paineita helpottaakseen se haisteli paljon ja söi poronkakkaa. Tässäkin kuitenkin päästiin loppuakohti enemmän tekemisen makuun kun homma kävi tutummaksi, tosin toisenä päiväni huomasi toisaalta myös väsymyksen - ei ole helppoa työtä kun opettelee kokoamaan itsensä ja työskentelemään keskittyneesti porojen kanssa.

Mitään kovin erikoisia kuvia ei meikäläisen perusputkella saa, mutta jotain todistusaineistoakin jäi, jopa muutamassa kuvassa koira ja porot nähtävissä samassa kuvassa...