Humulla on vatsa sekoillut pariin otteeseen viime viikkojen aikana. Ensin ihmettelin, että onko jotain muutakin ongelmaa, mutta selvästi yhdistävä tekijä mahaongelmien välillä on ydinluulla mässäily. Täytyy siis nyt hetkeksi pistää ne tauolle ja kokeilla jossain vaiheessa lyhyissä pätkissä, kestääkö maha.
Vatsan reistailun takia on jonkun verran treenejä jäänyt väliin, eikä ole kotonakaan tullut kauheasti tehtyä. Kovin monipuolisesti en ole viitsinyt käyttää eri palkkanameja, että vatsa rauhottuisi kunnolla, enkä rasittaa koiraa kauheasti (vaikka menohaluja olisi). Kaksiin agilitytreeneihin ja yksiin tokotreeneihin kuitenkin ehdittiin tässä välissä, lisäksi ollaan vähän mietiskelty ohitusten problematiikkaa.
Tokotreenit oli ensimmäiset laatuaan MT1-kurssilla HSKH:lla. Ne meni vähän pyllylleen. Tehtiin jonkunverran asioita tyylillä, jonka olen jo todennut Humulle vääräksi treenitavaksi. Avoimin mielin kokeilin taas, mutta ei ne treenitavat oikein sovi meille edelleenkään (häiriössä siis). Lisäksi olin taas itse aivan liian lapanen sanoakseni muutamassa kohdassa, että mikä häiriö on Humulle liikaa. Alkuun tehtiin perusasentoon tuloja lyhyeltä etäisyydeltä ihan liian lähellä kouluttajaa, joka oli suuri häiriö, ja aiheutti kiihtymystä ja ääntelyä ihan liikaa. Kauempana teki sitten ihan hyvin. Häirityssä kontaktissa oli tosi pätevä. Vapaaehtoisen kontaktin odottaminen ja siitä palkkaaminen taas oli niitä juttuja, jotka ei sovi noihin treenitilanteisiin - Humua ei saa häiriön keskellä jättää yksin "hengaamaan", vaan se pitää pitää joko töissä tai selvästi tauolla. Eli haukkua ja haisteluahan tällaisesta vapaamatkustelusta seurasi. Hepulointi oli tulos myös kun koiran piti itse tarjota seuraamista, liikaa vapauksia kiihdyttävässä tilanteessa - kyllä se silti lopulta valitsi kontaktissa kävelyn, eli hienoa sinänsä ;) ja arvokas treeni kyllä siltä osin, että vapauksistaan huolimatta Humu kuitenkin ennen pitkää valitsi yhdessä tekemisen. Kontaktitreenin haukkukin oli lähinnä komentamista ja kierrosten purkamista häiriössä (kouluttaja seisoi taas lähellä, mikä kiihdytti, Humu oli hiljaa ja otti kontaktia kyllä silloin kun kouluttaja oli vielä kauempana) - ja vasta kun sillä ei saanut mitään, siirtyi haistelemaan ja rauhoittelemaan (itseään tai minua, vaikka yritin kyllä olla neutraali, mutta kai se mun hiljaisuus oli "paheksuvaa").
Agilitytreeneihin ollaan nyt päästy mukaan vain Visiolle, HSKH:n toiset treenit jäi mahan takia väliin. Vision treenit ovat molemmat sujuneet tosi hyvin :) Viime viikolla Humulla oli paljon pöllöenergiaa ja se sai treenin aluksi itsenäiset hepulit ennen kuin ehdittiin edes tehdä mitään. Hetken rauhoittuminen tuulikaapissa ja uusi yritys. Keskittyi lopputreenin tosi hyvin. Treenin aiheena oli irtoaminen: 4 hyppyä suoralla, u-putki ja samat 4 hyppyä takaisin. Tehtiin ensin 4 hyppyä purkkipalkalla ja sitten koko tehtävä. Irtoamisessa ei ole kyllä pienintäkään ongelmaa ainakaan etäpalkan kanssa. Tehtiin niin, että jätin Humun alussa odottamaan (jätin loppupalkan koiran taakse jo tässä vaiheessa, ei haitannut tai hidastanut) ja olin siis valmiina ohjaamassa lähellä putkea ensimmäisen suoran jälkeen, putken jälkeen eteenlähetys hyppyjen yli loppupalkalle. Palkkana toimi hyvin sekä namipurkki (johon suhtauduttiin kyllä kuten leluun), että lelu.
Tällä viikolla tehtiin suoraan putkeen lähetyksiä eri kulmista (pari kertaa yritti varastaa palkalle, mutta ei mennyt kun kielsi ja korjasi seuraavalla kerralla oikein) ja lopuksi taas irtoamista kolmella hypyllä ja putkella (jossa oli kyllä tarkoituksena treenata myös takaaleikkausta... vähän ehkä unohtui välillä... mutta koiraa ei näyttänyt haittaavan ohjaajan virheet). Hyvin irtosi taas, ja sivusuunnassakin pystyin ottamaan jonkunverran etäisyyttä. Tällä kertaa oli koko treenin ajan hyvin kuulolla, vähän into- ja kierroshaukkua toistojen välissä, mutta kaikki tehtävät teki hiljaa ja innolla.
Ohituksissa aloitin ihan pari päivää sitten kokeilun palkkapurkin käytöstä. Sen avulla olen saanut Humun syömään ohitustilanteessa! Tällä hetkellä en edes yritä saada Humua syömään ennen ohitusta, mutta juuri koiran kohdalla sanon "ohi" ja kaivan purkin esiin. Sillä imuttaen ja samalla syöden edetään vielä ohituksen jälkeen muutama metri, sillä ensimmäinen tavoite on saada taaksepäin kuikuilu loppumaan ja Humu palautumaan nopeammin ohituksista. Humu on jo ottanut paremmin kontaktia, jos etäisyyttä on riittävästi. Kovin rauhallisia ohitukset eivät ole vielä olleet, mutta johtunee myös vähemmästä liikunnasta, kun on yritetty vähän lepuuttaa koiraa. Teoriassa nopeamman palautumisen ja rauhallisen loppupään pitäisi pikkuhiljaa rauhoittaa myös edeltävää ohitusta. Ehkä. Katsotaan, miten homma etenee.
No comments:
Post a Comment