Eilen oltiin viimeistä kertaa Heiluvan Hännän pentukurssilla. Ohjaajana oli sijainen, joten välillä homma oli vähän hakemista jo sen takia, ettei tunnettu toisiamme. Humu syttyi taas railakkaaseen haukkuun heti alussa, mutta keskittyi sen jälkeen suurimman osan ajasta oikein hyvin.
Harjoiteltiin vieraan ihmisen tervehtimistä (tai oikeastaan lähestymistä), hihnakävelyä siten, että häiriönä oli maassa lojuva pehmoeläin ja toinen pentu treenaamassa ja makuulla ja istumassa pysymistä erilaisissa pikku häiriöissä. Humu teki oikeastaan kaiken tosi hyvin. Kouluttaja pääsi tulemaan ihan viereen, ja silti Humu piti pepun maassa (namitin jatkuvalla syötöllä). Hihnaharjoittelussa hihna kiristyi muutaman kerran, pari kertaa tuijotteli toista pentua ja pari kertaa koitti napata pehmokoiran. Suurelta osin piti hyvin kontaktia ja käveli keskittyen minuun. Maasta nousi kerran vinkulelun vingun takia, muuten pysyi hyvin maassa kun käytettiin häiriönä minun liikettä, Laurin liikettä ja lelun liikettä. Ääniä pitääkin näköjään ruveta treenaamaan, nyt ollaan panostettu vaan liikkeeseen. Istumisessa käytin lähinnä omaa liikettä häiriönä ja sillä sujuikin hyvin. Kaikenkaikkiaan sujui mukavasti, Humu jopa rauhoittui tekemisen välissä, mikä oli enemmän kuin odotin. Paikka alkaa selvästi käydä tutuksi.
Kotosalla pidettiin alkuviikosta pari päivää treenaaminen minimissä, sillä Humu vaikutti tarvitsevan vähän taukoa. Nyt kaikki ruoka on taas tullut lenkillä tai treenatessa ja Humu ottaakin kontaktia kohtuullisen hyvin. Tänään aamulla päästiin yhden koiran ohi ihan normaalilevyisellä lenkkipolulla ilman haukkumista tai hihnan kiristelyä (mulla oli keppi...ehkä pientä lahjontaa siis ilmassa, mutta mitä siitä). Ja parille muulle koiralle sitten vähän haukuttiin, mutta kontakti palautui nopeasti. Ja yksi ohitus meni ihan päin honkia, sillä olin liian hidas. Mutta sitä sattuu.
Tänään Orimattilaan, jossa lisää koira- ja ihmishäiriötä luvassa - ja jos ehtii, niin voisihan sitä yhden jäljenkin tallustella.
No comments:
Post a Comment