Eilen alkoi agilityn harraste-jatkokurssi HSKH:lla. Päästiin sattumoisin parin tutun kanssa samaan ryhmään, mikä vähän lievensi jännitystä, etenkin kun kaikki ryhmäläiset vaikuttaa olevan valovuosia meitä edellä.
Ensimmäisellä tunnilla aiheena olisi ollut pakkovalssi, ja itsekin sitä kuivaharjoittelin, mutta Humun kanssa otettiin suosiolla vähän helpompaa alkuun ja annettiin agiliitäjien liitää. Humun kanssa katsottiin ensin neljän hypyn pätkällä irtoamista. Hypyt oli "ongenkoukun" muodossa, eli ensin koiraa ohjattiin lähellä, vasemmalla kaaressa kahden esteen yli ja sitten suoraan kahdelle viimeiselle. Ja Humuhan irtosi. Itse olin myöhässä, jännittynyt ja pihalla kuin lumiukko ja Humusta näki, että se vähän mietti mitä ihmettä meinaan, mutta arpoi sitten kuitenkin ihan oikein ja vauhdilla esteiden yli. Omat ohjaustaidot on kyllä ihan syvältä.
Loppuaika sitten yritettiin antaa vähän kuvaa siitä, mikä on osaamisen taso. Kouluttajalle oli jo käynyt selväksi, että ohjaajan taidot on olemattomat, joten katsottiin, miten koira menee yksittäisiä esteitä.
Näytettiin ensin meidän "osaaminen" kepeillä. Ei ehkä ihan loistettu. Tehtiin nyt verkoilla, ja niistä pompittiin pari kertaa yli ja pari kertaa karattiin etäpalkkana odottavan kouluttajan luo... ja pari kertaa mentiin sitten ihan nätisti vaan ne kepit ;) Ihan hyvin Humu kuitenkin kesti säätöä ja toistoa kun ei mennytkään ihan putkeen ja palautteena tuli, että "oho, uudestaan". Lopulta sitten saikin ihan superkehut kun vihdoin alkoi sujua. Ohjeeksi treenata verkoilla ja palkkapurkilla, koska ihmispalkka on liian iso juttu ja sille on liian helppo varastaa.
Sitten A. Innolla ylös, ja alastullessa hidasti pyynnöstä ja pysähtyi kontaktille namikädelle, jonka auliisti ojensin jo valmiiksi varmuudenvuoksi. Tähänkin namipurkki maahan, jota lähdetään pikkuhiljaa siirtämään eteenpäin, jotta saadaan hallittu juoksukontakti.
Lopuksi vielä keinu, jonka Humu jo kertaalleen suoritti ilman lupaa... otettiin sitten uusiksi ihan luvan kanssa. Meni tosi hyvin. Pysähtyi käskystä odottamaan keinun laskeutumista, ja käskyllä siitä kontaktille. Ihan superhyvä keinu ja koira ei ollut millään, vaikka ei olla juuri tehty keinua hidastamatta ja nyt oltiin vielä vieraalla keinulla.
Loppuun vielä putki ja pyöräytys parin esteen yli, TAAS olin ihan pihalla, jään ihan liikaa katsomaan, että tuleeko se koira sieltä vai ei. No toisella kerralla sitten jotenkuten. Ihan hävettää, kun on itse niin surkea. Hyvin tuo eläin korjaa omistajan mokia. Loppuun ihan hirmukehut - eihän tuo edes haikailluit reunalla matalan aidan takana odottavien kavereiden perään ollenkaan! Humulla oli selvästi superkivaa ja hepulointi pysyi ihan sallituissa rajoissa, mitä nyt vähän pusuja kouluttajalle ja muutama lyhyt kunniakierros lähinnä silloin, kun ohjaaja oli liian tumpelo. Ja sehän on vaan hyvä, että siitä osaa ottaa ilon irti ;)
Tokoon liittyen ihan lyhyt loppumuistiinpano, että jäävät alkaa toimia jo mukiinmenevästi. Nopeaa maahanmenoa pitää vaan muistaa treenata (muttei liikaa, kun alkaa tarjota sitä seisomiseenkin...). Tänään otettiin luoksetulo kokonaisena liikkeenä ja sujui erinomaisesti, perusasentokin oli suora, mutta ilman hepuliloikkaa tai ohijuoksua :) siihen näköjään toimii treenaamisen osalta "vähemmän on enemmän". Noutamisessa näyttää puolestaan taas siltä, että laipat houkuttaa. Muuten noutoliike on jo aika siisti, pitää vaan vahvistaa oikeaa tarttumiskohtaa.
Loistotreenit Lauran opissa!
Humu oli sunnuntaina ihan superhieno. Laura piti treenit pienelle poro- ja lapinkoiraporukalle Vääksyssä. Humun vuoro oli viimeisten joukossa, joten alkuun tehtiin odotus ja käy siihen -treeniä pahassa pahassa häiriössä eli parhaimpien leikkikavereiden pyöriessä ympärillä ja treenatessa. Humu piippasi kyllä paljon, etenkin kun Lyyti-täti saapui paikalle, mutta pysyi hyvin eikä yrittänyt karata tai etenkään ryntäillä.
Pienen pissatuksen ja hetken autossa rauhoittumisen jälkeen päästiinkin tekemään ryhmäliikkeenä paikkamakuuta. Otin Humulle paikan reunimmaisena rivistössä ja otettiin kunnon väli muihin, sillä halusin saada hiljaisen paikkamakuun ja tilanne oli vaikea. Otin etäisyyttä ehkä 10 metriä ja kävin palkkaamassa hyvistä ja hiljaisista pätkistä. Pari kertaa Humu piippasi hetken, mutta hiljeni nopeasti ja pysyi hyvin maassa, ei vaaraa nousemisesta. Hieman ympärilleen katselua, mutta ei tuijottelua. Vieraassa paikassa ja kaverikoirien kanssa tosi kiva onnistuminen :) Huomasin myös, että vaikka koirahäiriötä kannattaa helpottaa, muulla vaikeutuksella Humun keskittyminen paranee. Toisella lyhyellä piippauspätkällä Humu hiljeni, kun lisäsin omaa etäisyyttäni (joka oli jo valmiiksi ihan kohtuullinen, ehkä 10 metriä).
Meidän omassa treenissä tehtiin häirittyä kontaktia ja seuraamista. Humu oli rentoutunut odotellessa hyvin ja oli ihan messissä kun kyselin, että mennäänkö tekee hommia. Häiriöksi kontaktiin otettiin hallitusti koiria liikkumaan lähistöllä, mutta Humu oli löytänyt flow-tilansa, eikä juuri haitannut. Viimeisenä kruunaavana häiriönä Laura kyykistyi Humun viereen ja toi poskensa aivan Humun naaman viereen. Sen verran Humulta lipsahti, että taisi kevyt pusu osua Lauran poskeen. Pysyi kuitenkin istumassa ja palasi kontaktiin kun korjasin. Hieno poronen.
Seuraamisen osalta halusin vinkkejä keston pidentämiseen, oikean paikan pitämiseen ja käännöksiin, sillä nyt Humu odottaa palkkaa jo lyhyen pätkän jälkeen. Saatiin vinkiksi käyttää välipalkkaa (jota olen ollut arka käyttämään, kun namia syödessään koira aina jätättää). Ei haittaa, vaikka koira jää jälkeen. Itse pitää jatkaa matkaa ja antaa uusi käsky - koira oppii hakeutumaan liikkeessä oikeaan kohtaan ja oppii itsenäisestikin palaamaan oikeaan paikkaan vaikka hetkeksi tulisi ajatuskatko vaikkapa kokeessa. Välillä palkataan nopeasti oikeaan kohtaan hakeutumisesta, välillä vaaditaan pidempää pätkää ennen palkkaa, välillä pysähdyksi.. eli se vaihtelevuus. Muutaman välipalkan pätkissä + loppuilottelu ja palkka.
Käännöksiin samaa treeniä, mutta neliöllä. Eli muutama askel oikealla paikalla ja käännös + välipalkka ja matka jatkuu ja sama toistuu. Samaa kannattaa soveltaa myös täyskäännöksiin edestakaisin menevällä linjalla, pitkiin pätkiin suoralla, juoksupätkiin ja ihan kaikkeen: pitää muistaa vaihtelevuus!
Itse treeneissähän Humu seurasi kuin vanha tekijä, tosi innokkaana ja motivoituneena. Olipa se hieno. Pystyin pitämään sitä irti kun treenattiin, eikä tullut yhtään sellainen olo, että kohta se karkaa jonkun koiran luo. Humu ihan selvästi halusi tehdä yhdessä hommia, ja siitä tuli hieno fiilis!
Koiran mielentilasta:
Paikkamakuusta:
Häiriötreeni:
Pienen pissatuksen ja hetken autossa rauhoittumisen jälkeen päästiinkin tekemään ryhmäliikkeenä paikkamakuuta. Otin Humulle paikan reunimmaisena rivistössä ja otettiin kunnon väli muihin, sillä halusin saada hiljaisen paikkamakuun ja tilanne oli vaikea. Otin etäisyyttä ehkä 10 metriä ja kävin palkkaamassa hyvistä ja hiljaisista pätkistä. Pari kertaa Humu piippasi hetken, mutta hiljeni nopeasti ja pysyi hyvin maassa, ei vaaraa nousemisesta. Hieman ympärilleen katselua, mutta ei tuijottelua. Vieraassa paikassa ja kaverikoirien kanssa tosi kiva onnistuminen :) Huomasin myös, että vaikka koirahäiriötä kannattaa helpottaa, muulla vaikeutuksella Humun keskittyminen paranee. Toisella lyhyellä piippauspätkällä Humu hiljeni, kun lisäsin omaa etäisyyttäni (joka oli jo valmiiksi ihan kohtuullinen, ehkä 10 metriä).
Meidän omassa treenissä tehtiin häirittyä kontaktia ja seuraamista. Humu oli rentoutunut odotellessa hyvin ja oli ihan messissä kun kyselin, että mennäänkö tekee hommia. Häiriöksi kontaktiin otettiin hallitusti koiria liikkumaan lähistöllä, mutta Humu oli löytänyt flow-tilansa, eikä juuri haitannut. Viimeisenä kruunaavana häiriönä Laura kyykistyi Humun viereen ja toi poskensa aivan Humun naaman viereen. Sen verran Humulta lipsahti, että taisi kevyt pusu osua Lauran poskeen. Pysyi kuitenkin istumassa ja palasi kontaktiin kun korjasin. Hieno poronen.
Seuraamisen osalta halusin vinkkejä keston pidentämiseen, oikean paikan pitämiseen ja käännöksiin, sillä nyt Humu odottaa palkkaa jo lyhyen pätkän jälkeen. Saatiin vinkiksi käyttää välipalkkaa (jota olen ollut arka käyttämään, kun namia syödessään koira aina jätättää). Ei haittaa, vaikka koira jää jälkeen. Itse pitää jatkaa matkaa ja antaa uusi käsky - koira oppii hakeutumaan liikkeessä oikeaan kohtaan ja oppii itsenäisestikin palaamaan oikeaan paikkaan vaikka hetkeksi tulisi ajatuskatko vaikkapa kokeessa. Välillä palkataan nopeasti oikeaan kohtaan hakeutumisesta, välillä vaaditaan pidempää pätkää ennen palkkaa, välillä pysähdyksi.. eli se vaihtelevuus. Muutaman välipalkan pätkissä + loppuilottelu ja palkka.
Käännöksiin samaa treeniä, mutta neliöllä. Eli muutama askel oikealla paikalla ja käännös + välipalkka ja matka jatkuu ja sama toistuu. Samaa kannattaa soveltaa myös täyskäännöksiin edestakaisin menevällä linjalla, pitkiin pätkiin suoralla, juoksupätkiin ja ihan kaikkeen: pitää muistaa vaihtelevuus!
Itse treeneissähän Humu seurasi kuin vanha tekijä, tosi innokkaana ja motivoituneena. Olipa se hieno. Pystyin pitämään sitä irti kun treenattiin, eikä tullut yhtään sellainen olo, että kohta se karkaa jonkun koiran luo. Humu ihan selvästi halusi tehdä yhdessä hommia, ja siitä tuli hieno fiilis!
Opit ja huomiot tiivistettynä:
Koiran mielentilasta:
- Käy siihen -treenissä pihinän purku ja odottelu ennen treenejä kannattaa.
- "Mennään tekee hommii" ja sosiaalinen palkkaus alkaa toimia jo hyvin häiriössäkin, kunhan koira on rento.
Paikkamakuusta:
- Ennen paikkamakuuta odottelua
- Lisää rivissä välimatkaa muihin koiriin.
- Lisää muuta vaikeutta, jotta H keskittyy makaamiseen aktiivisesti.
- Käytä mielikuvituksellisemmin häiriöitä hyväksi, etenkin ihmisten osalta, sillä ihmishäiriötä voi helposti säätää sopivalle tasolle
- Käytä välipalkkaa, ei haittaa vaikka namia syödessä koira jää jälkeen.
- Muista vaihtelevuus: myös välipalkka + hakeutuminen treeniä voi soveltaa kaikkien seuraamisen palasten kanssa.
Syksyistä menoa
Ollaan nyt Orimattilassa ja käytiin aamupäivällä lenkillä metsässä. Metsästysporukalta olin varmistanut, etteivät ole jahdissa lähimetsässä. Mutta kuinkas kävikään: vaikka metsästäjiä ei näkynyt, niin heidän juuri etsimänsä haavakon jäljet taisi kyllä löytyä. Verijälkeähän Humun kanssa on muutaman kerran harjoiteltu, ja muutenkin tuoreen veren haju on tietenkin suuri houkutin. Hienostihan koira siis ampaisi veren ja hirven hajun perässä metikköön - en tietenkään tässä vaiheessa tiennyt mistä oli kysymys, joten huusin ärräpäitä niin lujaa kuin keuhkoista lähti. Ja koira tuli takaisin! Vau! Olin aika huojentunut etenkin kun myöhemmin tajusin mistä ryntäys johtui, reissu hirven perässä olisi voinut venyä pitkäksi. Nyt on metsästysporukka lähimetsässä omine koirineen etsimässä haavakkoa, toivottavasti löytävät pian.
Tässä joitain kuvia metsäreissulta ja pihaleikeistä. Onneksi muuten oli päällä heijastinliivi - jos olisi koira karannut, niin saisi kyllä sydän syrjällään miettiä ampuuko joku sen vahingossa. Metsästysaikaan yritänkin sitä pitää aina päällä jos pidän koiraa irti metsässä.
Treenailuiden osalta tämä viikko on ollut hieman hiljaisempi. Viime viikonloppuna Humulle vedettiin sen elämän kolmas verijälki. Jälki taisi olla turhan lyhyt (vain noin 200m, AVO-jäljen mallinen) ja helppo ja koiralla oli ihan liikaa vauhtia. Mutta kyllä sen nenä pelaa hienosti, tarkkuutta ja malttia vain saisi olla lisää. Vielä jos ehtisi yhden jäljen tehdä ennen lumia, ja tällä kertaa tarpeeksi vaikean, että koira joutuu vähän funtsimaan.
Maanantaina alkoi agilityssä hallikausi ja treenit sujui tosi hyvin. Humu selvästi alkupohtimisen jälkeen alkoi tajuta keppien syvintä ideaa, mahtavaa! Olin miettinyt, että mokasinko nyt kaiken kun opetin kepit juuri siten, miten ei pitäisi tehdä, eli käsiavulla ja epämääräisesti "vähän niinkuin kiertämisen kautta". Mutta nyt Humppa teki kuuden keppejä niin, että autoin kahdessa ensimmäisessä välissä käsimerkillä, mutta viimeinen väli meni jo ilman käsiapua - tästä se lähtee. Tai sitten vaan opetetaan uudestaan... ;)
Tokoa ei olla treenattu kentällä, mutta kotipihalla ja kotona ollaan tehty monipuolisesti eri juttuja - paikkamakuuta, peruuttamista, käännöksiä paikallaan, seuraamista, kaukoja, hieman jääviä ja kiertämistä. Paikkamakuussa olen käyttänyt häiriönä vinkuvia tennispalloja ja hanskoja, joita heittelen koiran ympärillä ja välillä lähes koiran päälle. Olen myös käynyt lyhyitä pätkiä piilossa. Humu keskittyy hienosti, ei nouse eikä vingu, mutta makaa kivan aktiivisen näköisenä kun vaikeusastetta on tarpeeksi. Tällainen itseaiheutettu häiriö ei selvästikään ole liian paha, vaan vaikeus liittyy nimenomaan hälyyn, vieraisiin koiriin ja vieraisiin ihmisiin. Muiden liikkeiden osalta ei ole syntynyt mitään suuria ahaa-elämyksiä, mutta ne tuntuvat edistyvän hitaasti mutta varmasti. Paitsi tuo seuraaminen, jonka kanssa olen ihan hukassa - miten saada into säilymään myös vähän pidemmällä pätkällä tai käännöksissä? Seuraaminen on lyhyessä pätkässä hyvää, mutta kestoa pitäisi saada lisää. Nyt koira on oppinut odottamaan palkkaa lyhyen pätkän jälkeen ja edistyminen tuntuu vaikealta.
Huomenna mennään Vääksyyn Lauran oppiin, toivottavasti saadaan siellä vinkkejä seuraamiseen. Tänään ei jaksettu ressata, vaan leikittiin ja palloteltiin pihalla ilman sen kummempia vaatimuksia.
 |
| Hyvinhän koirasta saa seisotuskuvan yksinään, eikö... paitsi jos se aina kääntää rintamasuuntaa kun ehdit sivulle asti. |
 |
| Laitetaan pallo etäpalkaksi eteen, niin se keskittyy siihen... ai ei vai. Tuloksena tosi edustava ilme ja asento. |
 |
| No saa ottaa! |
 |
| Ja vihdoin vähän sinnepäin! Humu 1,5v :) |
Piip? (teinikoiran treenailut)
Taitaa aika monella nartulla olla juoksut menossa. Piip. Olisipa teiniporokoirasta kiva päästä vähän "tiedäthän". Piip. Niitä on ihan joka puolella. PIIP.
Että niissä meiningeissä on sujunut tässä viimeiset pari viikkoa. Omistajakin alkaa olla välillä ihan, että nyt *piiiip*. Mutta ollaan treenattu paljon kotosalla jotta poika saisi muuta mietittävää ja se vähä, mitä ollaan kentällä käyty, on sujunut yllättävän hyvin yleisen mielentilan huomioiden. Paitsi tämänpäiväinen paikkamakuu, joka oli kyllä lähtökohtaisestikin typerä idea (vieressä juoksuinen narttu, tosin ei siis lähelläkään tärppejä, mutta kuitenkin), se meni hyvin piippiip. Mutta ihan oma moka. Häiriöön nähden Humu kyllä pysyi hyvin. Vieressä olevat koirat eivät pysyneet niin hyvin ja hässäkän seurauksena Humukin kerran nousi, mutta onneksi minua kohti eikä muita koiria. Joten koirasta voi olla ylpeä piipityksestä huolimatta, mutta treeninsuunnittelu meni kyllä ihan metsään.
Lisäksi harjoiteltiin tänään kontaktia perusasennossa, käännöksiä paikoillaan, seuraamista suoralla ja otettiin vielä yksi vauhtiluoksetulo, pari hyppyäkin ja vielä hieman liikkeestä seisomista. Kontakti, käännökset ja seuraaminen sujui tosi hyvin. Seuraamiseen hetsasin kunnolla, mutta seurasikin sitten hyvässä vireessä ja piti paikan hienosti myös juoksuosuudessa. Palkkautui hienosti riehuttamalla ja etenkin luoksetulon jälkeen leikki hyvin, oikein kunnon ärinällä. Hyppy sujui yllättävän hyvin treenin määrään nähden, mutta ennakoi perusasentoa. Seisomista pitää treenata lisää. Siksi teinkin hieman liikkeestä seisomista (ei varsinaisesta seuraamisesta, mutta koira mukana kävellen), oli v a i k e a a. Ollaan harjoiteltu nyt nopeaa maahanmenoa ja sitä tarjottiin välillä, välillä istumista... huomasin, että ihan oman elekielen syytä, heilun ja huidon vaikka tarkoitus olisi vain kävellä. Lopulta muistui kyllä onneksi se seisominenkin mieleen.
Kotona on jatkettu peruuttamisen ja nopean maahanmenon treeniä. Molemmat menee tosi hyvää vauhtia eteenpäin. Seiso-maahan alkaa jo näyttää hyvältä, kun vielä saisi heittäytymisen istumisesta toimimaan. Peruutusta tarjotaan jo moonta askelta, pitäisi viedä sitä nyt häiriöön. Nouto samaten toimii nyt kotona kivasti, kunhan piipityskausi hieman laantuu, sen voisi viedä kentälle. Välillä ollaan käyty jossain ihmisten ilmoillakin kyllä treenaamassa nytkin, mutta tehty helpompia juttuja. Ollaan myös käyty Kalliossa ja Vallilassa ihan vaan treenaamassa ohituksia. Ne muuten sujuu jo vähän paremmin, toki niitä katastrofeja sattuu edelleen välillä, mutta keskiverto-ohitus on jo kohtuullisen asiallinen. Tuijotuksesta joutuu huomauttamaan vielä joka kerta, mutta kiskomista ja haukkumista tapahtuu harvemmin ja harvemmin. Kontaktiakin välillä vilahtaa, joskus jopa nami kelpaa.
Agilityssä haistelu on vähentynyt, viime kerralla tiukan vahtimisen linja johti jo tosi hyvään työntekoon ja haisteluongelma likipitäen unohtui. Rengaskin näytti sujuvan mainiosti, vaikkei sitä taas oltu tehty hetkeen :) kotosalla tehty kiertämisen harjoittelukin oli selvästi kantanut hedelmää ja ohjauskin tuntui parantuneen tasolta 0 tasolle 0.1. Ja tässäkään ei siis ongelmana ole koira vaan täysin pihalla oleva ohjaaja... Kiertämisestä alkaa vihdoin tulla kiva liike Humun mielestä, se on tajunnut jutun juonen molempiin suuntiin. Lenkeillä ollaan harjoiteltu kiertämistä ja ohjaamista parin lyhtypylvään kera.
Nyt lokakuussa alkaa taas tokokurssi ja myös agilitytreenit joka toinen viikko HSKH:lla. Jänskää ja kivaa, kouluttajat on ihan vieraita, mutta mailiesittelyjen perusteella odotan innolla :) Ensi vuotta varten pistin lisäksi kyselyä vetämään HEPeKo:lle, josko päästäisiin hakua treenaamaan...
Että niissä meiningeissä on sujunut tässä viimeiset pari viikkoa. Omistajakin alkaa olla välillä ihan, että nyt *piiiip*. Mutta ollaan treenattu paljon kotosalla jotta poika saisi muuta mietittävää ja se vähä, mitä ollaan kentällä käyty, on sujunut yllättävän hyvin yleisen mielentilan huomioiden. Paitsi tämänpäiväinen paikkamakuu, joka oli kyllä lähtökohtaisestikin typerä idea (vieressä juoksuinen narttu, tosin ei siis lähelläkään tärppejä, mutta kuitenkin), se meni hyvin piippiip. Mutta ihan oma moka. Häiriöön nähden Humu kyllä pysyi hyvin. Vieressä olevat koirat eivät pysyneet niin hyvin ja hässäkän seurauksena Humukin kerran nousi, mutta onneksi minua kohti eikä muita koiria. Joten koirasta voi olla ylpeä piipityksestä huolimatta, mutta treeninsuunnittelu meni kyllä ihan metsään.
Lisäksi harjoiteltiin tänään kontaktia perusasennossa, käännöksiä paikoillaan, seuraamista suoralla ja otettiin vielä yksi vauhtiluoksetulo, pari hyppyäkin ja vielä hieman liikkeestä seisomista. Kontakti, käännökset ja seuraaminen sujui tosi hyvin. Seuraamiseen hetsasin kunnolla, mutta seurasikin sitten hyvässä vireessä ja piti paikan hienosti myös juoksuosuudessa. Palkkautui hienosti riehuttamalla ja etenkin luoksetulon jälkeen leikki hyvin, oikein kunnon ärinällä. Hyppy sujui yllättävän hyvin treenin määrään nähden, mutta ennakoi perusasentoa. Seisomista pitää treenata lisää. Siksi teinkin hieman liikkeestä seisomista (ei varsinaisesta seuraamisesta, mutta koira mukana kävellen), oli v a i k e a a. Ollaan harjoiteltu nyt nopeaa maahanmenoa ja sitä tarjottiin välillä, välillä istumista... huomasin, että ihan oman elekielen syytä, heilun ja huidon vaikka tarkoitus olisi vain kävellä. Lopulta muistui kyllä onneksi se seisominenkin mieleen.
Kotona on jatkettu peruuttamisen ja nopean maahanmenon treeniä. Molemmat menee tosi hyvää vauhtia eteenpäin. Seiso-maahan alkaa jo näyttää hyvältä, kun vielä saisi heittäytymisen istumisesta toimimaan. Peruutusta tarjotaan jo moonta askelta, pitäisi viedä sitä nyt häiriöön. Nouto samaten toimii nyt kotona kivasti, kunhan piipityskausi hieman laantuu, sen voisi viedä kentälle. Välillä ollaan käyty jossain ihmisten ilmoillakin kyllä treenaamassa nytkin, mutta tehty helpompia juttuja. Ollaan myös käyty Kalliossa ja Vallilassa ihan vaan treenaamassa ohituksia. Ne muuten sujuu jo vähän paremmin, toki niitä katastrofeja sattuu edelleen välillä, mutta keskiverto-ohitus on jo kohtuullisen asiallinen. Tuijotuksesta joutuu huomauttamaan vielä joka kerta, mutta kiskomista ja haukkumista tapahtuu harvemmin ja harvemmin. Kontaktiakin välillä vilahtaa, joskus jopa nami kelpaa.
Agilityssä haistelu on vähentynyt, viime kerralla tiukan vahtimisen linja johti jo tosi hyvään työntekoon ja haisteluongelma likipitäen unohtui. Rengaskin näytti sujuvan mainiosti, vaikkei sitä taas oltu tehty hetkeen :) kotosalla tehty kiertämisen harjoittelukin oli selvästi kantanut hedelmää ja ohjauskin tuntui parantuneen tasolta 0 tasolle 0.1. Ja tässäkään ei siis ongelmana ole koira vaan täysin pihalla oleva ohjaaja... Kiertämisestä alkaa vihdoin tulla kiva liike Humun mielestä, se on tajunnut jutun juonen molempiin suuntiin. Lenkeillä ollaan harjoiteltu kiertämistä ja ohjaamista parin lyhtypylvään kera.
Nyt lokakuussa alkaa taas tokokurssi ja myös agilitytreenit joka toinen viikko HSKH:lla. Jänskää ja kivaa, kouluttajat on ihan vieraita, mutta mailiesittelyjen perusteella odotan innolla :) Ensi vuotta varten pistin lisäksi kyselyä vetämään HEPeKo:lle, josko päästäisiin hakua treenaamaan...
Subscribe to:
Posts (Atom)