Tehokuurille kiihkoilua vastaan

Tänään oli vuorossa perusvalmiuskurssin treenit. Päästiin kentälle kohtuullisen vähäisellä kohkaamisella, mutta sitten kesken treenien Humu aukoi päätä aika ajoin ja enenevissä määrin loppua kohden, kun vatsa alkoi olla täysi ja keskittymiskyvyn kapasiteetti käytetty. Monta tosi vaikeaa juttua Humu teki kuitenkin TOSI hienosti, ja alkupuoliskolla ääntä lähti edellisiin kertoihin nähden todella vähän. Humu keskittyi alusta asti (meidän yleiseen tasoon verrattuna) jopa ihan hyvin.

Aloitettiin tämäkin treeni luoksepäästävyystreenillä. Humu ei pysynyt niin hyvin paikoillaan kuin maanantaina, painimatsi kouluttajan kanssa saattoi vaikuttaa. Onnistui kuitenkin kohtalaisesti. Jokatapauksessa Humu jaksoi olla koiraringissä pitkiä pätkiä perusasennossa, ja hakeutui siihen kohtuullisen helposti jos otin askeleen taakse ja eteen, suurimmaksi osaksi ilman käsiohjausta.

Luoksepäästävyyden jälkeen harjoiteltiin ihmis- ja koiraryhmässä kävelyä. Humu suoriutui loistavasti. Se istui vieressä muiden koirien kävellessä ohi, vaikka jokunen yrittikin hieman kurkotella kohti ja koiraryhmässä pujotellessa se ei yrittänyt kertaakaan toisia koiria kohti vaan seurasi (namikädellä ja tiheällä palkitsemisella oli osuutta asiaan) ilman hihna-apuja.

Ryhmän jälkeen harjoiteltiin pareittain ohituksia, ja niissäkin Humu käyttäytyi hienosti. Väliä oli koirakoilla vielä ihan kiitettävästi (ehkä puolitoista metriä), mutta jokatapauksessa. Humu seurasi, istui pysähtyessä, ei yrittänyt toisen koiran luo, ja jatkoi matkaa nätisti. Jes!

Harjoiteltiin liikkeestä seisomisen alkeita pysähtymällä ja namittamalla kesken seuraamisen. Tässä vaiheessa alkoi jo vähän herpaantua, mutta homma sujui kuitenkin kohtalaisesti. En ole ihan varma, onko ko. opetustyyli Humulle (tai ehkä mulle) paras mahdollinen, mutta täytyy jatkaa seisomisen harjoittelua kotona ihan yleisesti ja kattellaan sitten. Seuraavaksi kokeiltiin maahan-istu-maahan vaihtoja, Humu teki muutaman toiston tosi hyvin, mutta ei keskittynyt enää ihan täysillä. Olisi edelleen tosi tärkeää opetella todellista relaamista tauoilla, sillä Humun jaksaminen on aika rajallinen kun koko ajan pitäisi keskittyä enemmän tai vähemmän (joko muhun tai johonkin muuhun...).

Viimeiseksi otettiin paikkamakuuta ja Humun keskittyminen oli asteikolla 1-10 ehkä enää tasoa 2. Saatiin yksi ihan kelvollinen paikkamakuu tehtyä, jonka jälkeen siirryttiin kauemmas pois häritsemästä muita ja tehtiin pari lyhyttä paikkamakuuta.

Juteltiin treenien jälkeen pitkään kouluttajan kanssa Humun kiihtyvyydestä koirien ja vieraiden ihmisten kanssa. Annoin kouluttajalle Humun pidettäväksi, ja lopputulos tosiaan oli, että Humu yritti kaikkensa saadakseen painikaverin. Onneksi kouluttaja jaksoi vaan kylmän viileästi odottaa rauhoittumista, ja päästiin lopettamaan toivottuun käytökseen. Vaikka tähänkin asti vieraat on pidetty varsin tiukassa lie'assa Humun palluttamisen ja huomioimisen suhteen, päädyttiin nyt nollatoleranssiin kotona kyläilevien ihmisten huomion osalta. Samalla päädyttiin siihen, että myös meidän osalta huomio on minimissä kyläilijöiden aikaan, ja jäähyä käytetään heti, kun viripäisyyttä esiintyy. Koirien ohitusten osalta kokeillaan nyt vaan löytää sitä jotain THE palkkaa, joka kelpaisi myös toisen (uuden) koiran ollessa näköpiirissä. Ongelmahan ei tule treeneissä esiin niin vahvasti, sillä siellä Humu ehtii jo tottua toisiin koiriin - ulkona kun ilmestyvät elukat ovat uusia ja siksi supermielenkiintoisia, koko homma leviää helposti käsiin ja Humu menee tilaan, jossa MIKÄÄN ei enää toimi. Yhtenä juttuna kokeillaan jonkun superherkun heittämistä maahan etsittäväksi ja syötäväksi - katsellaan miten toimii.