Olen jättänyt kosketuskohteet pariksi päivälle tauolle ja alkanut naksuttamaan istumisesta. Se sujuu nyt muutaman session jälkeen hienosti. Samalla ollaan jatkettu "vihellysluoksetulon" opettelua, tosin sen kanssa pitäisi olla ahkerampi. Tällä hetkellä sitä treenataan oikeasti vain ehkä yhdellä ulkoilukerralla päivittäin, ja homman pointtihan olisi tässä vaiheessa vahvistaa kutsulla kaikkea ihmiseen suuntautuvaa huomiota. Nojoo. Ei voi elämä olla ihan täydellistä. Vihellys aiheuttaa kuitenkin innokkaan luoksetulon ja sehän on kai pääasia...
Humu on nyt ollut pari päivää työpäivän ajan yksin kotona. Aamulla se on jäänyt hyvin nukkumaan tai touhuamaan omiaan ja töistä tullessa se nousee laiskasti pediltään ja jää vähän matkan päähän katselemaan josko jossain vaiheessa saisi huomiota tai pääsisi ulos. Eli ei taida ainakaan eroahdistus olla meidän ongelma. Päivän yksinolo näkyy kyllä illalla, kun virtaa riittää huomattavasti enemmän kuin ensimmäisinä päivinä. Nyt ollaan jouduttu olla aika tiukkoina vieraille, että eivät alkuun huomioisi väkkäräpentua ja itsekin pitää purra hammasta, kun pentu koittaa välillä lenkillä purra pohkeesta. Helppo pentu tuo on silti edelleen - lähinnä se nyt vaikuttaa vähän normaalimmalta, kun ei kaikki mene enää ihan nappiin kerralla. Haukkuminenkin on nyt keksitty, ja sisällä siitä seuraa jäähy ja ulkona se vain jätetään huomiotta. Taipumus haukkua esim. vastaantuleville koirille on kuitenkin selvästi olemassa, eli siihen on kiinnitettävä huomiota ja vältettävä yllättäviä kohtaamisia.
Eilen käytiin totuttelemassa myös terassielämään Tuomarinkylässä. Hetken Humu ihmetteli, että kuinka tylsää voi olla, kun pitää vaan hengailla ulkona paikoillaan. Rauhoittui kuitenkin nopeasti ja veteli sikeitä välittämättä sen kummempia maailman menosta. On se vaan niin lungi.
No comments:
Post a Comment