Vaikeaa kirjoittaa kun taukoa tuli liikaa...

...mutta täytyy saada kirjoittajanblokki auki. Pitää nyt vähän saada dokumentoituakin tätä elämää. Kirjoituskatkoa ennen oli vaikka mitä kirjoitettavana ja varmaan meni nyt vähän liiallisen kunnianhimon puolelle: jos haluaisi kirjoittaa kaikesta, muttei ehdi, ei lopulta kirjoita mistään. Sama ilmiö näkyy aika-ajoin tokon treeni-innossa... kaikkea ei ehdi, joten toinen vaihtoehto on ei mitään.

Humu aloitti uudessa pelastuskoiraryhmässä ja nykyään peko-treenejä on 1-2 viikossa, usein toinen hakua ja toinen raunioita. Lisäksi huhtikuussa käytiin (tai yritettiin käydä) tottistreeneissä, joissa oli hurjasti häiriötä ja päälle tähän sitten omat treenailut. Agilitystä pidettiin taukoa, mutta koko huhtikuu tuntui silti olevan hektinen, koiraa kuskattiin mukana kylässä ja Orimattilassa ja taisi melkein joka päivä olla jotain ohjelmaa... jos ei treenejä, niin sitten jossain hilluttiin kyläilemässä ja yksissä näyttelyissäkin pyörähdettiin. Sen jotenkin unohtaa, että vaikkei tehtäisi "mitään" niin kyllä se mukanakulkeminen, myös tutuissa paikoissa, on koiralle homma jo itsessään. Ja kyllähän se sitten alkoi mennä stressin puolelle. Koiralla ja varmaan omistajallakin. Humusta huomasi, että sillä on koko ajan jonkunverran enemmän kierroksia kuin yleensä ja se lenkeillä kyttää ympäristöään helpommin - vaikka toisaalta se vaikutti olevan myös väsynyt, ainakin heti kun päästiin kotiin.

Pari viikkoa sitten Humulle ilmestyi suuhun papillooma -näppyjä ja kun olin stressiä jo epäillyt, niin arvelin niiden puhkeamista edesauttaneen jonkinasteisen stressitilan. Tartuntavaaran ja levon nimissä laitoin Humun lomalle hetkeksi.

Papillomanäpyt

Tässä ollaan nyt reilun viikon ajan lepäilty ja vaan lenkkeilty, eilen tosin käytiin agilitytreeneissä, mutta nyt saa taas viikonloppuna hengähtää. Kaikkitietävästä Internetistä luin, että näpyt katoavat itsestään 1-2 kuukaudessa. Löysin kuitenkin myös vinkin, jonka mukaan C- ja E-vitamiini auttavat näppyjä vastaan. Olin E-vitamiinia miettinyt Humulle aiemminkin, ja koska molemmat vitamiinit ovat varsin vaarattomia, niin ei muuta kuin koira kuurille - ja ihmeellistä mutta totta, vajaan viikon kuuri kadotti näppylät käytännössä täysin. Suurimman näpyn kohdalla on vielä pieni punainen jälki, muuten suu on jo täysin entisensä.

Huomennakin olisi ollut näyttelyt, mutta jätetään nyt väliin niin Humu saa levätä eikä vahingossa tartuteta noita eteenpäin (netistä löytyy hurjia kuvia niistä koirista, joilla papilloma on levinnyt suuhun ihan kunnolla, enkä toivo sitä riesaa kenellekään). Humustakin huomaa, että pikkuloma tekee hyvää ja se vaikuttaa rennommalta :) tosin myös vähän siltä, että voisi jo välillä lähteä treenaamaankin... mutta se onkin positiivista, eihän harrastamisessa olisi järkeä, jos koira ei siitä välittäisi tippaakaan. Ensi viikolla palataankin taas rintamalle, nyt tosin panostetaan ihan kotosalla tottisjuttujen treenaamiseen pikkuhiljaa, eli ohjatut treenit jää hetkeksi. Pekoilua ja vähän agiliitoa luvassa kuitenkin - täytyy vaan muistaa ne kunnon kotipäivät välissä, että ehditään itse kukin myös palautua.

Toisena terveysuutisena Humu kävi myös silmätarkastuksessa ja siltä osin on kaikki kunnossa! :)