Päätin, että seuraavalla kerralla mennään Domiin vain leikkimään tai "treenaamaan" minuutiksi ja lähdetään pois. Sillä ongelmahan on juuri siinä, etten minäkään juuri huomioi Humua kun ollaan katsomassa heppoja tai istumassa terassilla - miksi se siis kyttäisi minun suuntaani, kun olen niin armottoman tylsä? Eli täytyy nyt tehdä Tuomarinkylästäkin paikka, jossa hauskaa voi pitää myös hihnan toisen pään kanssa.
Muutenkin eilinen päivä oli riiviömäinen, hihnassa roikkumista kokeiltiin ja ääntä lähti helposti. Tämäkin oli tietenkin ihan oma vika, sillä käytin eilen illalla lyhyttä (siis normaalia) hihnaa, jossa Humua ei ole juuri ulkoilutettu - ja kun ei pääsekään kohtuu vapaasti liikkumaan, niin tottakai siihen turhautuu. Saavutetuista eduista ei luovuta! Molemmat pitkät narut olivat vaan niin solmussa, etten jaksanut setviä niitä. Laiskasta päästää kärsii koko ruumis ja sitä rataa. Muistilistalle lisättiin kuitenkin sen "oikean" hihnakävelyn harjoitteleminen pienissä pätkissä.
Humu on aivan rakastunut "häntäpalloihin" ja siinä jos missä on meille täydellinen jättipalkka, kunhan ei nyt aiheuteta sille inflaatiota. Toinen ihan "noutaa" jo pallon (luovuttaminen on eri juttu). Sitä luopumistakin ollaan nyt pikkuhiljaa harjoiteltu, mutta aivan turha kuvitella, että se onnistuisi vielä käskyllä Ihanan Häntäpallon kanssa. Paitsi ehkä vahingossa. Silloin, jos Humu ei ole vielä ehtinyt napata jotain esinettä, se kyllä luopuu siitä hienosti jo nyt, vaikka olisi vähän enemmänkin The Juttu kyseessä. Tähän asti luopumista on kuitenkin treenattu vasta lavastetuissa tilanteissa, eli saa nähdä milloin homma oikeasti pätee esim. nenäliinoihin tien varrella...
Mun Häntäpallo. Tuon sen sulle jos huvittaa, älä tuijota. |
No comments:
Post a Comment