Vieraiden tervehtimisessä ollaan selvästi edistytty nyt kun ollaan oltu täysiä natseja ja lähinnä kielletty huomioimasta ollenkaan. Humulla oli muutaman päivän kausi, jonka aikana se kokeili vaatteiden repimistä ja muuta hauskaa - onneksi kausi alkaa näköjään mennä ohi, täytyy vaan huolehtia, ettei repimiskäytöstä pääse kukaan vahvistamaan. Kausi alkoi nimittäin ihan vain siitä, että yksi ihminen vahingossa palkitsi Humua vaatteiden repimisestä. Eli etenkin tämän kyseisen henkilön kanssa pitää jatkossa olla tarkkana ;) ja tästä varmaan voi jo arvata, että edellinen avautumispostaus on kirjoitettu repimisen ollessa pahimmillaan. Yhdellä iltalenkillä Humu repi verkkarini nilkkoihin. Onneksi oltiin jo kotipihassa ja naapurit nukkumassa... eikä ole talvi. Pakkasessa juttu olisi ollut vielä ikävämpi.
Seisomisen opettelussa ei olla juuri edistytty, mutta sarjojakaan ei tosin olla tehty kovin montaa. Se on vaan maailman tylsin liike! Eli suomeksi edistymisen ongelma on ihan oma asenne liikettä kohtaan. Mitä kivaa on seisomisen opettamisessa? En vaan saa itseäni innostumaan jutusta yhtään. Pakko on kuitenkin sekin liike opettaa, ettei mene ihan pelkäksi istumiseksi koko elämä. Maahanmenoakin voisi pikkuhiljaa laittaa aluille, tosin en ole osannut päättää, lähtisinkö opettamaan sitä sheippaamalla vai kenties kosketuskepillä avittamalla.
Namia syöttämällähän se seisoo jotenkuten (ja ei kovin hyvin silloinkaan, kun tätäkään ei olla harjoiteltu. Huomaa, ettei näyttelymaailma ole vielä auennut meikäläiselle). "Oikean" seisomisliikkeen opetan naksuttimella, mutta kuvaa varten mentiin ihan lahjonnan keinoin:
Humu kuuntelee ulkona todella hyvin, jos häiriöitä on niukasti. Tietenkin vieläkin ollaan ihan kusessa jos koira tai liian kiinnostava ihminen ohittaa läheltä, mutta jos kohteet on tarpeeksi kaukana niin homma toimii hyvin. Pyörät saavat jo nyt viuhahtaa useimmiten ohi suht rauhassa, lenkkeilijät onkin sitten vaikeampi juttu. Humu ei onneksi (ainakaan vielä... kop kop) hauku yleensä muille kuin haukkuville koirille, eli autot, pyörät ja ihmiset ohitetaan kyllä hiljaisuudessa. Koiriakin kohti se yleensä vain tempoo, mutta päätään aukoville auotaan kyllä takaisin, koko 11 viikon elämänkokemuksen syvällä rintaäänellä (kuulostaen flunssaiselta chihuahualta). Sisällä on ilmennyt hieman vahtihaukkua, lähinnä jos Humu on väsynyt ja jää yksin esim. ihmisen mennessä vessaan. Se ei tunnu haukkuvan ihmistä takaisin, mutta ilmeisesti on sitä mieltä, että kun jää yksin, pitää vähän pitää jöötä ulkoa kuuluville äänille. Toivotaan vaan, ettei tapa yleisty.
Tämän aamun metsälenkillä treenattiin luoksetuloja, perusasentoa ja seuraamista. Ja pentu sai kyllä hymyn huulille :) Humu on todellä pätevä seuraaja ja se vaikuttaa olevan sen lempiliike tähän mennessä. Eikä haittaa yhtään, olin nimittäin pelännyt, etten onnistu opettamaan innokasta seuraamista vaan homma menee sivulla laahustamiseksi. Jos en nyt mokaa, niin ainakin alku on hyvä. Humu ei osaa vielä tulla vierelle muualta kuin ihmisen takaa, mutta en ole vielä stressannut sivulletulon opettamista. Humu tarjoaa seuraamista oma-aloitteisesti todella usein ja mukauttaa menoaan hyvin ihmisen tahtiin. Se istuu kun pysähdytään ja lähtee liikeelle kun taas kävellään ja lelun toivossa se saattaa jo nyt seurata yllättävän pitkiä pätkiä. Tarkoitus ei ole tietenkään ollut testata Humun jaksamisen rajoja, mutta joskus se tarjoaa seuruuta niin yllättäen, että palkan kaivamisessa kestää.... perusasento menee vielä usein vinoon, mutta esimerkiksi tänään, kun jaksoin lenkkeillä naksutin kädessä, se suoristui jo kummasti.
Myös tämän päivän luoksetulot onnistuivat täydellisesti. Niiden kanssa etenin alkuun liian nopeasti, ja sain aikaiseksi muutaman pahan epäonnistumisen. Nyt ollaan pidetty taukoa "oikean" luoksetulokäskyn (vihellys) käytöstä ja palattu hetkeksi pelkän nimen käyttöön ja lässytykseen. Tauon jälkeen aloitin vihellyksen kanssa sisällä ja nyt ollaan taas siirrytty ulos. Ja tänään se toimi juuri niinkuin pitikin! Palkitsin Humua kontaktista vihellyksellä, ja se lisäsi heti kontaktin tarjoamista ja tuli joka kerta innokkaasti ja vauhdilla luo. Hyvähyvä. Nyt vaan pitäisi itse malttaa edetä tarpeeksi hitaasti ja pitää palkka tarpeeksi houkuttelevana.
No comments:
Post a Comment