Kaikennäköistä näyttelyistä yleiseen sekoiluun

Noin kuukausi sitten osallistuttiin pentunäyttelyyn Lahdessa. Apua :D mulla ei ollut eikä ole vieläkään mitään hajua miten päin siellä kehässä kuuluisi toimia ja koira nyt oli vielä enemmän pihalla. Olin ihan yllättänyt kuinka rauhallisena Humu pysyi kehän reunalla kun odoteltiin meidän vuoroa (tultiin hyvissä ajoin paikalle rauhoittumaan), mutta kehässä oli sitten liian kivaa, vaikk aoltiin ihan itseksemme esiintymässä luokkamme ainoana. Tuomari ystävällisesti tervehti Humua tekemällä imutusääntä ja pentu sekosi. Mutta Humulla oli tosi kivaaaaaa! Tuomari ei jotenkin ymmärtänyt tätä hauskuutta, tylsä tyyppi.

Arvostelussa luki jotta: "Hyvin iloinen suorastaan vallaton urospentu"...

Kehän laidalla tomerana.

Lisää (hienompia) kuvia löytyy täältä. Eivät ole itse kuvaamiani, muutaman kerran Humppakin vilahtaa joukossa. Jänishyppelykuvista saakin hyvän kuvan Humusterin meiningistä.

Tässä välissä ollaan ehditty käydä muutamissa treeneissä itsenäisesti sekä Visiolla, Ojangossa ja kerran drive in -tokossa Koirakoulu Rakissa. Onnistumisen taso on ollut hyvin vaihteleva - olisi hienoa jos löytäisi sen yhdistävän tekijän niiden hyvien mielentilojen välillä.

Visiolla viimeiset treenikerrat sujui jo oikeastaan tosi hyvin, muut koirat ei ollut enää niin jänniä ja ohittelut ja muidenkin hommien teko sujui varsin hyvin. Teetin Humpalla vähän erilaisia tokotemppuja, paikkamakuita ja siivekkeiden kiertoja muiden treenailujen välissä ja sen lisäksi onnistuttiin myös ihan kyljelleen rauhoittumisessa, mikä oli aika saavutus! ;) Kaikenkaikkiaan jäi hyvä maku.

Ojangon "kohti alokasluokkaa" koulutus ei mennyt ihan niin nappiin - paljon vieraita koiria ja ihmisiä ja pitkä koulutus aiheutti sen, että pätkittäin Humu väläytteli oikein hyvää tekemisen mallia, mutta horjahti sitten taas yhtä nopeasti kierroksille. Positiivista oli se, että kierrokset saatiin kuitenkin laskemaankin, eli Humu ei jäänyt jumiin maaniseen koirien kyttäämiseen vaikka tilanne oli selvästi jännä. Sen sai kohtuullisen helposti innostettua leikkiin myös silloin, kun alkoi olla vähän liian jännää, mikä oli tosi positiivista ja auttoi paljon kierrosten katkaisuun (tai suuntaamiseen...). Parhaimmillaan ei kyllä oltu, mutta tulipahan käytyä ;)

Koirakoulu Rakin drive in-tokosta tykkäsin paljon. Siellä oli meidän lisäksi vain kaksi koiraa, joten saatin yksilöllistä opastusta ja tilaa pystyi ottamaan juuri sen verran kuin oli tarve. Humu keskittyi hienosti ne pätkät kuin keskittyi ja kiihkoili väleissä. Sain sen kuitenkin pienellä tekemisellä ja makoilukäskyillä pysymäään kohtuullisen rauhallisena ja vaikka molemmat koirat olivat uusia treenikavereita, saatiin jonkinlaista rauhoittumisenpoikastakin aikaan välillä.

Itsenäisesti kun ollaan käyty kentällä, on pari kertaa jäänyt kunnon WAU-fiilis, ja sitten pari kerta mennyt syvälle penkin alle, kun Humu on huomioinut vain paikalla olevan koirakaverin. Sillä on selvästi muutenkin NYT alkanut murrosikä ja korvat ovat kadonneet. Hajut vie, koirista otetaan kierroksia (jos vaan mahdollista) vielä vähän enemmän ja vähän on kokeiltu myös hihnassa riehumista, jonka luulin jo jääneen taa. Eli voi olla, että varsinainen treenailu meneekin taas hetkeksi vähän jäihin ja palataan askel taaksepäin ihan pelkkään kontaktiin ja yhdessä tekemisen hauskuuteen. Molemmat tuntuu nyt olevan vähän kadoksissa, etenkin jos on pientäkin häiriötä (kotonahan sitä oltaisiin niiiiiiin valmiita leikkimään, mutta ulkona sitten... "jaa leikkiä, nääh, tässä ois tää PISSA lipitettävänä, kiitti vaan...."). -.-

Joiltain osin Humu on myös osoittanut rauhoittumista, eli voihan sitä myös toivoa, että se rauha leviää kohta tuonne koirien kohtaamispuolellekin... (eeh?). Jatkan toivomista. Sormet ristissä läpi murrosiän, voisi olla mottomme.