Olin unohtanut kirjoittaa mietteet ylös jostain taannoisesta rakennusetsinnästä. Humu oli nimittäin ihan huippu. Alan päästä vähän jyvälle siitä mitä se on, kun koiralle sopii joku juttu luontaisesti kuin nenä päähän. Tai en tiedä, onko Humu jonkun kokeneen konkarin silmään niin ihmeellinen, mutta yhtäkaikki ihastelen ihmetyksen vallassa sen toimintaa rakennusetsinnöissä. Ihan mieletön määrä intoa ja yhä enemmän silti järkeäkin.
Humu sai ekaa kertaa viiltosuojatossut jalkaan, lainaan toiselta koiralta. Niiden pukeminen oli tuskaista, koira piippasi ja minä ähelsin, tuli sama tunne kuin korvisa survoessa silloin kun reikä on jo oikeastaan mennyt umpeen... istuvat on tossut, mutta ei maailman helpoimmat pukea. Tilasinkin Humulle samanlaiset, mutat etutassuihin yhtä kokoa isommat, että ei nyt tarvitsisi noin paljoa änkeä. Tossut unohtui heti kun pääsi hommiin, maalimiehiä oli laitettu kahteen eri kerrokseen (tilaa rajattu niin, että pääsy oli vain yhden luo kerrallaan) ja homma sujui hienosti. Pimeässä kellarissa selvästi vähän jännitti, pimeys on selvästi iso asia. Muuten kaikki ukot löytyi kuin vettä vaan ja koiralla oli KIVAA :)
Tällä viikolla varmiistui, että saatiin ryhmäpaikka myös "viralliselle" kaudelle, ryhmään, jossa treenejä tulee olemaan 1-2 kertaa viikossa viikosta riippuen. Oltiin jo tutustumassa uuden ryhmän treeneihin lauantaina. Ensin aamupäivällä käytiin ryhmässä, jossa ollaan nyt käyty talvikaudella. Rakennus oli jo Humulle tuttu ja maalimiehet löytyi helposti. Purkeissa oli vähän liian nopeasti syötävää ruokaa ja tulikin kommenttia, että Humu lähtee maalimieheltä turhan helposti namit haukattuaan - täytyy muistaa mössönamit jatkossa. Uuden ryhmän tutustumistreeneissä tehtiinkin sitten niin, että Humulla oli pitään kestävät ruuat, ja kun se söi, kytkin sen ja hihnassa siirryttiin vähän matkaa ennen lähetystä uudelle maalimiehelle. nyt ainakin maalimieheltä poistuminen oli selkeä, mutta en tiedä onko hihna välttämätön jatkossa, vai riittäisikö koiran vapautus syömisen jälkeen, täytyy jutella asiasta viisaampien kanssa. Uudenkin ryhmän kanssa treenit sujui kivasti, taas pimein piilo oli vähän jännittävä, mutta muuten etsimisen ilo tuotti nopeita tuloksia.
Huomaa kyllä, että on itse vielä ihan pihalla pelastuskoirajutuista, en oikein osaa muodostaa kokonaiskuvaa mistään. Kuvailinkin uudessa ryhmässä ihan miten sattuu Humulle siihen asti tehtyjä treenejä ja olin muutenkin aika kuutamolla. Mutta ehkä tässä oppii. Onneksi edes koira on lahjakas.
Vision agilityssä tehtiin keinua (sujui tosi hyvin), keppejä etupalkalla (paranee) ja hyppy-puomi-putki-hyppy-putki takaisin -rallia ja kepit-hyppy-hyppy(kieputus yhdellä hypyllä)-keinu -tehtävää. Keinu oli ihan pala kakkua ja Humulla alkaa selvästi olla käsitys siitä kohdasta, johon kuuluu pysähtyä odottamaan keinun laskeutumista, voisin jo antaa sille enemmän itsenäisyyttä ja jättää odotteluhuutelut vähemmälle. Keppejä tehtiin etupalkalla, joka ensin aiheutti oikomisyritystä ja turhautumista, mutta kun ei auttanut, niin alkoi sujua ja pientä häivähdystä vauhdin lisääntymisestä ja rytmistä näkyi välillä. Humu on kuitenkin aika kiinni mun "kepikepikepi" -hokemassa joten nyt samaan syssyyn voisi alkaa treenata sitä, että kun kepeille mennään, niin ne tehdään loppuun vaikka seisoisin tuppisuuna tai huutelisin hoosiannaa. Kieputukset oli ok, mutta ei ne nyt maailman ketterimmin suju.
Tokotreeneissä viime viikolla tehtiin seuraamista, vauhtinoutoa ja paikkamakuuta. Lisäksi koitin saada paikkamakuuseen aktiivisuutta palkkaamalla siitä kierrolla, saa nähdä meneekö syteen vai saveen. Seuraamisessa se oma asento on vaikein ja luotto koiraan vaikken tuijottaisi sitä... joka tokotreeneissä yritän kyllä hyödyntää peiliä, mutta hitsin vaikeaa on. Mutta seuraaminen on ihan ok mallilla, ei auta kuin pikkuhiljaa treenata sitä eteenpäin jotta saisi käännöksiin ja takaosaan varmuutta, kestoa lisää ja omia apuja häivytettyä. Ja lisäksi pitäisi treenata täyskäännöstä vasemmalle, se tuntuu paremmalta kuin oikealle kääntyminen ja lisäksi on vaatimus BH- ja pekon tottiskokeissa.
Vauhtinoudoissa ei lelu kelvannut, palkkasin vaan juoksemalla karkuun ja sitten namilla. Nouto on ihan ok mallilla, vauhtinoutoja kannattaa tehdä, jotta into säilyy. Keskityttiin itse noudon sijaan enemmän patoamiseen, Humu oli taas vähän tättärää ja kuumui kun heitin kapulan (tätäkään ei ole kotona tullut esiin) - ja äänteli. Tehtiin siis patoamistreeniä kapulalle, kielsin haistelun, haukun ja maahanmenon, annoin ähistä ja piipata, mutta lähtölupaa ei saanut ennen kuin vähän rauhottui ja keskittyi ja kokosi itsensä. Tätä varmaan jatketaan tälläkin viikolla, mutat ei varmaan noutokapulalla vaan ihan pallolla tai vastaavalla. Samaa treeniähän oikeastaan tehdään etsintöjen lähetyksissä jne, niissäkin vaan pitäisi vielä miettiä selkeämmät säännöt siihen mikä on sallittua, toistaiseksi en ole haukusta kieltänyt pelastuskoiratreeneissä mutta voi olla, että pitää niissäkin se turha intohuuto karsia pois eikä vaan odottaa, että varmuus johtaa hiljaisuuteen..
Itsenäisesti treenailin peilin edessä perusasentoa ja seuraamista, sekä aktiivista paikkamakuuta pistämällä maahan kesken riehutuksen ja vapauttamalla kiertämään. Ei piipannut, ei häiriintynyt. Humu varmaan vaatii paikallaanololiikkeisiin sen mahdollisuuden, että joskus saattaa tulla lupa lähteä kuin tykin suusta, muuten se lässähtää. Rivipaikkamakuussakin H oli ok, seuraavan tunnin treenajat (ihmiset) tuli juuri sisään, mutta onneksi se ei haitannut liikaa. Jonkun verran haistelua ja vähän piippausta silti, rivi on vaikea.
No comments:
Post a Comment