Kuvia ja elämää (huimat 5kk!)

Humu täytti tiistaina 5kk. Sen kunniaksi se sai ihan kotitreenien yhteydessä palkkanamina possunkylkeä - hyvin maistui ja motivaatio oli huipussaan. Hyvin sinnikkäästi se seurasi lenkillä pitkiä pätkiä, vaikka kuinka yritin selittää, että "vapaa! vapaa! mee nyt tekemään koirajuttuja!". Kun oli vaan niin hyvää... ei malttanut :) mutta siis, treenimuistiinpanona sanottakoon, että seuraaminen sujui tiistaina erityisen hyvin. Pysähdykset, liikkeellelähdöt ja jopa täyskäännökset meni ihan nappiin. Vähän tehtiin myös oikealla puolella seuraamista, sillä haluan Humun oppivan senkin edes auttavasti arjen tilanteita varten. Sisälläharjoiteltuna myös sivulla maahanmeno sujui vihjesanalla, ulkona tarvitsin käsiavun.

Painoa Humu on kerännyt nyt 15,6kg. Sen ruokamäärää on lisätty, sillä se alkoi olla omaan silmään jo turhan sutjakassa kunnossa. Nyt annos taitaa olla hivenen liian suuri, sillä se ei aina uppoa ihan kokonaan, mutta lähempänä oikeaa se taitaa olla nyt kuin ennen. Ja treenipäivinähän ruokamäärä kuitenkin hieman vaihtelee, sillä silloin koko iltaruoka tulee treeneissä ja ruuan määrä sitten hieman riippuu Humun motivaatiosta syödä...

Tässä nyt joitain kuvia, tältä se otus näyttää:

Eilen treenit oli peruttu, joten mentiin pitkälle lenkille kaverin kanssa. Oli vähän turhan pitkä reissu ajallisesti (oltiin ulkona varmaan pari tuntia) vaikka matkaa nyt ei älyttömästi taitettukaan. Humulla keitti väsymyksessään meininki ihan yli, eikä se loppuvaiheessa jaksanut keskittyä mihinkään - hihnassa se koitti lopuksi vain vetää ja irtiollessaaan se juoksi kuin hullu. Saipahan toki ainakin liikuntaa... tässä väsymystilassa sitten yksi koiranohitus menikin ihan penkin alle (KARMEAA huutoa, apua - tähän ei yhtään auttanut se, että koirat oli haukkunut jo ennen kuin niitä nähtiin, ja Humu oli jäänyt vastaamaan ja tuijottamaan äänen suuntaan... ja Humu oli tietenkin irti, eli sen sijaan, että olisin voinut keskeyttää tuijotuksen, jouduin käyttämään hetken hyväkseni laittaakseni koiran kiinni: soppa oli valmis, kun vetävät ja omaltakin osaltaan ei-ihan-hallussa olevat koirat pelmahti näköpiiriin). Onneksi saatiin myös pari ihan onnistunutta koirakohtaamista, jee sille! Ja tapahtui myös ihme: Humu irtiollessaan jätti menemättä aivan läheltä ohitetun ihmisen luo, vaikka ei ollut edes kontaktissa tai muuta, vaan olisi voinut aivan hyvin vaan luikahtaa hyppimään tyyppiä vasten. Se nyt ainakin oli itsehillinnän riemuvoitto!

Kotona treenattiin eilen illalla ja tänään aamulla kunnon sillisalaatti kaikennäköistä lyhyissä pätkissä: kaukojen alkeita (se alkaa tajuta sen seisomisen! ..ehkä? mutta maahanmeno on hiiidas), kosketusalustaa jo aika pienellä alustalla (ei vaikutusta, toimi ihan yhtä hyvin kuin isollakin, jee), luoksetuloa (istumisella eteen, hyvin se sen tekee kun ei ole häiriötä...), perusasentoa (menee jo tosi hintsulla käsiavulla ja alkoi intoakin löytyä liikkeeseen, eli selvästi osaamista alkaa olla) ja seuraamista, noutokapulan pitoa (pidin edelleen itsekin kiinni kapulasta, mutta nyt Humu oikeasti PITI kapulaa! Mahtia!) ja paikkamakuuta (pomputtelin tennispalloa nenän edessä, ei vaikutusta). Eli vaikka metsälenkin loppusählingistä jäi vähän kökkö maku onnistumisista huolimatta, niin "kyllä se kotona osaa" kuitenkin. On se taitava. Vähän vaan kiihkeä.. ;)