Edistysaskeleet

Ottaen huomioon sen, että kirjoitan blogia eniten itseäni varten ja siksi, että muistaisin mitä Humun kanssa on tehty ja näkisin onko edistytty, luen vanhoja tekstejä ihan liian vähän (ja kirjoitan ihan liian harvoin). No nyt luin. Ja hei - me ollaan edistytty! Jotkut asiat vaan lutviutuu ihan huomaamatta kun antaa vaan aikaa. Niinkuin aina sanotaan. Jännä, vaikuttavat olevan oikeassa. Viisaita ovat he.

Talvella olin kuvaillut agility-treenien kokonaisvaikutelmaa kauniisti sanoilla "viime viikkojen sana on ollut Sähläys ja hyvänä kakkosena Keskittymiskyvyttömyys" ja "suuren osan aikaa vaan kuului kun herneet valui korvista pihalle". Ja hei, Humu on nykyään agilityssä tosi hauska treenikaveri! Kyllä se hepulirundin jos toisenkin aina päästelee ja joskus keskittymiskyky rakoilee, mutta pääosin se kuuntelee ja tekee innolla ja niin hyvin kuin tällaisella ohjauksella on mahdollista. Humu tekee nykyään kivasti myös pituuden, renkaan ja keinun ja keppienkin kanssa lamppu on syttynyt. Harmi vaan, että unohdin hakea HSKH:n hallikauden ryhmiin, joten kohta ollaan oman aktiivisuuden varassa...onneksi lumet todennäköisesti tulee tänäkin talvena vasta myöhään ja toisaalta ehkä itsekseen tulee enemmän hiottua niitä keppejä ja muita yksityiskohtia.

Tokon osalta en ole uskaltanut kauheasti koitella rajoja, vaan ollaan keskitytty paikkailemaan vanhoja laiminlyöntejä, mutta siinäkin ollaan jo saatu metallikapulaa suuhun, noutoa hyvään malliin vaikka palautuksen paikka vaihdettiin (ja sitten taas takaisin vähän huonompaan, kun koittelin niitä rajoja), virettä ja häiriönsietoa edes hippasen paremmaksi, täyskäännös vasemmalle meidän mittapuulla varsin mallikkaaksi ja eteentuloakin voisi kohta jo nimittää liikkeeksi. Humu myös edistää taas välillä seuruussa, joka toki on hirveän vääräoppista, mutta minulle se on positiivista kehitystä - etenkin kun se paikka siirtyy kuitenkin aina taaemmas, jos jännittää.

Hakumetsässä Humu tarvitsee lähetyksessä vähemmän apuja (hajua, muita apuja sillä on muutenkin käytetty minimaalisesti) kuin ennen, se on oppinut paremmin luottamaan siihen, että haju löytyy sieltä minne lähetän. Raunioilla sen rahkeet riittää jo vaikeampiin piiloihin ja se selvästi nauttii haasteista.

Arjessa ja kotiympäristössä tilavammat ohitukset menee varsin rennosti ja hihnan kiristymisen hetki lyhenee koko ajan, aina sitä ei edes tapahdu. Irti ollessaan Humu on varsin hyvin kuulolla (paitsi tapauksessa juokseva jänis ja toki pitää muistaa, että hepulisäteen verran tilaa on ihan suotavaa). Vieraissa paikoissakaan kierrokset ei enää nouse samalla tavalla, tai ainakin ne laskee nopeammin. Voi jopa toivoa voivansa rentoutua, vaikka koira olisi mukana.

Oho, kappas.