Menneen kesän kuulumisia ja jalostustarkki

Elämä pyörii. Eteen, taakse, paikoillaan. Ja niin tuo koiran kanssa treenaaminenkin ;) mutta eipä tässä mitään tähtiä kurotella vaan vietetään mukavaa elämää ja tehdään mielekkäitä asioita, eikös.

Treenaamisen osalta kesällä oli kevyempää, tokoiltiin jonkun verran, mutta agilityn ja peko-treenien suhteen oli hiljaisempaa etenkin heinäkuussa. Sitäkin enemmän sitten pörrättiin eri paikoissa, mökeillä ihmislaumojen kanssa, parissa näyttelyssä (joista toinen oli pelottava Maailmanvoittaja) lappalaiskoirien leirillä ja sukuloimassa Keski-Suomessa. Helteet verotti treeni- ja lenkkeilyintoa, mutta kuumalla säällä Humu olikin sopivan rauhallinen kaikkeen muuhun touhuun ja suurenluokan tapahtumiin. Näyttelyissäkin käyttäydyttiin! Tosin koiran rauhallisuus kehässä tuli vähän yllätyksenä, sitä olisi pitänyt ihan innostaa ravaamaan kunnolla, nyt meni kehäkettuilu löntystämiseksi ja saatiin liikkeistä pyyhkeitä, vaikka tiedän liikettä koirasta irtoavan. Olin varautunut pitämään käsijarrua pohjassa ja puuttumaan pöllöilyyn, eikä omat aivot osanneet oikein vaihtaa moodia lennosta. Noh. On se jännä, kun ei koskaan voi syyttää kuin ihan itteensä. Tuloksena molemmista näytelmistä EH - korkea hännänkanto molempia tuomareita vaivasi, samoin kuin ne lyhyet askeleet.

Lappalaiskoirien kesäleiri oli taas huikea tapahtuma, Humun kanssa viihdyttiin pitkälti hakumetsässä. Humu oli vauhdikas ja taitava. Sen nenä on kyllä toimiva peli, vaikka toki on vielä pitkä matka kuljettavana. Hakuilun lomassa ehti osallistua jalostustarkkiin, leirinäyttelyyn ja leiriolympilaisiin - niissäkin sijoituttiin, vaikka en ole ihan varma mistä kaikesta sai pisteitä, ei ehkä pelkästään saumattomasta yhteistyöstä, vaan myös viihdyttävyydestä ;) Ja ennenkaikkea, Humu malttoi lopulta varsin mukavasti rauhoittua leirihässäkän keskellä ja leirielämä sen kanssa tuntui varsin helpolta. Leiriltä saatiin muistoksi myös ihania kuvia ja lisää saman kuvaajan eli Viivi Saarikon kuvia löytyy täältä.

Sukukokouksen henkeä ilmassa. Humu, serkku, täti, enopuoli, veli ja iskä.

En muuten syvemmälle mene. Paitsi varmaan heittämällä (koiran).

Leiriposeeraus. Vähän taisi allekirjoittanut houkutella niskaa turhan linkkuun...

Jalostustarkastuksen arvostelun voisi vielä laittaa ihan näkyville. Tarkastajana siis Marja Talvitie.

yleisvaikutelma: vahva, mittasuhteiltaan erinomainen, takaa hieman niukasti kulmautunut mies
koko: 52
hampaat: ok
kivekset: ok
tyyppi: erinomainen
mittasuhteet: erinomaiset
sukupuolileima: selvä
kallo: vahva, hyvänmallinen
ilme: erinomainen
kuono: vahva
kirsu: ruskea
otsapenger: oikea, hyvä
korvat: oikein sijoittuneet, aavistuksen kookkaat
silmät: hyvät
luusto: vahva
ylälinja: erinomainen
alalinja: erinomainen
rintakehä: hyvä, hyvänmallinen ja riittävän pitkä
eturaajat: vahvat
eturaajojen kulmaukset: hyvin kulmautuneet
lanne: vahva
lantio: hyvänmallinen, aavistuksen lyhyt
takaraajat: vahvat
takaraajojen kulmaukset: hieman niukka polvi- ja kinnerkulma
liikunta: hieman ahdas takaa, saisi olla pidempi askel
käpälät: erinomaiset, korkeat, tiiviit
häntä: hyvä, liikkeessä hieman ylhäällä kannettu
karvapeite: erinomainen laatu mutta saisi olla pidempi, tiheä pohjavilla
väri: vaalea parkki kermanvärisin merkein
yleiskunto: erinomainen
luonne: tyypillinen

Hyväksytty ulkomuodon ja luonteen osalta.

Mitään varsinaisia suunnitelmia Humun jalostuskäytölle ei siis vielä ole, mutta mielestäni näin pienessä rodussa on hyvä jos uroksia käytetään mahdollisimman monipuolisesti. Aika moni poropoika taitaa kuitenkin pallinsa menettää ennen kuin geenien jakamista päästään miettimään. Tarkoituksena vielä käyttää Humu ainakin luonnetestissä ensi kesänä ja sitten katsella, josko löytyy sopiva narttu ja kasvattaja, jolla on kiinnostusta Humua käyttää.