Humun yksinoloa on nyt videoitu yli kuukauden ajan. Ylä- ja alamäkiä mahtuu väliin, mutta suunta on selvästi kohti parempaa, etenkin nyt, kun ollaan keskitty ottaa käyttöön pari kikkaa.
Yksinoloahan Humun kanssa on harjoiteltu ihan pennusta asti. Heti ensimmäiseksi se totutettiin nukkumaan meidän kanssa eri huoneessa, tosin siten, että se näkee meidän koiraportin takaa. Mitään ongelmaa ei myöskään tuota oven takana eri huoneessa oleminen, joka onnistuu myös vieraissa paikoissa. Pentuna pienissä pätkissä aloitetut yksinolot sujuivat hyvin, eikä Humua ei ole "koskaan" huomioitu ennen kotoalähtöä tai heti kotiintullessa. Laurin muutaman viikon loman jälkeen ongelmat kuitenkin alkoivat, kun Humu tottui turhan runsaaseen seuran määrään. Nyt ollaan saatu tilannetta taas parempaan suuntaan, mutta yhä joudutaan olemaan tarkkana, että Humu jää myös viikonloppuna edes jossain vaiheessa yksin, sillä se mitä ilmeisemmin nopeasti unohtaa, että yksinkin on ihan ok olla. Toinen juttu, josta ollaan pyritty pitämään kiinni uudelleen yksinoloa harjoitellessa, on koiran rauhoittuminen ennen yksinjäämistä.
Videoinnin aloituksen jälkeen kehitystä tapahtui nopeasti. Kuitenkin väliin mahtui niitä päiviä, jolloin ei olisi huonommin voinut mennä. Erään tekemisentäyteisen viikonlopun jälkeen tapahtui pohjanoteeraus. Humua oli pyöritetty mukana joka paikassa, se oli treenannut, leikkinyt, juossut metsässä ja käynyt kylässä (taisi tänä viikonloppuna olla pentunäyttelykin) ja oli sunnuntaina aivan loppu. Ajateltiin, että no nythän se nukkuu onnellisena maanantaina kun lähdetään töihin. Väärin.
Viikonlopun rumba jätti Humun aivan kierroksille. Se ei ollut ollut hetkeäkään yksin ja se oli nostanut stressitasonsa pilviin. Nukutun yön ja aamuisen "pelkän" remmilenkin jälkeen (useinhan me käydään aamulla metsässä irti pööpöilemässä) sillä riitti höpölöpövirtaa. Videolta saatiin seurata kolmen tunnin ajan ympäriinsä kuljeskelua, haukkumista, ulvontaa ja ETEISEN VÄLIOVEN SYÖMISTÄ. Isäntäväen kotiintuloon mennessä ensimmäisessä lastulevykerroksessa oli kissanmentävä reikä.
Mietittiin, että tarttis tehrä jotain. Eteisen väliovi sai peltilevyn kaverikseen, ja hiuslakkaa. ADAPT-suihketta siihen oltiin suihkittu haihduttimen lisäksi jo ennenkin. Rampattiin ulko-ovella vähän lisää ja päätettiin, että viikonloppuisinkin koira jää yksin, oli mikä oli. Seuraavana aamuna herättiin viideltä, jotta ehdittiin tehdä pitkä metsälenkki ja sen jälkeen odotella kotona tunti, että koira VARMASTI rauhoittuu. Ja kyllä se rauhoittui, taisi sinä päivänä haukkua alle kymmenen minuuttia. Huh.
Ongelmana oli silti edelleen, että Humu ei yksinollessaan syönyt tai järsinyt mitään (paitsi sitä ovea näemmä), joten rauhoittavan tekemisen jättäminen oli vaikeaa. Toisena ongelmana oli se, että vaikka Humulle pyrittiin nyt viisastuneena erottelemaan lähdön ja kotiinjäännin tilanteet, sitä ei oltu tajuttu tehdä ihan pikku pennusta asti ja nyt meillä oli koira, joka tuli lähes aina eteisen ovelle kärkkymään pääsisikö se mukaan - ja jäi sitten siihen inisemään ja haukkumaan kun ei päässyt (Eli note to self tulevaisuutta varten: erottele pennulle selkeästi ne tilanteet, joissa se halutaan mukaan ja joissa se jää kotiin).
Pienen mietiskelyn ja kokeilun jälkeen ongelmaan kuitenkin löytyi ratkaisu: kuivatut kilohailit pahvipiilossa. Ollaan nyt ehkä kahden tai kolmen viikon ajan toteutettu uutta yksinjäämisrituaalia. Pahvirullaan tai muuhun pahvirasiaan tungetaan muutama kuivattu kilohaili ja rutataan boksi kiinni. Ennen poislähtöä vietetään perinteinen vähintään 20 minuutin rauhoittumishetki, jolloin koiraa ei huomioida ja puuhaillaan itse jotain rauhallista. Kun lähtö koittaa, Humu pyydetään keittiöön (eli kauas ulko-ovelta) ja käsketään makaamaan. Pahvipiilo laitetaan lattialle koiran nenän eteen (tässä vaiheessa Humu näyttää siltä, että se tekee mitä vaan, jotta saa kaivaa ne ihanat kalat esiin piilosta). Kävellään ulko-ovelle ja samalla hetkellä, kun astutaan välieteiseen, annetaan koiralle lupa syödä. Ja tadaa! Humu viettää pahvipiilon kimpussa ensimmäiset 3-10 minuuttia meidän lähdön jälkeen ja syö kalat hyvällä ruokahalulla. Sen jälkeen se EDELLEEN yleensä haukkuu 1-5 minuuttia, joskus kahteen otteeseen, mutta käy kuitenkin heti konsertin jälkeen nukkumaan eikä ole haukkuessaankaan erityisen levottoman näköinen. Eli tällä nyt mennään, kuivatut kalat kunniaan!
No comments:
Post a Comment