Eilen osallistuttiin taas perusvalmiuskurssille. Tällä kertaa lohduttavaa oli, että myös muutama muu osallistuva koira huusi ja räkytti, eikä keskittynyt. Tultiin enemmän viime tipassa paikalle kuin viimeksi, mikä oli hyvä taktiikka, sillä Humulle ei jäänyt liikaa aikaa tuijotella kaikkea ympärillä olevaa ja kerätä kierroksia. Keräsi se niitä silti, mutta se rauhoittui paljon paremmin jo tällä kertaa. Keskittymisen herpaantuminen on kyllä todella pienestä kiinni, ja silloin saattoi taas alkaa konsertti ja kiskominen. Kun pentu rehasi, siirryin jonnekin ruumiini ulkopuolelle (ainakin yritin) ja meditoin. Joka kerta nopeammin se tajusi, että ne kivat jutut ei vaan tapahdu muuten kuin narun pään suunnassa. Mutta kyllä se silti jaksoi vähän yrittää, enkä osannut olla aina tarpeeksi kiinnostava ja palkita tarpeeksi pienistä asioita, jotta olisin saanut sen pidettyä työskentelymielentilassa.
Harjoiteltiin kontaktin ottoa ja pitämistä, seuraamista, pään pujottamista pannasta läpi, paikkamakuuta ja perusasentoon hakeutumista. Pätkittäin Humu teki yllättävän hyvin, mutta tosiaan ne taukoajat on meille se haaste - niin kauan kuin tehdään, Humu tekee. Mutta tuntia putkeen ei oikein voi vaatia siltä keskittymistä, ja sitten kun keskittymisen antaa herpaantua, niin se herpaantuukin ihan kunnolla. Ja sitten meikäläinen taas koittaa meditoida.
Humu seurasi kuitenkin yllättävän kivasti vaikka häiriötä oli reilusti. Pään pujottamisen pannan läpi se tajusi nopeasti, mutta lopullisesti vasta kotona tänä aamuna. Treeneissä se kerran turhautui ja yritti komentaa namia haukkumalla kun pannan pureminen ei ollutkaan se toivottu juttu (okei, vähän samassa asennossa mä pitelin alussa noutokapulaakin, ymmärrettävää...). On se jännä, miten namit ei välillä kiinnosta yhtään, mutta sitten joskus niiden eteen ollaan käsittämättömän röyhkeitä.
Perusasentoon Humu kiepsahti pari kertaa tosi hyvin, kouluttajan katsoessa vähän huonommin, mutta ok silti. Sain ohjeen vähän harjoitella kosketuskepin heiluttelua ja lyhentää sitä. Taidan olla aika kapellimestarimainen ja keppi heiluu vähän minne sattuu. Käsittämätöntä miten Humu silti tajuaa mitä siltä halutaan.
Lopun paikkamakuussa keskittymiskyky alkoi rakoilla pahasti, joten kun sain vihdoin Humun taas työmoodiin, pyysiin maahan ja heitin aika nopeasti lelun eteenpäin palkaksi - taas hetken paikkamakuuta ja sitten luvalla kiinni leluun. Ruoka olisi tietty parempi jäävissä liikkeissä, kun rauhoittaa, mutta kun väsy iskee se ei oikein tunnu motivoivat tarpeeksi. Mutta treenit jatkukoon.
Ensi maanantaina alkaa MT0-kurssi, eli tavallaan ALO-alkeitten kurssi. Vähän hirvittää, että kuinka karmea ilmestys me siellä ollaan - ainakin saa kaikki muut häiriötä!
No comments:
Post a Comment