Kolmen viikon treenit jäänyt kirjaamatta, joten otetaan pikakatsaus, että jää nyt niistäkin joku todiste myöhempää itsensä tutkiskelua varten.
HSKHn agilityssä viime viikkojen sana on ollut Sähläys ja hyvänä kakkosena Keskittymiskyvyttömyys. Koskettavat koiraa ja ohjaajaa yhtälailla. Kolme viikkoa sitten treeninaiheena oli erilaisia pieniä pätkiä. Ensin hyppy-mutkaputki-takaakiertohyppy, joka meni ok (ekalla kerralla näytin vähän turhan laajasti ja koira hyppäsi käuempänä olevan hypyn, mutta hienosti hakeutui siis esteelle jota tulkitsi minun tarkoittavan), sitten muuri-putki-pussi, joka sekin meni ok, vaikka muuri tuntui ensin vähän hassulta ja tajusin, ettei sitä olla kai juuri tehtykään... Sitten kepit. Etupalkalla. Vielä piti sanoa joka välissä "kepi", yritti karata palkalle, mutta malttoi kun tajusi, että on pakko. Sitten otettiin hyppy-hyppy-putki-rengas, joka oli ihan täyttä skeidaa, samoin pituus. Koira oli unohtanut moiset esteen ihan kokonaan. Tehtiin sitten niitä yksittäisinä pari kertaa - pitäisi käydä kentäkllä vahvistamassa noita harvemmin tehtyjä esteitä. Vielä viimeisenä putki-serpentiininä 3xhyppy-hyppy, jossa koira yllättäen kuunteli hyvin, mutta ekalla kerralla sätkin itse kuin marionetti. Varmaan olin vähän ehtinyt turhautua pituudesta ja renkaasta, eikä enää oma pokka pitänyt. Sain sitten vielä koottua itseni ja saatiin yksi toisto niin, että sekä koiran, että ohjaajan toiminnassa oli joku järki.
Viime viikolla sama häsläuslinja jatkui, onnistuttiin taas tosin välillä, mutta suuren osan aikaa vaan kuului kun herneet valui korvista pihalle. Yksi asia, joka vaikutti, oli se, että oltiin toisella pätkällä viimeisiä, ja toisen ryhmän koriat tuli halliin kesken treenin - sehän on ihan mahdoton tilanne, sanoo Humu. Saatiin se koottua pariin helppoon juttuun, mutta eihän se homma ihan toivotulla tasolla siinä vaiheessa enää sujunut. Muita huomioita; kontaktien vahvistaminen/jopa uudelleen opettaminen otettava ohjelmistoon. Myös estehakuisuutta voisi vähän erikseen treenata, vaikkei se suoranainen ongelma olekaan.
Visiolla käytiin vielä tällä viikolla vikalla agilitykerralla. Muuta erikoista raportoitavaa ei tästä kerrasta, paitsi kepit, jotka nyt sujui etupalkalla ja YHDELLÄ käskyllä näytettäessä ekaa väliä! Kyllä se siitä, kohta voisi nostaa loppupalkan arvoa ja kasvattaa vauhtia ihan tarkoituksellisesti :) nyt Humu selvästi katsoo vauhtia minusta, voisi ehkä olla hvyä opettaa se samalla etenemään ihan omaa tahtia ilman että tulen vierellä.
Tokossa (siis HSKH:lla) ollaan taas keskitytty hyvinkin. Komisen viikkoa sitten aiheena oli patoamistreeniä. Sitä pitää tehdä enemmän kotonakin, ja onhan sitä tehtykin, mutta en tiedä onko ajatus aina mukana niin hvyin. Erilaisia harjoituksia ovat mm. leikityksestä maahan (tai muu käsky), patoamisesta vapautus tai paikkamakuu/istuminen superpalkalle ja vastaavat jutut. Tähän liittyen paikkamakuuta onkin treenattu pitkällä juoksumatkalla ruokakupille, tosin ei ihan patoamisen hengessä, sillä olen makuuttanut 2-3 minuuttia - keskittynyt hiljaisuus on kuitenkin ehdoton vaatimus vapautukselle. Lisäksi tehtiin treeneissä hyppynoutoa. Ensin pideltynä ja sitten normaalisti yliheitettynä. Yliheitossa annoin avun takaisintullessa, oli meinannut tulla esteen ohi, mutta korjasi :) mahtavaa! En ottanut sivulle asti vaan palkkasin suoraan, hieno! Lisäksi tehtiin perusasentoa ja seuraamista peilillä, sekä häirittyä kontaktia kentällä (johon sattuikin vahingossa varsin vahva häiriö kun kelpie tuli leikkimään narupallollaan ihan viereen).
Porokoiratoko 2 meni puolestaan ihan päin prinkkalaa: saatiin koira lopulta hetkeksi keskittymään kun tehtiin häirittyä kontaktia ja se keskittyi sitten vain yhteen häiriöön. Mutta oli se tosi jännittynyt, eikä kyennyt keskittymään. Pentuluoksarissa juoksi ohi... se kertoo jo jotain. Totesin, että ilman häkkiä on näköjään ihan turha lähteä uuteen paikkaan treenaamaan, Humu ei rentoudu kunnolla ilman taukoja häkissään.
Viime viikon toko HSKH:lla meni taas puolestaan hyvin, pidettiin leikkimieliset "kurssikisat" ja Humu kykeni oikein hyvin tekemään temppurataa ja sen jälkeen vielä (hyvin paljon helpotettua) jäävien nopeuskisaa. Tosin uusi koira kentällä oli taas tosi iso juttu, ja sen saapuessa jouduttiin hetkeksi lähtemään kauemmaksi keräämään herneitä takaisin kalloon - toipuminen oli kuitenkin kohtuullisen nopeaa.
Pelastushommissa ollaan käyty homekoululla ja kerran päästiin taas jo raunioillekin. Homekoululla ukot löytyi helposti, pyrittiin vaan vähän rauhoittamaan tilannetta väleissä. Kiinnilaittaminen nostattaa koiraa ehkä turhan paljon, joten se ei välttämättä ole paras ratkaisu, nyt kuljetin ekan ukon jälkeen käskyllä/namilla ja rauhoitin ennen seuraavaa lähetystä. Nenä toimii hyvin, siinä ei mitään ongelmaa :) ja intoa piisaa, tulee vaan ääntä vähän liikaakin, joten haukutukset kannattaa nyt jättää pois kokonaan.
Raunioilla tuli vahvistusta sille, että kiinnilaitto ei toimi, kierrokset ihan julmetut - ulko-olosuhteissa kierrokset on tosin vain niin suuret, että ei varmaan toimi käskytyskään tai imutus. Pohdittiin, josko kutsuisi koiran vain luokse maalimieheltä. Yhtäkaikki, koiralla näytti taas jälleen kerran olevan kivaa, eikä nokka kauaa tuhissut ukkoja etsiessä.
No comments:
Post a Comment