Ensimmäinen

Humu matkusti eilen kasvattajansa Marjan kanssa Rovaniemeltä Helsinkiin. Saatiin siis kotiinkuljetus :) Pentu oli kuulemma ollut kovin reipas junamatkaaja. Kotipihassakin se vaikutti varsin rohkealta ja tallusteli häntä pystyssä pihapiiriä ristiin rastiin uuden ihmislaumansa perässä. Ainut matkan ikävä puoli taisi olla autokyydin aikana ilmennyt pahoinvointi... tiedossa siis paljon totutusta autoiluun.

Ensimmäinen yö sujui mallikkaasti. Humu ei pääse makuuhuoneeseen, mutta koiraportin takaa sillä oli näköyhteys meihin. Mielestäni ratkaisu on hyvä, sillä samalla öisin tulee harjoiteltua "yksinoloa" pennun olematta kuitenkaan yksin. Jonkun verran ilmeni pientä itkeskelyä ja portin rymistelyä, mutta koska vastakaikua ei tullut, nukkuminenkin näytti onnistuvan. Parit pissat toki löytyi aamulla, mutta nekin hienosti sanomalehdiltä. Suurin osa tuleekin jo tässä vaiheessa ulos :) (koputtaa puuta..)

Ulkona ollaan liikuttu vain lähiympäristössä, ihmetelty lapsia, autoja ja polkupyöriä ja harjoiteltu ihmisen perässä kulkemista. Kuljeskelen hitaaseen tahtiin, mutta vältän seisoskelua, ellei tarkoituksena ole nimenomaan ihmetellä jotain (kuten ohiajavia autoja) namia mutustaen. Vaihtelen suuntaani, jotta pentu ei voi ennakoida, vaan joutuu tarkkailemaan missä oma lauma menee.  Humu ihmettelee monia uusia asioita, mutta kerran todettuaan kohteet vaarattomiksi ei säpsähdä enää toisella kerralla. Autoiluakin kokeiltiin uudestaan ja tällä kertaa selvittiin ilman oksennuksia. Ininää kuului takapenkiltä (Humu matkustaa valjaat kiinnitettynä turvavöihin), mutta myös selvää rauhoittumisen yritystä oli ilmassa.

Kotona Humu rauhoittuukin hienosti. Ei pitäisi tietenkään vetää johtopäätöksiä vielä näin pienestä pennusta, pakostihan tällainen natiainen nukkuu paljon... mutta olen kyllä silti todella onnellinen sen tavasta kutsua nukkumatti kylään heti kun itse istun sohvalle ja kiinnitän oman huomioni muualle. Toivottavasti tällainen lungius säilyy :)