Edellinen paranee, uutta pukkaa - ja se mitä ehdittiin tehdä siinä välissä

Puruhaava tassussa parani erinomaisesti ja ehdittiin käydä jo yksissä agility- ja yksissä tokotreeneissä haavan parantumisen jälkeen. Tänä maanantaina Humu onnistui kuitenkin lenkillä saamaan haavan oikean takajalan anturaan. En huomannut yhtään missä tilanteessa haavan sai, vasta kotona näin, että tassussa näkyy verta. Vekki on ihan kunnollinen, muttei katastrofaalinen. Päätettiin yrittää kotihoitoa näillä ohjeilla, ja niillä on nyt menty - tosin hieman soveltaen, kun ollaan niin surkeita teippaajia... mutta onneksi haava on jo lähtenyt parantumaan ihan hyvin (teipit on jo nyt irronnut pariin kertaan, niin on päässyt tarkistamaan), sormet ristissä, ettei mene huonompaan.

Mutta nyt on tosiaan taas taukoa treeneistä, ja myös irti juoksentelusta, jotta haava pääsee parantumaan kunnolla. Humun Mörri-veljeltä saatiin kunnon töppönenkin lainaan. Ollaan kyllä lenkkeilty ihan kunnon lenkkejä remmissä, mutta eipä se tuolle riitä. Olen jopa hölkännyt! On sujunut yllättävän hyvin (siis oman kunnon puolesta), kunhan tarpeeksi hitaasti menee, eli sitä vauhtia, että Humu juuri ja juuri suostuu ravaamaan passin sijaan vaikka vähän hönkää olisikin.

Koska nyt mennään käänteisessä aikajärjestyksessä, niin tähän voisi vielä selostaa ne treenit joihin välissä ehdittiin. Tiivistettynä Vision agility meni taas superhyvin ja HSKH:n tokosta jäi taas kökkö fiilis. Aikajärjestys näillä olisi tuo, mutta aloitetaan huonosta, että voidaan lopettaa hyvään. Siis toko.

Aiheena oli liikkeiden välit, kehääntulo, paikkamakuu. Paikkamakuu oli ihan piippiippiip, se tehtiin heti aluksi, eikä Humu ollut ehtinyt tasaantua yhtään. Väärä mielentila, ei kai kannattaisi nyt tehdä hallilla ollenkaan paikkamakuuta. Kehääntulotarkastuksessa ja luoksepäästävyydessä namitin, häntä vispasi mutta hillitsi itsensä.

Liikkeiden välien treeniä tehtiin ihan liian vaikeasti taas häiriöön ja mielentilaan nähden. Ensin siis liikkuroitu lyhyt seuraaminen (joka olisi jo itsessään voinut oll treenin ja palkan aihe tässä tilanteessa), sitten sosiaalinen palkka, siirtyminen seuraavan liikkeen alkuun, palkka. Toimi ihan hyvin ekan kerran, ja sitten ei enää toiminutkaan, kun sai liian harvoin palkkaa eikä jaksanut keskittyä. Oli tarkoitus tehdä luoksetulo, mutta jäi haukkumaan (mitäh? ihan liian kiihkossa kai vain) kun jätin istumaan. Joten vein vaan häkkiin jäähylle. Ja sen jälkeen seuraaminenkin levisi ihan täysin haahuiluksi, olisi pitänyt välissä ottaa jotain tiheällä palkalla ja sitten vasta palata pidempään palkattomaan. Siitä tulee vaan niin ylimielinen olo, jos ilmoittaa kouluttajalle, että nyt tehdään välissä jotain muuta ja sitten voidaan jatkaa.

Tehtiin vielä pelkkiä kehääntuloja, eli siirtymä kehään, osoitetulle paikalle, "valmis" ja palkka. Ne meni sentään vähän paremmin, oli tarpeeksi pilkottu juttu. Mutta en ole yhtään tyytyväinen omaan, enkä koiran mielentilaan treeneissä, missään vaiheessa. Pitäisi päästä hallille nyt treenaamaan usein, jotta tottuisi paikkaan paremmin, mutta päinvastoin vaan harvemmin ja harvemmin näköjään päästään treeneihin.

Melkein kahden viikon takaiset agilitytreenit Visiolla puolestaan sujui hyvin. Tehtiin ensin kepit, jotka sujui alkuorientoitumisen jälkeen taas aika hyvin. Ihan kylmiltään ei toiminut, mutta kun otin alkuun loppupäästä pari väliä ja sitten puolikkaat kepit, niin sujui, tehtiin myös puolikkaat kepit + palkka + puolikkaat kepit. Humu tajuaa idean, vauhti on vielä hidas, mutta selvästi itsenäisyys lisääntyy jo. Kyllä se siitä :)

Sitten tehtiin kolmella hypyllä (kuvassa 2-4) ja u-putkella työntämisen ja vetämisen treeniä (onko tälle joku hieno nimi?), tosin ei vedetty koiraa joka välissä, vaan kuten kuvasta näkyy. Kuvassa olevaan suuntaan meni hyvin, toisella puolella olen itse ihan hukassa. Sitten tehtiin kuvan mukaisesti kuutta estettä (mittakaavat ja kaikki on tuossa ihan miten sattuu, mutta aika lyhyillä ja helpoilla väleillä siis esteeltä toiselle rallatellen). Vision sisäpuomi oli alkuun jännä (oho!), mutta toisella kerralla se mentiin jo reippaasti. Kerran ohjasin hyppyjen jälkeen väärin ja Humu lähtikin putken toiseen päähän - kehuin ihan sairaasti, sillä se oli tehnyt juuri niinkuin ohjasin ja mennyt putkeen aika vaikeasta kulmasta. Sitten tehtiin vielä kuten kuuluu ja meni hyvin, kontaktit hyvät, kaikki vauhdikasta ja hypyillä kikkailustakin saatiin kiinni.

Ekaa kertaa raunioilla

Kyselin joku aika sitten Humulle treenipaikkaa HEPeKo:n hakuryhmistä. Saatiin oikein ystävällinen vastaanotto, ja vaikka seuraava haku treeniryhmiin on vasta ensi vuoden puolella, saatiin lupa käydä jo talvikaudella (kun treenaus on epävirallisempaa) vierailemassa raunio- ja hakutreeneissä. Viikko sitten lauantaina oltiin ensimmäistä kertaa mukana raunioilla ja toivottavasti päästään nyt vielä muutaman kerran ennen joulua mukaan. Treenit on meille vähän hankalana päivänä, joten täytyy vähän sumplia.

Pitkältihän treenit oli koiralle autossa istumista. Se on oikastaan ollut yksi pääsyy siihen, miksi pk- ja peko-puoli on jäänyt ajatuksissa taka-alalle. Humu kuitenkin vaikuttaa olevan ominaisuuksiltaan sopiva koira sekä hakuun, että raunioille, joten ehkä sitä vaan täytyy lähteä maastoon kunhan ei nyt liian tosissaan ala treenata (tuskin pelkoa työnarkomaniasta tässä suhteessa). Toivottavasti löydetään keväälle sopiva ryhmä, sopivana ajankohtana. Kerran viikossa kestää koira töröttää autossa ja emäntä metsässä - ja sitten täytyykin ruveta samalla tokon rinnalla tähyämään vähän peko-tottiksen ja ketteryyden vaatimuksia.

Meitä oli iso porukka treenaamassa, aikaa meni, mutta toisaalta pystyi rauhassa vähän verryttelemään omaa koiraa ennen sen vuoroa. Oli myös tosi kiva aloittaa rauniotreenit katsomalla useamman erilaisen koiran työskentelyä. Monet treenit kun menee vain omaa koiraa miettiessä (vaikka tokossa ja agilityssäkin kyllä aikaa olisi katsoa muita, jos vaan keskittyisi).

Humu olikin jo autosta otettaessa henkisesti aika "lämmin". Ensin se vietiin makkararinkiin, joka oli ehkä vähän enemmän hepulirinki. Iloista hännänvatkausta ja poukkoilua, niin siistiä, että luoksetulokin vähän unohtui. Noh, sellaista se on. Ukot lähetettiin piiloon kaikki yhtäaikaa niin, että Humu näki niiden loittonevan. Ei se ehkä kuitenkaan kovin tarkasti tainnut pistää suuntia korvan taakse. Paitsi yhden, sillä ensimmäisen ukon se kävi etsimässä niin nopeasti, että hädin tuskin ehdin tajuta koko asiaa. Sitten vähän kestikin, ja Humu siirtyi työskentelystä aamupäiväkävelylle ja tutkiskeli ja merkkaili paikkoja... Kouluttaja sai tukittua allekirjoittaneen suun, ja maltoin vaivoin odotella, että Humu taas saisi juonesta kiinni (no kerran se piti huutaa pois katoksesta, jossa oli kaikkien palkkapurkit, ei ollut korvat muuten kovin hyvin kuulolla nytkään).

Kyllä se sitten siitä tokeni, löysi toisen ukon ja taas pienen päiväkävelyn jälkeen vielä kolmannen. Ei tarvinnut apuja, vaikka kärsivällisyyttä se kyllä vaati. Ja treenien jälkeen taas hepulointia ihmisten kanssa (ihan luvalla taas) ja korvat lukossa kun olisi pitänyt tulla luokse ja pistää hommaa pakettiin... kyllä me sitä luoksetuloa ollaan treenattu, ihan tosi. Mutta kaikenkaikkiaan tosi hyvä tutustumiskerta raunioilla. Mitä nyt vähän hallinta hukassa, mutta en kyllä ihmettele, kun olin itsekin niin hukassa, unohdin noin niinkuin esimerkiksi ottaa itselleni taskuun mitään namia tai lelua. Mutta tuskin se on niin vaarallista. Tärkeintähän on, että itse raunioilla liikkuminen luonnistui ja Humu tuntui tajuavan  jutun ideaa, pikkuhiljaa. Vaikeaa kyllä kun piti antaa koiran itse oivaltaa, teki koko ajan mieli huikata, että "missä ukko?".

Mukana oli myös yksi taitava kameramies, joten saatiin Humusta myös muutama kuva todistusaineistoksi:

Alkuhepuloinnin jälkeen vähän läkäläkä, mutta kivaa on!

Mikäs tässä tallustellessa...

Ei kyllä jaksa täysiä juosta täällä... ihme ulkoilumaastot eukko valinnut.

Mutta hei... täällä on joku?!

Mihin se hyvä fiilis meni - ja vielä purraankin

Nyt on sellainen suvantovaihe. Vielä vähän aikaa sitten tuntui, että oltiin menty hirveästi etenpäin ja onnistutaan kaikessa kun vaan yritetään. Nyt on sellainen fiilis, että koskaan ei tule mistään mitään ja koskaan ei edetä mihinkään ja aina tulee jotain. Eli perus kiukuttelua.

Viime viikon tokotreenit meni taas ihan höpöhöpöksi. Hallissa on niin paljon häiriötä, että Humun saaminen oikeaan mielentilaan tuntuu ihan toivottomalta. Se tekee onneksi pätkittäin hyvin, mutta sitten taas välillä yhteys koiraan katoaa täysin - tai toinen vaihtoehto on, että yhteys on, mutta kierrokset estää järkevän toiminnan. Tehtiin ruutua, joka on ollut tähän asti Humulle helppoa ja hauskaa (ollaan tehty siis vasta ruutuun juoksemista), mutta sekin meni jotenkin ihan sähläykseksi, Humu tuijotteli vaan naapurikentällä haukkuvan koiran suuntaan, eikä keskittynyt yhtään. Osui se nyt oikeaankin suuntaan juoksiessaan, mutta ei ollut kyllä yhtään hyvä. Koitettiin aloittaa sivuaskelien treeni, vaikeaa, mutta siinä sentään Humu keskittyi pätkittäin hyvin, kun oli tarpeeksi vaativa tehtävä. Mutta paikkamakuussa se haukahti pari kertaa. Kraah. Vein mitään sanomatta häkkiin ja otin hetken päästä lyhyenä uuden, oli hiljaa ja pääsi palkkaamaan. Lyhyt paikalla istuminen myös oli ihan hyvä. Liikaa häiriötä silti, ihan väärä mielentila. Paska maku suussa koko treeneistä, onnistumiset ei lämmitä kun "kokonaisvaikutus" jää huonoksi.

Käytiin treenien jälkeen ulkokentällä tekemässä korjaussarjana luoksetuloa, seuraamista ja hyppy. Teki hyvin kun rauhoittui. Pari ekaa luoksetuloa oli huonoja, vieläkin oli selvästi vähän tättärää eikä keskittynyt, unohti mihin nyt ylipäätään olikaan tulossa ja mikä perusasento? - en palkannut. Otin lyhyeltä matkalta isoilla kehuilla sivulletulon ja sitten uusiksi. Teki hyvin :) Seuraamisessa oli superhyvä, otin myös käännökset molempiin suuntiin ja vasemmalle oli ihan mainio, oikeallekin tosi hyvä - vielä saisi vähän aktiivisemmin pitää oikeaa paikkaa, mutta nyt jääminen oli kyllä minimaalista. Hypyssä ensimmäisellä en ottanut edes pysäytystä, toisella pysäytyksestä palkka, hyvin meni.

Maanantain agility Visiolla sujui kyllä taas erinomaisesti. Se on menneen viikon valopikku. Tehtiin samaan aikaan Pihla-koiran kanssa eri "tehtäväpisteillä", mikä ei tuottanut mitään ongelmia, Humu keskittyi hyvin. Tauoilla laitoin Humun kevythäkkiin, sai hyvin nollattua tilanteen tehtävien välissä. Ensin kerättiin ja käytettiin alkuintoa suoralla irtoamistehtävällä 3xhyppy + suora putki. Ihan nappiin, tietty. Seuraavaksi tehtiin keppejä. 6 + 6 keppiä, pätkien välissä reilu metri. Tein ensin pelkkää ekaa pätkää namialusta etäpalkkana. Ekalla kokeilulla Humu yritti karata palkalle, joten tein ensin vikan välin, kaksi vikaa väliä ja lopulta kaikki 6 keppiä. Alkoi sujua ja idea hahmottua, viimeisen kepin yritti vielä pari kertaa oikoa, mutta suurin osa toistoista hyviä ja pystyin jättämään käsiavun kokonaan pois. Otin toisen pätkän mukaan, mutta edelleen nami myös pätkien välissä, eli 6 keppiä + palkka alustalta + 6 keppiä + palkka alustalta. Meni tosi hyvin! Tosi hienoa, että keppien idea alkaa hahmottua, epämääräisestä opetuksesta huolimatta :)

Viimeisenä hassuteltiin vähän, 8-kieputusta hypyllä (meni hyvin, mutta äänteli jonkunverran kun ei olla tätä juuri tehty) ja sitten yksittäisenä pöytää, A:ta, putkea. Lopuksi peräjälkeen: hyppy, pöytä, tiukka kulma A:lle (namialustalla kontaktille pysäytys hyvä), putki (jonkun verran kulmaa sisääntulossa, mutta olin lähellä putken suuta), jonka toisessa päässä odotti etäpalkka. Etäpalkka suussa hyppäsi sitten vielä 3 hyppyä, ne kun oli siinä tarjolla.

Sitten taas palattiin kiukuttelun syövereihin kun Humu sai ti hammasta etujalkaansa. Haava on pieni, mutta tiistaina pelästyin kuin reagoi silloin niin vahvasti ja illalla oli lähes kolmijalkainen. Käytiin päivystyksessä hakemassa kipupiikki ja antibiootit, ja nyt on mennyt ihan hyvin, eikä Humu enää arista jalkaa. Virtaa vaan tuntuu kertyvän, kun tassunsuojaviritykset ei  kestä kunnon menossa mukana, ja joudutaan lenkkeilemään rauhallisemmin. Ja tietty taas jää myös treenejä väliin, keskiviikkona ei tietenkään voitu agilityyn mennä ja jätin myös tämänpäiväiset tokoilut väliin. Varmuuden vuoksi (Humu ei kiihkoissaan näytä vaikka sattuisikin ja kipeää koiraa en treenaa) ja osittain myös siksi, että koira vaikuttaa jo parin päivän keventelyn jälkeen olevan sen verran tättärää, että tuskin jäisi ainakaan viimekertaista parempaa makua suuhun. Jos mitään ihmeempiä takapakkeja ei tule, niin eiköhän ensi viikolla olla taas meiningeissä mukana. Harmittaa, kun kokoajan on jotain pientä. Toisaalta onni, ettei mitään suurta.

Jääviä ja höpöttävä emäntä

Lauantaina käytiin taas hakemassa vähän Anna-Leenalta oppeja. Mokasin, kun en ottanut Humua ajoissa autosta ulos "jäähtymään", joten meidän treenivuoro jouduttiin aloittamaan sitomalla Humu aitaan kiinni ja ihan vaan rupattelemalla. Humu tasaantui aika pian, mutta ei ollut niin hyvä kuin olisi voinut olla pidemmän hengailun kanssa.

Tehtiin jääviä. Niihin täytyy harjoitella nyt napakkuutta palaamalla hassuttelu-leikkeihin, joista nopeat asennonotot. Mielummin koira edessä kuin sivulla nyt alkuun. Maahanmenoa voisi koittaa liikkeessä pomppujen kautta, eli samaa mitä ollaan jo tehty paikoillaan, mutta vauhti mukaan! Lelupalkkaa voisi käyttää enemmän, se varmaan nopeuttaisi ainakin seisomaan jäämistä - maahanmenosta en tiedä, jääkö vain kyttäämään helpommin lelulla tehdessä. Sinänsä siis ihan hyvällä mallilla, mutta sitä intoa ja säpäkkyyttä lisää! Vinoudesta ei ehkä kannata maahanmenoissa stressata, sillä suoristunee vauhdin ja seuraamisesta tekemisen myötä jo jonkun verran. Pompputreeniä yritetään jatkaa i-m -vaihdossa (kun katsottiin samalla kaukotkin), jotta saadaan siitä vaihdosta parempi. S-m-s on jo aika hyvällä mallilla tekniikan osalta, samoin kuin m-i (ei olla lisätty vielä etäisyyttä).

Itse pitää muistaa tarkkailla kaikkea sitä ylimääräistä mitä teen esim. seuruun aikana: höpötän ja heilun kuin heinämies. Eli treeninaiheeksi eleetön seisominen ja kävely - ja SUPERpalkkojen yhdistäminen niihin elottomiin hetkiin, jotta koiralle alleviivataan, että silloin menee sikahyvin, kun en puhu enkä pukahda. Pitää treenata koiran jättämistä rauhaan ja luottaa siihen, että se tekee ja osaa, vaikka itse ei kokoajan "auta". Lisäksi puhuttiin koesuorituksen rakentamisesta, sitä pitää nyt ruveta tekemään ajatuksella. Namia on jo nyt edeltänyt sosiaalinen palkka, mutta nyt ruvetaan venyttämään palkattomuutta pikkuhiljaa. Aika myöhään ollaan tätä aloittamassa, mutta toisaalta tuntuu, että vasta kesän aikana sosiaalinen palkkaus on ruvennut oikeasti toimimaan, joten homma olisi voinut helposti kuivua kasaan jos olisin liikaa ahnehtinut. Ehkä se on parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tehtiin vielä paikkamakuu, otin reilun etäisyyden vieressäolijaan. Palkkasin kerran välissä, enkä seissyt ihan paikallani koko aikaa, vaan liikuin joitain askelia ees taas, jotta koira pysyisi skarppina (tästä ei ehkä ole mitään iloa, menee sen saman sähläämisen piikkiin kuin seuruussa höpötys...). Olin kuitenkin pääasiassa ihan kunnollisen etäisyyden päässä. Pää pyöri, mutta asento pysyi hyvin ja maahanmeno ja istumaannousu toimi hyvin. Pari pientä piippausta, mutta ei mitään suurempaa.

Vielä varsinaisten treenien jälkeen otin Humulla joitain seuruupätkiä suoralla, seurasi tosi hyvin. Nyt olikin saanut jo hengailla puussa kiinni jonkun aikaa, ja oli heti paremmassa moodissa, palkkautui kehuista hyvin ja teki innolla, mutta rentona.

Kotona olen nyt vähän jatkanut testailua, ja ollaan onnistuttu myös istumasta maahan pomputuksissa. Tästä se lähtee.

Pikkuvaivaa ja himmailua

Humulla on vatsa sekoillut pariin otteeseen viime viikkojen aikana. Ensin ihmettelin, että onko jotain muutakin ongelmaa, mutta selvästi yhdistävä tekijä mahaongelmien välillä on ydinluulla mässäily. Täytyy siis nyt hetkeksi pistää ne tauolle ja kokeilla jossain vaiheessa lyhyissä pätkissä, kestääkö maha.

Vatsan reistailun takia on jonkun verran treenejä jäänyt väliin, eikä ole kotonakaan tullut kauheasti tehtyä. Kovin monipuolisesti en ole viitsinyt käyttää eri palkkanameja, että vatsa rauhottuisi kunnolla, enkä rasittaa koiraa kauheasti (vaikka menohaluja olisi). Kaksiin agilitytreeneihin ja yksiin tokotreeneihin kuitenkin ehdittiin tässä välissä, lisäksi ollaan vähän mietiskelty ohitusten problematiikkaa.

Tokotreenit oli ensimmäiset laatuaan MT1-kurssilla HSKH:lla. Ne meni vähän pyllylleen. Tehtiin jonkunverran asioita tyylillä, jonka olen jo todennut Humulle vääräksi treenitavaksi. Avoimin mielin kokeilin taas, mutta ei ne treenitavat oikein sovi meille edelleenkään (häiriössä siis). Lisäksi olin taas itse aivan liian lapanen sanoakseni muutamassa kohdassa, että mikä häiriö on Humulle liikaa. Alkuun tehtiin perusasentoon tuloja lyhyeltä etäisyydeltä ihan liian lähellä kouluttajaa, joka oli suuri häiriö, ja aiheutti kiihtymystä ja ääntelyä ihan liikaa. Kauempana teki sitten ihan hyvin. Häirityssä kontaktissa oli tosi pätevä. Vapaaehtoisen kontaktin odottaminen ja siitä palkkaaminen taas oli niitä juttuja, jotka ei sovi noihin treenitilanteisiin - Humua ei saa häiriön keskellä jättää yksin "hengaamaan", vaan se pitää pitää joko töissä tai selvästi tauolla. Eli haukkua ja haisteluahan tällaisesta vapaamatkustelusta seurasi. Hepulointi oli tulos myös kun koiran piti itse tarjota seuraamista, liikaa vapauksia kiihdyttävässä tilanteessa - kyllä se silti lopulta valitsi kontaktissa kävelyn, eli hienoa sinänsä ;) ja arvokas treeni kyllä siltä osin, että vapauksistaan huolimatta Humu kuitenkin ennen pitkää valitsi yhdessä tekemisen. Kontaktitreenin haukkukin oli lähinnä komentamista ja kierrosten purkamista häiriössä (kouluttaja seisoi taas lähellä, mikä kiihdytti, Humu oli hiljaa ja otti kontaktia kyllä silloin kun kouluttaja oli vielä kauempana) - ja vasta kun sillä ei saanut mitään, siirtyi haistelemaan ja rauhoittelemaan (itseään tai minua, vaikka yritin kyllä olla neutraali, mutta kai se mun hiljaisuus oli "paheksuvaa").

Agilitytreeneihin ollaan nyt päästy mukaan vain Visiolle, HSKH:n toiset treenit jäi mahan takia väliin. Vision treenit ovat molemmat sujuneet tosi hyvin :) Viime viikolla Humulla oli paljon pöllöenergiaa ja se sai treenin aluksi itsenäiset hepulit ennen kuin ehdittiin edes tehdä mitään. Hetken rauhoittuminen tuulikaapissa ja uusi yritys. Keskittyi lopputreenin tosi hyvin. Treenin aiheena oli irtoaminen: 4 hyppyä suoralla, u-putki ja samat 4 hyppyä takaisin. Tehtiin ensin 4 hyppyä purkkipalkalla ja sitten koko tehtävä. Irtoamisessa ei ole kyllä pienintäkään ongelmaa ainakaan etäpalkan kanssa. Tehtiin niin, että jätin Humun alussa odottamaan (jätin loppupalkan koiran taakse jo tässä vaiheessa, ei haitannut tai hidastanut) ja olin siis valmiina ohjaamassa lähellä putkea ensimmäisen suoran jälkeen, putken jälkeen eteenlähetys hyppyjen yli loppupalkalle. Palkkana toimi hyvin sekä namipurkki (johon suhtauduttiin kyllä kuten leluun), että lelu.

Tällä viikolla tehtiin suoraan putkeen lähetyksiä eri kulmista (pari kertaa yritti varastaa palkalle, mutta ei mennyt kun kielsi ja korjasi seuraavalla kerralla oikein) ja lopuksi taas irtoamista kolmella hypyllä ja putkella (jossa oli kyllä tarkoituksena treenata myös takaaleikkausta... vähän ehkä unohtui välillä... mutta koiraa ei näyttänyt haittaavan ohjaajan virheet). Hyvin irtosi taas, ja sivusuunnassakin pystyin ottamaan jonkunverran etäisyyttä. Tällä kertaa oli koko treenin ajan hyvin kuulolla, vähän into- ja kierroshaukkua toistojen välissä, mutta kaikki tehtävät teki hiljaa ja innolla.

Ohituksissa aloitin ihan pari päivää sitten kokeilun palkkapurkin käytöstä. Sen avulla olen saanut Humun syömään ohitustilanteessa! Tällä hetkellä en edes yritä saada Humua syömään ennen ohitusta, mutta juuri koiran kohdalla sanon "ohi" ja kaivan purkin esiin. Sillä imuttaen ja samalla syöden edetään vielä ohituksen jälkeen muutama metri, sillä ensimmäinen tavoite on saada taaksepäin kuikuilu loppumaan ja Humu palautumaan nopeammin ohituksista. Humu on jo ottanut paremmin kontaktia, jos etäisyyttä on riittävästi. Kovin rauhallisia ohitukset eivät ole vielä olleet, mutta johtunee myös vähemmästä liikunnasta, kun on yritetty vähän lepuuttaa koiraa. Teoriassa nopeamman palautumisen ja rauhallisen loppupään pitäisi pikkuhiljaa rauhoittaa myös edeltävää ohitusta. Ehkä. Katsotaan, miten homma etenee.