Nyt täytyy taas vähän avautua. Kaikki kunnia Visiolle, se on varmasti hyvä koirakoulu - ainakin moni sitä kehuu. Mutta ilmeisesti ihan kaikki kouluttajat siellä ei ole kovin lahjakkaita a) suunnittelemaan kurssin sisältöä b) suunnittelemaan kurssin toteutusta tai c) organisoimaan kurssia siten, että sillä on edes kelvolliset tilat käytössään.
Kurssihan oli Groupon-tarjouksessa, eli Visio tuskin tekee tällä voittoa. Lahjakorttitarjousten idea on kuitenkin tietääkseni houkutella uusia asiakkaita ja siksi käytännön järjestelyt voisi hoitaa edes kelvollisesti. Käytännön järjestelyihin luen esimerkiksi sen, että meillä on tilat, joissa koulutus järjestetään. Ja onhan meillä: Huone, joka on kooltaan reilusti pienempi kuin meidän olkkari. Siinä on sitten kiva 2-3 koiran voimin harjoitella ohituksia! Ns. oikeassa treenitilassa sattui, hups vaan, olemaan juuri samaan aikaan pentujen leikkikoulu ja kouluttaja kuulema tajusi sen vasta samana päivänä kun kurssi alkoi. Tosi ammattimaista.
Ensimmäinen kerta oltiin sitten ulkona parkkipaikalla, mutta eilen osa porukasta halusi sisään sateen takia (kurssi on siis myyty sisäkoulutuksena), joten ahtauduimme tähän "koulutustilaan" sisälle. Ensimmäisenä oli vuorossa kaksi koiraa, jotka sitten lähinnä harjoittelivat keskenään samassa huoneessa olemista ja kontaktia omistajaan. Ok, ei siinä mitään.
Sitten tuli vaihe, jossa olisi pitänyt ahtaa kolme koiraa huoneeseen kerralla ja oltiin Humun kanssa tässä ryhmässä. Kaksi muuta koiraa ilmeisesti pelkäsi muita koiria, joten niille jo kahden koiran tunkeminen samaan huoneeseen oli vaikeaa. Me sitten jäätiin Humun kanssa kouluttajan pyynnöstä eteiseen (ehkä neljän neliön tuulikaappi), jossa sitten harjoiteltiin kontaktia pysähdyksessä ja liikkeessä (= pyörin piruettia Humun kävellessä ympärillä). Humu teki hyvin, sillä homma on sille helppoa. Kyllä se välillä näki ovensuusta koiran, mutta käytännössä tästä ei kyllä ollut mitään iloa siihen mitä tultiin kurssille harjoittelemaan: niitä ohituksia ja koirien kanssa samassa tilassa keksittymistä ja rauhoittumista.
Sitten menin vielä tekemään virheen ja mainitsemaan kouluttajalle että Humu ahneuksissaan puree näpeille kun ottaa jauhelihaa nyrkistä. No, päästiinkin sitten lähes koko loppuaika harjoittelemaan sitä, miten koiran motivaatio ruuan tavoitteluun ja ihmisen kanssa puuhaamiseen sammutetaan. Suomeksi siis ohje oli vetää nami pois ulottuvilta jos Humun nenä edes liikahti sitä kohti - ja oli muuten idiootin hommaa suostua sitten tekemään tätä, olisi kiva oppia käyttämään omia aivoja näissä tilanteissa. Humuhan osaa kyllä luopua käskyllä, mutta treenin yhteydessä on oikein kiva, että se tavoittelee palkkiota, eikä sille pidä tunkea kaikkea suuhun asti. Eli ei se tavoittelu ole ongelma vaan hampaiden käyttö, kun jauhelihalla palkitessa riittäisi kieli. Ns. pinsettiotteestahan Humu ottaa ruuan nätisti... Mutta summa summarum, "treenin" lopputulos oli se, että ensin Humu turhautui ja yritti komentaa namia ja sitten sen kiinnostus kaikkeen lopahti (kun ei kerta palkkaakaan saanut "mistään" vaan namilla vaan härnättiin). Ihan lopussa mentiin vielä ulos harjoittelemaan (hei, nähtiin hetki niitä koiriakin...), mutta siinä vaiheessa Humua ei kiinnostanut enää mikään (positiivista oli, ettei myöskään koirat) ja se sylki jauhelihankin suusta pois silloin kun sen sinne suuhun asti laittoi... tästä en kyllä enää syytä pelkästään antimotivaatio-harjoitusta, sillä treenin jälkeen kävi ilmi, että Humpalla oli hirveä kakkahätä kun ei ollut ennen treenejä tajunnut sitä toimittaa (ne alkaa jo klo 17 eli sisäinen kello kääntyy ilmeisesti kakka-asentoon juuri treenien aikana). Ja asfaltillehan ei herraspennut tee mitään, hyi!
Mutta kaikenkaikkiaan jäi huono fiilis. Seuraaviin treeneihin suunnittelen valmiiksi varasuunnitelman (ja käskytän Humun kakkimaan ennen treenejä), ja jos kouluttajalta ei tule mitään muuta ideaa kuin vessan kokoisessa kopissa kontaktissa istuminen niin sitten on toivottavasti joku järkevämpi idea takataskussa. Ja kotona voidaan harjoitella nyrkin nuolemista, mutta nyt on opittu, ettei tuoda treenitilanteeseen tällaisia harjoituksia, vaan ne hoidetaan kuntoon kotona ja treeneissä keskitytään motivaatioon, ei sen vähentämiseen... eli ei ihan hukkareissu, kun tulihan sitä jotain opittua. Ja hyvänmielenlisänä Humu ei ollut erityisen kiinnostunut muista koirista, tosin siinä vaiheessa varmaan ainoa asia mielessä oli kakkapaikan etsiminen. Mutta kyllä ketuttaa ajaa yhteensä yli tunti saadakseen turvallista ja hallittua koirahäiriötä (ja opetusta ja ideoita...) ja sitten loppujenlopuksi päätyä tekemään harjoitusta, jonka voisi yhtä hyvin tehdä jonkun kaverin kylppärissä.
No comments:
Post a Comment