Lepsuilusta sakotetaan

Niinhän se vaan kostautui, että "synttäreiden" kunniaksi oli peruslenkillä tarjolla herkkua, ja sitten vielä seuraavana päivänä oltiin vähän turhan railakkaalla lenkillä, jossa ei loppuvaiheessa enää tullut oltua ihan niin tarkkana hihnan kiristymisestä ja täyspäisestä meiningistä. Eilen illalla Humu käyttäytyi kuin puskissa kasvanut. Ruoka ei kelvannut ja lelutkin oli vähän plääh eli motivaatio nolla. Milläs sitten palkkaat. Ja kokoajan yritettiin sinne hihnan päähän kärkkymään, ja sitten jos käännyttiin hihnan kiristyessä ympäri niin vähintään vinguttiin ja jäkitettiin tai ihan rehdisti yritettiin roikkua hihnassa, mitä ei taas hetkeen ollutkaan tapahtunut. Tuli niin turhautunut olo, että oli vähän vaikea psyykata itseään edes niihin innokkaisiin kehuihin ja rehapalkkaukseen, se kun oli ainoa edes potentiaalinen palkkauskeino jäljellä. Miten siinä tuleekaan niin avuton olo, kun koira tuhahtaa tarjotulle palkalle tyylillä "pidä ruokas". Ja tietenkään se turhautuminen ei mitenkään auta asiaa, vaan päinvastoin.

Tähän masentelun väliin kerrottakoon, että eilen päivälenkillä saatiin yksi ihan oikeasti onnistunut ohitus. Tosin ensin homma meinasi mennä lekkeriksi jälleen (tosin ilman mitään huutokiljua, sain onneksi homman hallintaan kun vasta hihna kiristyi ja tuli pari haukahdusta), mutta edestakas ramppailulla ja vastaantulevan rauhallisuuden ansiosta mentiin lopulta oikein mallikkaasti hipihiljaa ja kontaktissa ohi. Tässä vaiheessa oli siis vielä normaalia paremmat herkut käytössä ;) kunnes totesin iltalenkillä, että perusruoka olikin menettänyt arvonsa ihan täysin jopa ihan tyhjällä lenkkipolulla... ja päätin, että seuraavan kerran herkkuja tuleekin vasta "tosi"treeneissä ja vain ja ainoastaan ohituksissa.

Nyt on sitten tämä päivä pidetty pientä natsileiriä sekä hihnakäytöksen että ruuan ansaitsemisen suhteen. Mitään ei ole kilahtanut kuppiin, vaan se on syötetty, mikä lenkin yhteydessä tai muuten treenatessa palkaksi kelpaa. Ei olla tietenkään tehty mitään vaikeaa, vaan palkattu kontaktista ja lähellä pysymisestä. Vieläkin olisi jonkun verran ruokaa jäljellä päivän annoksesta sillä ruokahalu ei ole ollut mitenkään erityisen hyvä. Loppuruuan kanssa tehdään jotain helppoa sisällä, tai jos ei kelpaa, osa jää aamuun. Ehkä tämä kielii myös siitä, että annos on tosiaan  nostettu nyt liian yläkanttiin...

Lelu sentään kelpasi tänään mukavasti, ja vaikka aamulla tuntui eilinen meno jatkuvan, niin iltaa kohti meno on parantunut huimasti. Hihnan päässä vähän "puoliksi" vetäen roikkuminen tuntui olevan niin kiva juttu vielä aamulla, että nostin eteenpäin pääsemisen kriteerin siihen, että Humun on oltava joko takana tai vierellä, muuten suunta vaihtuu. Oikeassa paikassa tassuttelusta sai tietenkin kehuja ja ruokaa (jos maistui). Aamulla ei yllättäen hirveästi edetty vaan käveltiin edestakaisin... silloin en käyttänyt vielä lelua, sillä halusin Humun edes hieman hiffaavan homman jujua ensin - ja sääntöjen muuttaminen yhtäkkiä on tietenkin epäjohdonmukaista, mutta kontaktia ei vaan tuntunut muuten löytyvän millään, Humppa vaan posotti etuviistossa menemään.

Nyt kolmen lenkin jälkeen asia näyttää jo hieman valjenneen (ja ruokakin on alkanut kelpaamaan vähän paremmin). Humu selvästi tarkkailee hihnan toista päätä paremmin, ja mikäli Humu kävelee edelle ja taluttaja vaihtaa suuntaa, hihna ei enää ehdi kiristyä ennen kuin Humppakin seuraa. Alkuunhan jokaisessa suunnanvaihdossa Humu lähti vasta hihnan paineesta mukaan, kun ei se edes tainnut tajuta, että toinen pää lähti vastakkaiseen suuntaan... otin käyttöön myös lelun oikeassa paikassa kulkemisen palkaksi, ja nyt päästiinkin tekemään ihan normaalipituinen lenkki eestaas kävelyn sijaan. Humu kulki todella hyvin vierellä, ja jos yritti ohi, riitti oma pysähdys pysäyttämään myös koiran eli joka kerta ei tarvinnut vaihtaa suuntaa eikä hihna kiristynyt kuin muutaman kerran. Metsässä Humu sai sitten rallattaa vapaana (teki muuten lyhyen mutta oikein hyvän "paikkamakuun" ennen vapautusta) ja purkaa liikkumistarmoaan. Sielläkin alkurallin jälkeen se siirtyi kulkemaan viereen ja kannoille, mikä on oikeastaan paremmin kuin yleensä. Metsässä se nimittäin kyllä tarkkailee missä ihmiset menee, mutta liikkumissäde on silti usein laaja. Eli vaikeuksien kautta voittoon, ainakin toistaiseksi :) (katsotaan palataanko ensi lenkillä lähtöpisteeseen).

Riiwiö

Kuvia ja elämää (huimat 5kk!)

Humu täytti tiistaina 5kk. Sen kunniaksi se sai ihan kotitreenien yhteydessä palkkanamina possunkylkeä - hyvin maistui ja motivaatio oli huipussaan. Hyvin sinnikkäästi se seurasi lenkillä pitkiä pätkiä, vaikka kuinka yritin selittää, että "vapaa! vapaa! mee nyt tekemään koirajuttuja!". Kun oli vaan niin hyvää... ei malttanut :) mutta siis, treenimuistiinpanona sanottakoon, että seuraaminen sujui tiistaina erityisen hyvin. Pysähdykset, liikkeellelähdöt ja jopa täyskäännökset meni ihan nappiin. Vähän tehtiin myös oikealla puolella seuraamista, sillä haluan Humun oppivan senkin edes auttavasti arjen tilanteita varten. Sisälläharjoiteltuna myös sivulla maahanmeno sujui vihjesanalla, ulkona tarvitsin käsiavun.

Painoa Humu on kerännyt nyt 15,6kg. Sen ruokamäärää on lisätty, sillä se alkoi olla omaan silmään jo turhan sutjakassa kunnossa. Nyt annos taitaa olla hivenen liian suuri, sillä se ei aina uppoa ihan kokonaan, mutta lähempänä oikeaa se taitaa olla nyt kuin ennen. Ja treenipäivinähän ruokamäärä kuitenkin hieman vaihtelee, sillä silloin koko iltaruoka tulee treeneissä ja ruuan määrä sitten hieman riippuu Humun motivaatiosta syödä...

Tässä nyt joitain kuvia, tältä se otus näyttää:

Eilen treenit oli peruttu, joten mentiin pitkälle lenkille kaverin kanssa. Oli vähän turhan pitkä reissu ajallisesti (oltiin ulkona varmaan pari tuntia) vaikka matkaa nyt ei älyttömästi taitettukaan. Humulla keitti väsymyksessään meininki ihan yli, eikä se loppuvaiheessa jaksanut keskittyä mihinkään - hihnassa se koitti lopuksi vain vetää ja irtiollessaaan se juoksi kuin hullu. Saipahan toki ainakin liikuntaa... tässä väsymystilassa sitten yksi koiranohitus menikin ihan penkin alle (KARMEAA huutoa, apua - tähän ei yhtään auttanut se, että koirat oli haukkunut jo ennen kuin niitä nähtiin, ja Humu oli jäänyt vastaamaan ja tuijottamaan äänen suuntaan... ja Humu oli tietenkin irti, eli sen sijaan, että olisin voinut keskeyttää tuijotuksen, jouduin käyttämään hetken hyväkseni laittaakseni koiran kiinni: soppa oli valmis, kun vetävät ja omaltakin osaltaan ei-ihan-hallussa olevat koirat pelmahti näköpiiriin). Onneksi saatiin myös pari ihan onnistunutta koirakohtaamista, jee sille! Ja tapahtui myös ihme: Humu irtiollessaan jätti menemättä aivan läheltä ohitetun ihmisen luo, vaikka ei ollut edes kontaktissa tai muuta, vaan olisi voinut aivan hyvin vaan luikahtaa hyppimään tyyppiä vasten. Se nyt ainakin oli itsehillinnän riemuvoitto!

Kotona treenattiin eilen illalla ja tänään aamulla kunnon sillisalaatti kaikennäköistä lyhyissä pätkissä: kaukojen alkeita (se alkaa tajuta sen seisomisen! ..ehkä? mutta maahanmeno on hiiidas), kosketusalustaa jo aika pienellä alustalla (ei vaikutusta, toimi ihan yhtä hyvin kuin isollakin, jee), luoksetuloa (istumisella eteen, hyvin se sen tekee kun ei ole häiriötä...), perusasentoa (menee jo tosi hintsulla käsiavulla ja alkoi intoakin löytyä liikkeeseen, eli selvästi osaamista alkaa olla) ja seuraamista, noutokapulan pitoa (pidin edelleen itsekin kiinni kapulasta, mutta nyt Humu oikeasti PITI kapulaa! Mahtia!) ja paikkamakuuta (pomputtelin tennispalloa nenän edessä, ei vaikutusta). Eli vaikka metsälenkin loppusählingistä jäi vähän kökkö maku onnistumisista huolimatta, niin "kyllä se kotona osaa" kuitenkin. On se taitava. Vähän vaan kiihkeä.. ;)

Treenikuulumisia

Viime viikolla jäikin kirjoittaminen väliin. Sitä edellisellä viikolla olin innostunut vähän ahkerampaan dokumentointiin, ja tuolta postausten joukosta löytyikin keskeneräisiä tekstejä kotitreeneistä jne... en ollut näköjään jaksanut edes viikkoa putkeen olla järjestelmällinen, vaan pisin pätkä kirjatuista treeneistä oli neljä päivää. Joten olkoon.

Viime viikon treenit ei mennyt kovin putkeen. Maanantaina Humu oli jotenkin vähän väsähtäneen oloinen eikä motivoitunut tai keskittynyt kovin hyvin. Lelutkaan ei kelvannut, varmaankin siksi, että hampaiden vaihtuminen oli vilkkaimmillaan ja ikenet osaksi paljaana. Silloin harjoiteltiin paikkamakuuta ja nopeaa maaahanmenoa, mikä ei nyt muutenkaan ollut paras juttu keskittymisvaikeuksissa ja sujui ymmärrettävästi ja odotetusti aika heikosti. Illalla Humu pääsi sitten leikkimään tätinsä kanssa, ja virtaa yllättäen riittikin... (myös muiden koirien haukkumiseen ja hirveisiin ohituksiin). Päätinkin sitten alkaa palkitsemaan Humua enemmän riekkumisella ja pelleilyllä, sitä kun se tuntuu kaipaavan syttyäkseen.

Olin lisäksi työmatkalla pari päivää, joten Lauri kävi Humun kanssa keskiviikon treeneissä. Oli kuulemma mennyt aivan päin persettä (suora lainaus). Aiheena oli ollut kaupunkikävely, ja Humu on tosiaan "hieman" kiihkeä kun koiria tulee lenkillä vastaan (puhumattakaan siitä, että se kävelee pentujoukkion hännillä, eikä saisi vetää). Ei siitä sen enempää, jokainen voi kuvitella mielessään tempovan ja haukkuvan koiranpennun ja miehen, jolla nousee savua korvista.

Täytyisi treenata ahkerammin kotona naksun kanssa, sillä olen nyt treeniryhmässä mennyt massan mukana ja käyttänyt jonkun verran houkuttelua - tiedän kuitenkin, että multa tulee palamaan pinna käden häivyttämisen kanssa, ellen nyt tee asialle jotain. Eli naksu käteen vaan useammin. Etenkin maahanmenosta sivulla haluan käsiavun pois ja äkkiä. Kyllä se toimiikin kotona yleensä ihan vaan vihjeestä, mutta ei treenitilanteessa. Vähän suoraan sanottuna harmittaa, että olen lähtenyt edes houkuttelemaan - toki se on vaan treenitilanteessa helpompaa, mutta en silti pidä sitä erityisen hyvänä tapana opettaa mitään.

Eilen oltiin taas treeneissä, ja tällä kertaa sujuikin jo vähän paremmin. Humu haukkui vähemmän kuin ennen, ja se keskittyi taas alkutunnin ajan tosi hyvin. Loppuvaiheessa meni jälleen vähän lekkeriksi, mutta se on ihan ymmärrettävää. Humu on aina treenipäivien iltana ihan poikki, sillä tunnin treenipätkä on sille vielä tosi rankka. Tällä kertaa pääjuttu oli seuraaminen. Siinäkin täytyisi olla tarkka vasemman käden kanssa, ettei Humu tuijottaisi vain sitä - tässäkin kouluttaja nimittäin liputtaa imuttamisen puolesta, mutta onneksi Humun kanssa on treenattu seuraamista jo aiemmin, eli en oikeastaan käytä imuttamista kuin silloin, kun Humu on seuruutettava erityisen vaikeasta paikasta ohi (eli treenitilanteessa kuitenkin aika usein...). Silloinkin imuttaminen on kuitenkin lähinnä jatkuvaa syöttämistä, eikä koiraa varsinaisesti houkutella oikeaan paikkaan. Hyvin Humu tietääkin, missä on seuraamisen paikka, ja aika hyvin se ottaa etenkin liikeessä kontaktia nimenomaan silmiin, ei käteen. Perusasennossa sitten helpommin hamutaan nimenomaan sen käden suuntaan (ilmeisesti liikaa aikaa miettiä mistä se nami tuleekaan). Pitäisi kyllä enemmän harjoitella niin, että käsi heiluu, ja kontakti säilyy silti. Lisäksi käännöksiin voisi ottaa nyt tehokuuria, niitäkin on onneksi jo treenattu, ja siksi täyskäännös sujui treeneissäkin oikein kivasti.

Arjen osalta ohituksia on tullut nyt viime keskiviikon kaupunkikatastrofin jälkeen tosi vähän. Osa on kuitenkin sujunut tosi hyvin, vetämättä ja hiljaisuudessa, isoilla kehuilla ja ruhtinaallisilla nameilla (jos on kelvannut). Loput ollaan menty muutamalla haukahduksella ja natsimeiningillä eli pannasta kiinni ja menoks, jotta muuta mahdollisuutta ei ole kuin suoraan kävely ilman riekkumista. Haukkuminen alkaa vähän muuttua mörköhaukkumiseksi intohaukkumisen sijaan.. muutenkin mörköiän merkkejä on ilmassa silloin tällöin. Toivotaan, että itsetunto taas palautuu sitten joskus... Ollaan saatu pidettyä välimatkaa sen verran, ettei homma ole lähtenyt ihan lapasesta ja natsimeininki-ohituksetkin on saatu vietyä loppuun ilman sen kummempaa draamaa ja niiden jälkeen on päässyt palkkaamaan hyvästä käytöksestä koiran yhä ollessa näkyvissä. Eli ehkä tällä jatketaan.

Tehokuurille kiihkoilua vastaan

Tänään oli vuorossa perusvalmiuskurssin treenit. Päästiin kentälle kohtuullisen vähäisellä kohkaamisella, mutta sitten kesken treenien Humu aukoi päätä aika ajoin ja enenevissä määrin loppua kohden, kun vatsa alkoi olla täysi ja keskittymiskyvyn kapasiteetti käytetty. Monta tosi vaikeaa juttua Humu teki kuitenkin TOSI hienosti, ja alkupuoliskolla ääntä lähti edellisiin kertoihin nähden todella vähän. Humu keskittyi alusta asti (meidän yleiseen tasoon verrattuna) jopa ihan hyvin.

Aloitettiin tämäkin treeni luoksepäästävyystreenillä. Humu ei pysynyt niin hyvin paikoillaan kuin maanantaina, painimatsi kouluttajan kanssa saattoi vaikuttaa. Onnistui kuitenkin kohtalaisesti. Jokatapauksessa Humu jaksoi olla koiraringissä pitkiä pätkiä perusasennossa, ja hakeutui siihen kohtuullisen helposti jos otin askeleen taakse ja eteen, suurimmaksi osaksi ilman käsiohjausta.

Luoksepäästävyyden jälkeen harjoiteltiin ihmis- ja koiraryhmässä kävelyä. Humu suoriutui loistavasti. Se istui vieressä muiden koirien kävellessä ohi, vaikka jokunen yrittikin hieman kurkotella kohti ja koiraryhmässä pujotellessa se ei yrittänyt kertaakaan toisia koiria kohti vaan seurasi (namikädellä ja tiheällä palkitsemisella oli osuutta asiaan) ilman hihna-apuja.

Ryhmän jälkeen harjoiteltiin pareittain ohituksia, ja niissäkin Humu käyttäytyi hienosti. Väliä oli koirakoilla vielä ihan kiitettävästi (ehkä puolitoista metriä), mutta jokatapauksessa. Humu seurasi, istui pysähtyessä, ei yrittänyt toisen koiran luo, ja jatkoi matkaa nätisti. Jes!

Harjoiteltiin liikkeestä seisomisen alkeita pysähtymällä ja namittamalla kesken seuraamisen. Tässä vaiheessa alkoi jo vähän herpaantua, mutta homma sujui kuitenkin kohtalaisesti. En ole ihan varma, onko ko. opetustyyli Humulle (tai ehkä mulle) paras mahdollinen, mutta täytyy jatkaa seisomisen harjoittelua kotona ihan yleisesti ja kattellaan sitten. Seuraavaksi kokeiltiin maahan-istu-maahan vaihtoja, Humu teki muutaman toiston tosi hyvin, mutta ei keskittynyt enää ihan täysillä. Olisi edelleen tosi tärkeää opetella todellista relaamista tauoilla, sillä Humun jaksaminen on aika rajallinen kun koko ajan pitäisi keskittyä enemmän tai vähemmän (joko muhun tai johonkin muuhun...).

Viimeiseksi otettiin paikkamakuuta ja Humun keskittyminen oli asteikolla 1-10 ehkä enää tasoa 2. Saatiin yksi ihan kelvollinen paikkamakuu tehtyä, jonka jälkeen siirryttiin kauemmas pois häritsemästä muita ja tehtiin pari lyhyttä paikkamakuuta.

Juteltiin treenien jälkeen pitkään kouluttajan kanssa Humun kiihtyvyydestä koirien ja vieraiden ihmisten kanssa. Annoin kouluttajalle Humun pidettäväksi, ja lopputulos tosiaan oli, että Humu yritti kaikkensa saadakseen painikaverin. Onneksi kouluttaja jaksoi vaan kylmän viileästi odottaa rauhoittumista, ja päästiin lopettamaan toivottuun käytökseen. Vaikka tähänkin asti vieraat on pidetty varsin tiukassa lie'assa Humun palluttamisen ja huomioimisen suhteen, päädyttiin nyt nollatoleranssiin kotona kyläilevien ihmisten huomion osalta. Samalla päädyttiin siihen, että myös meidän osalta huomio on minimissä kyläilijöiden aikaan, ja jäähyä käytetään heti, kun viripäisyyttä esiintyy. Koirien ohitusten osalta kokeillaan nyt vaan löytää sitä jotain THE palkkaa, joka kelpaisi myös toisen (uuden) koiran ollessa näköpiirissä. Ongelmahan ei tule treeneissä esiin niin vahvasti, sillä siellä Humu ehtii jo tottua toisiin koiriin - ulkona kun ilmestyvät elukat ovat uusia ja siksi supermielenkiintoisia, koko homma leviää helposti käsiin ja Humu menee tilaan, jossa MIKÄÄN ei enää toimi. Yhtenä juttuna kokeillaan jonkun superherkun heittämistä maahan etsittäväksi ja syötäväksi - katsellaan miten toimii.

Syödään tokokouluttaja

No ei asiat nyt ehkä ihan niin huonosti ole. Mutta maanantaina aloitettiin kuitenkin aloittelijoiden tokokurssilla, jossa kaikki muut koirat olivat jo käyttäytymään oppineita aikuisia. Eihän sellainen käy päinsä, käyttäytyminen nimittäin. Onneksi Humu tajusi, että tokokentälle pitää pelmahtaa hihnassa joka suuntaan kiskoen ja huutaen, maaninen ilme naamalla. Oppivat mokovat keski-ikäiset koiranjuntturatkin jotain nuoruuden innosta, nih.

Jotenkin se huuto kuitenkin loppui kohtuullisen nopeasti tilanteen huomioiden ja pääsin palkkaamaan kontaktista. Humu jopa odotteli välillä hiljaa kentän reunalla! Välillä se tylsistyi tai bongasi naapurikentältä jotain kivaa, mutta yllättävän pitkiä pätkiä se jaksoi ihan vaan istuskella laidalla yksinään, kun ihmiset kokoontui keskelle kuuntelemaan teoriaa. Kävin palkkailemassa silloin kun oli hiljaista.

Ensin harjoiteltiin luoksepäästävyyttä. Humu istui nätisti kun kouluttaja kävi kättelemässä ja vähän taputtamassa (syötin jatkuvalla syötöllä namia silloin kun kouluttaja rapsutti). Ja sitten kävi paha moka. Annoin Humun kouluttajalle ja lähdin itse kättelemään muita. En tiedä mitä tapahtui (olin selin), mutta ilmeisesti Humu hullaantui vieraalta ihmiseltä saamastaan huomiosta ja kun palasin takaisin, kouluttaja istui maassa (!!!) ja pentu hyppi ympärillä. Ilmeisesti kouluttaja oli yrittänyt rauhoittaa riehuvan pennun selälleen, ei ollut onnistunut, ja oli luovuttanut (!!!). Tyyppiä ymmärrettävästi vitutti. Kommentoi, ettei ollut "viitsinyt tehdä niinkuin omalle koiralle olisi tehnyt" (pitääkö tää tulkita niin, että omille koirilleen se antaa vastaavassa tilanteessa turpaan, vai niin, että se vaan halusi selitellä miksi homma sujui noin surkeasti) ja "ette ole tainnut tätä kauheasti käsitellä". Kerroin, että ihan normaaleja hoitotoimenpiteitä on tehty ilman ongelmia, mutta vieraiden kanssa käytös on hirviömäistä. Hieno alku kurssille. Ja olihan se tosi noloa (siis minulle, mutta kouluttajan reaktioista päätellen vähän nolostutti sielläkin suunnassa), vaikka naljailun jälkeen en ollut enää niin myötätuntoinen - ja Humun koulutuksen kannalta "oppimiskokemus" vieraiden kanssa käyttäytymisestä oli kyllä surkea. Sääli, että sitä pentua piti palkita menemällä sinne maantasalle painimaan ja sitten vielä piti luovuttaa, kun rauhoittuminen ei käynyt päinsä. Harmi juttu.

Harjoiteltiin vielä kaakeleilla alustan kosketusta, joka sujui oikein kivasti, ja perusasentoon kierähtämistä taas houkutellen (tein välissä lyhyitä seuraamispätkiä). Lisäksi viimeiseksi tehtiin kontaktiharjoituksia, joihin keskittyminen ei enää ihan riittänyt (täytyy tehdä niitä enemmän kotona).

Humun käytöksestä MINUN kanssani jäi oikein hyvä maku suuhun, sillä alkuhuudon jälkeen se teki hyvin töitä, ja käytös reunallakin oli parempaa kuin odotin, vaikka välillä haukuttiinkin. Käytös kouluttajan kanssa oli ala-arvoista, mutta koska en nähnyt tilannetta, on paha sanoa mikä tarkalleen meni pieleen. Täytyy värvätä kavereita, jotka osaavat käyttäytyä, vähän pitelemään Humua välillä.

Pentukurssin vimonen

Eilen oltiin viimeistä kertaa Heiluvan Hännän pentukurssilla. Ohjaajana oli sijainen, joten välillä homma oli vähän hakemista jo sen takia, ettei tunnettu toisiamme. Humu syttyi taas railakkaaseen haukkuun heti alussa, mutta keskittyi sen jälkeen suurimman osan ajasta oikein hyvin.

Harjoiteltiin vieraan ihmisen tervehtimistä (tai oikeastaan lähestymistä), hihnakävelyä siten, että häiriönä oli maassa lojuva pehmoeläin ja toinen pentu treenaamassa ja makuulla ja istumassa pysymistä erilaisissa pikku häiriöissä. Humu teki oikeastaan kaiken tosi hyvin. Kouluttaja pääsi tulemaan ihan viereen, ja silti Humu piti pepun maassa (namitin jatkuvalla syötöllä). Hihnaharjoittelussa hihna kiristyi muutaman kerran, pari kertaa tuijotteli toista pentua ja pari kertaa koitti napata pehmokoiran. Suurelta osin piti hyvin kontaktia ja käveli keskittyen minuun. Maasta nousi kerran vinkulelun vingun takia, muuten pysyi hyvin maassa kun käytettiin häiriönä minun liikettä, Laurin liikettä ja lelun liikettä. Ääniä pitääkin näköjään ruveta treenaamaan, nyt ollaan panostettu vaan liikkeeseen. Istumisessa käytin lähinnä omaa liikettä häiriönä ja sillä sujuikin hyvin. Kaikenkaikkiaan sujui mukavasti, Humu jopa rauhoittui tekemisen välissä, mikä oli enemmän kuin odotin. Paikka alkaa selvästi käydä tutuksi.

Kotosalla pidettiin alkuviikosta pari päivää treenaaminen minimissä, sillä Humu vaikutti tarvitsevan vähän taukoa. Nyt kaikki ruoka on taas tullut lenkillä tai treenatessa ja Humu ottaakin kontaktia kohtuullisen hyvin. Tänään aamulla päästiin yhden koiran ohi ihan normaalilevyisellä lenkkipolulla ilman haukkumista tai hihnan kiristelyä (mulla oli keppi...ehkä pientä lahjontaa siis ilmassa, mutta mitä siitä). Ja parille muulle koiralle sitten vähän haukuttiin, mutta kontakti palautui nopeasti. Ja yksi ohitus meni ihan päin honkia, sillä olin liian hidas. Mutta sitä sattuu.

Tänään Orimattilaan, jossa lisää koira- ja ihmishäiriötä luvassa - ja jos ehtii, niin voisihan sitä yhden jäljenkin tallustella.

Perusvalmiuksien keräily jatkuu

Eilen osallistuttiin taas perusvalmiuskurssille. Tällä kertaa lohduttavaa oli, että myös muutama muu osallistuva koira huusi ja räkytti, eikä keskittynyt. Tultiin enemmän viime tipassa paikalle kuin viimeksi, mikä oli hyvä taktiikka, sillä Humulle ei jäänyt liikaa aikaa tuijotella kaikkea ympärillä olevaa ja kerätä kierroksia. Keräsi se niitä silti, mutta se rauhoittui paljon paremmin jo tällä kertaa. Keskittymisen herpaantuminen on kyllä todella pienestä kiinni, ja silloin saattoi taas alkaa konsertti ja kiskominen. Kun pentu rehasi, siirryin jonnekin ruumiini ulkopuolelle (ainakin yritin) ja meditoin. Joka kerta nopeammin se tajusi, että ne kivat jutut ei vaan tapahdu muuten kuin narun pään suunnassa. Mutta kyllä se silti jaksoi vähän yrittää, enkä osannut olla aina tarpeeksi kiinnostava ja palkita tarpeeksi pienistä asioita, jotta olisin saanut sen pidettyä työskentelymielentilassa.

Harjoiteltiin kontaktin ottoa ja pitämistä, seuraamista, pään pujottamista pannasta läpi, paikkamakuuta ja perusasentoon hakeutumista. Pätkittäin Humu teki yllättävän hyvin, mutta tosiaan ne taukoajat on meille se haaste - niin kauan kuin tehdään, Humu tekee. Mutta tuntia putkeen ei oikein voi vaatia siltä keskittymistä, ja sitten kun keskittymisen antaa herpaantua, niin se herpaantuukin ihan kunnolla. Ja sitten meikäläinen taas koittaa meditoida.

Humu seurasi kuitenkin yllättävän kivasti vaikka häiriötä oli reilusti. Pään pujottamisen pannan läpi se tajusi nopeasti, mutta lopullisesti vasta kotona tänä aamuna. Treeneissä se kerran turhautui ja yritti komentaa namia haukkumalla kun pannan pureminen ei ollutkaan se toivottu juttu (okei, vähän samassa asennossa mä pitelin alussa noutokapulaakin, ymmärrettävää...). On se jännä, miten namit ei välillä kiinnosta yhtään, mutta sitten joskus niiden eteen ollaan käsittämättömän röyhkeitä.

Perusasentoon Humu kiepsahti pari kertaa tosi hyvin, kouluttajan katsoessa vähän huonommin, mutta ok silti. Sain ohjeen vähän harjoitella kosketuskepin heiluttelua ja lyhentää sitä. Taidan olla aika kapellimestarimainen ja keppi heiluu vähän minne sattuu. Käsittämätöntä miten Humu silti tajuaa mitä siltä halutaan.

Lopun paikkamakuussa keskittymiskyky alkoi rakoilla pahasti, joten kun sain vihdoin Humun taas työmoodiin, pyysiin maahan ja heitin aika nopeasti lelun eteenpäin palkaksi - taas hetken paikkamakuuta ja sitten luvalla kiinni leluun. Ruoka olisi tietty parempi jäävissä liikkeissä, kun rauhoittaa, mutta kun väsy iskee se ei oikein tunnu motivoivat tarpeeksi. Mutta treenit jatkukoon.

Ensi maanantaina alkaa MT0-kurssi, eli tavallaan ALO-alkeitten kurssi. Vähän hirvittää, että kuinka karmea ilmestys me siellä ollaan - ainakin saa kaikki muut häiriötä!