Voi yksinolo sentään

Ollaan sitten saatu kehitettyä tällainenkin ongelma. Pentuna yksinolo näytti sujuvan niin mallikkaasti, että olin ihan äimän käkenä. Kun kotoa lähdettiin Humu jaksoi jotenkuten nostaa päätään ja kun kotiin tultiin se kömpi jostain unenpöppörössä vastaan ilman mitään erityistä kiihkoa. Se jäi vieraissakin paikoissa tyytyväisenä yksin. Jossain vaiheessa se alkoi kuitenkin pitämään ääntä Orimattilassa yksinjäädessään (tai sielläkin se saattoi jäädä nätisti nukkumaan, mutta alkoi haukkua jossain välissä), mutta ajattelin, että se johtui siitä, että se kuuli muiden äänet ollessaan yläkerrassa. Ja siitä se varmaan alkuun johtuikin, mutta jokatapauksessa se tajusi, että yksinään voi haukkumalla yrittää kertoa muille, että tulkaas takaisin. Ja varmaan se koki saavansa jotain vahvisteita haukkumiselleen tavalla tai toisella, jos sopivaan aikaan joku sen mielestä vastasi sen ääntelyyn...

Edelleen kuitenkin ainakin luultiin, että se on rauhassa kotona. Vähitellen kuitenkin alkoi välillä kuulua, että Humu haukkui kun lähdettiin, välillä taas ei. Otettiin lyhyitä videoita, ja osassa se jäi nukkumaan, osassa haukkui mutta asettui lopulta makaamaan. Kamera ei kuitenkaan ottanut kuin lyhyitä videoita, joten ei tiedetty rauhoittuiko se kunnolla. Kyselin naapureilta ja ei kuulemma kuulunut juuri mitään, paitsi ihan silloin tällöin. Alkoi kuitenkin tuntua, että useammin ja useammin Humu jäi haukkumaan, joten kyselin enemmän. Sain vastaukseksi, että Humu haukkuu 10-15 minuutin pätkiä - ja se on aika paljon, sillä me ei oltu kuultu kuin lyhyitä konsertteja lähdettäessä. Joten videokamera rullaamaan ja totuus oli järkytys.

Ensimmäisenä videointipäivänä Humu ramppasi ja haukkui lähes kaksi tuntia ennen kuin rauhoittui nukkumaan. Sen jälkeen se tosin vaikuttikin nukkuvan sikeästi. Toisena videointipäivänä Humu haukkui lyhyitä pätkiä ja nukkui välillä, mutta heräsi noin puolen tunnin välein haukkumaan. Kumpanakaan päivänä Humu ei syönyt sille jätettyjä ruokia tai luita yksinollessaan. Kolmantena videointipäivänä alkoi onneksi näkyä tuloksia, Humu haukkui vain lyhyitä aikoja, ja nukkui välissä pitkiä pätkiä (sekä leikki ja mässytti leluaan).

Koko ajan ollaan yritetty treenata lähtemistä ja ovella ramppausta. Sitä pitäisi tehdä vieläkin lisää. Lisäksi avuksi otettiin ADAPT-haihdutin, joka onkin tuntunut rauhoittavan Humua lisää. Nyt se ei ole aina haukkunut ollenkaan yksin jäädessään ja on nukkunut sikeästi yksinään. Ja kaksi viikkoa on siis kohta mennyt siitä kun tajuttiin tilanne - onneksi siis tajuttiin ajoissa, koska nyt ainakin näyttää, että kehitystä taas parempaan tapahtuu nopeasti kohtuullisen vähällä vaivalla. Koputetaan vaan puuta, että ei tule uutta alamäkeä :)

"Älä meeeee..."