Eilen marssittiin seuran näyttelytreeneihin. Olen ilmoittanut Humun pentunäyttelyyn, joka on jo parin viikon päästä, eikä tietenkään olla juuri harjoiteltu. Tavoitteena on saada aikaiseksi edes puoliasiallista käytöstä vaikkei välttämättä seisottaisikaan supernätisti tai ravattaisi suorana ja tahdikkaasti, mutta jos edes sinnepäin ja ilman kovin pitkiä konserttipätkiä. Yllättäen (tai no, ei kovin) treeneissä muiden koirien kanssa ringissä juoksu olikin helpompaa kuin kohtuullisen rauhassa olo kun "tuomari" käpälöi. Poropojan propellihäntä käynnistyi ja vartalo alkoi kiemurrella kuin kastemato koukussa kun vieraan ihanan ihmisen kädet lähestyi. Voi toista. Loppujen lopuksi vartalon kopelointi sujui vielä jotenkuten, mutta sitten kun ihana ihminen halusikin "rapsuttaa" päästä (eli katsoa silmät ja hampaat) niin meno olikin jo ihan liian hulvatonta ja pentu meinasi revetä riemusta. Nooh :D Nyt paikallaanpitokeinona käytettiin jauhelihanyrkkiä, joka toimi kohtalaisesti, mutta hampaat on kohtuullisen vaikea katsoa samalla kun koira nuolee nyrkkiä... mutta onneksi kyseessä on pentunäyttely, tuskin meitä heitetään ulos kehästä liian innon takia. Kai?
Näyttelytreenien kouluttaja tietenkin hämmästeli Humun ihmisintoa ja energisyyttä ja muistutti, että ennen näyttelyjä täytyy muistaa lenkittää koira kunnolla. Ihan totta, mutta nytkin se oli aiemmin riehunut 1,5 tuntia tätinsä kanssa pellolla - minkäköhänlainen väkkärä se olisi ollut ilman sitä? Hee. Tosin olihan Humulla parin tunnin lepo ennen treenejä, mutta niin se joutuu odottelemaan näyttelypaikallakin eli suoraan metsästä sitä ei kehään saa kuitenkaan.
Ja vaikka tuomari olikin treenien suurin haaste, niin kyllä Humusta alkuun lähti ääntäkin ja pari kertaa piti koittaa sinkoilla kohti edessä ravaavaa koiraa. Se kuitenkin rauhoittui huomattavasti loppua kohti, ja viimeinen kehässä juoksu saatiin tehtyä ilman yhtäkään poukkoilua. Ja yksinään juoksussa ei olekaan mitään ongelmaa, paitsi tietenkin se, että se pitää kontaktia. Se on kuitenkin hyvä juttu kaiken muun paitsi näyttelyiden kannalta, joten senkun tapittaa :)
Tänään käytiin sitten ohitustreeneissä, jotka sujuivat taas oikein kivasti. Humppa piti hyvin kontaktia, tosin nyt kerran herpaannuin niin, että Humu päästi yhden tai kaksi haukahdusta ja varmaan pari kertaa vetäisi kohti toista koiraa. Hyvin meni silti, tänään oli taas pari uutta koiraa paikalla, eli ei edes voinut syyttää treenikaverien tuttuutta onnistumisesta :) ohittelun lomassa teetin kaksi lyhyttä paikkamakuuta palkaten läheltä ja lopuksi pyysin yhtä koiranomistajaa toimimaan "tuomarina" ja kopeloimaan Humua. Jos mahdollista, Humu oli vielä enemmän innoissaan kuin eilen, mutta kyllä se siitä... ei se kovin montaa kertaa yrittänyt syliin... ;)
Näyttelyyn on ilmoittautunut Humun lisäksi kaksi muutakin poropentua. Eli korkeintaan joudutaan juoksemaan kahden muun kanssa rinkiä, ja jos oikein tuuri käy, niin Humu on ainoa uros ja saadaan juosta ihan keskenämme. Tuomarin läheisyys pitäisi silti kestää ilman riemuhepulia, mutta ehkä siitä selvitään ;)
No comments:
Post a Comment