Pentutreffit

Käytiin eilen Lapinlahden sairaalan puistossa tapaamassa kaverin 4kk ikäistä westien pentua. Pojat riehuivat melkein puolitoistatuntia, ja olivatkin ihan läkähdyksissä kun oli niin kuuma. Jouduin kastelemaan Humun kun lähdettiin kotiinpäin, automatka olisi muuten ollut jo liian tuskainen. Kaverukset näyttivät ainakin vielä tämän ikäisenä tulevan toimeen loistavasti. Olisi hienoa, jos pitäisivät toistensa seurasta vielä aikuisenakin, tosin ei kannata kahden samanikäisen uroksen kanssa pitää toiveita liian korkealla... Leikin lomassa Humu pääsi varpaiden kastelun verran tutustumaan mereenkin, ja matkalla törmättiin myös noin 5-vuotiaaseen lapseen äitineen, jota alkuinnostuksen jälkeen tervehdittiin ihan siedettävän nätisti.

En naksutellut eilen ollenkaan, mutta tänään aloitin arkiluoksetulon harjoittelun. Tähän asti ollaan houkuteltu pentua luo sen nimellä ja kyykkyyn menemällä (eli oikeastaan harjoiteltu enemmän nimeä ja sitä, että ihmisen luo tuleminen ylipäätään on kivaa). Toki pyritään siihen, että pentu seuraisi muutenkin mukana ja turhaa huhuilua yritetään välttää. Nimi ja/tai kyykkiminen toimii vielä ihan hyvin, mutta koska nimi tulee kärsimään inflaatiosta varsin nopeasti (ja riittääkin, että se merkitsee vain "ota kontakti"), tarvitaan jotain muutakin. Luoksetuloa harjoitellaan meillä tätä (linkki) tapaa mukaillen. Tänään ehdollistin Humun jotenkuten vihellykseen, siitä voidaan jatkaa. Pitää kyllä vaihtaa mehevämpiin palkkoihin kun omiin nappuloihin, muuten luoksetulo jää löysäksi löntystelyksi.

Humu jää tänään ensimmäistä kertaa työpäivän ajaksi yksin. Se on kyllä majaillut oikein mallikkaasti yksin kotona tähän asti kun ollaan harjoiteltu, mutta nyt aika on kaksinkertainen verrattuna harjoiteltuun. Toivottavasti ei iske riehumisvaihde päälle herätessä.