Lepsuilusta sakotetaan

Niinhän se vaan kostautui, että "synttäreiden" kunniaksi oli peruslenkillä tarjolla herkkua, ja sitten vielä seuraavana päivänä oltiin vähän turhan railakkaalla lenkillä, jossa ei loppuvaiheessa enää tullut oltua ihan niin tarkkana hihnan kiristymisestä ja täyspäisestä meiningistä. Eilen illalla Humu käyttäytyi kuin puskissa kasvanut. Ruoka ei kelvannut ja lelutkin oli vähän plääh eli motivaatio nolla. Milläs sitten palkkaat. Ja kokoajan yritettiin sinne hihnan päähän kärkkymään, ja sitten jos käännyttiin hihnan kiristyessä ympäri niin vähintään vinguttiin ja jäkitettiin tai ihan rehdisti yritettiin roikkua hihnassa, mitä ei taas hetkeen ollutkaan tapahtunut. Tuli niin turhautunut olo, että oli vähän vaikea psyykata itseään edes niihin innokkaisiin kehuihin ja rehapalkkaukseen, se kun oli ainoa edes potentiaalinen palkkauskeino jäljellä. Miten siinä tuleekaan niin avuton olo, kun koira tuhahtaa tarjotulle palkalle tyylillä "pidä ruokas". Ja tietenkään se turhautuminen ei mitenkään auta asiaa, vaan päinvastoin.

Tähän masentelun väliin kerrottakoon, että eilen päivälenkillä saatiin yksi ihan oikeasti onnistunut ohitus. Tosin ensin homma meinasi mennä lekkeriksi jälleen (tosin ilman mitään huutokiljua, sain onneksi homman hallintaan kun vasta hihna kiristyi ja tuli pari haukahdusta), mutta edestakas ramppailulla ja vastaantulevan rauhallisuuden ansiosta mentiin lopulta oikein mallikkaasti hipihiljaa ja kontaktissa ohi. Tässä vaiheessa oli siis vielä normaalia paremmat herkut käytössä ;) kunnes totesin iltalenkillä, että perusruoka olikin menettänyt arvonsa ihan täysin jopa ihan tyhjällä lenkkipolulla... ja päätin, että seuraavan kerran herkkuja tuleekin vasta "tosi"treeneissä ja vain ja ainoastaan ohituksissa.

Nyt on sitten tämä päivä pidetty pientä natsileiriä sekä hihnakäytöksen että ruuan ansaitsemisen suhteen. Mitään ei ole kilahtanut kuppiin, vaan se on syötetty, mikä lenkin yhteydessä tai muuten treenatessa palkaksi kelpaa. Ei olla tietenkään tehty mitään vaikeaa, vaan palkattu kontaktista ja lähellä pysymisestä. Vieläkin olisi jonkun verran ruokaa jäljellä päivän annoksesta sillä ruokahalu ei ole ollut mitenkään erityisen hyvä. Loppuruuan kanssa tehdään jotain helppoa sisällä, tai jos ei kelpaa, osa jää aamuun. Ehkä tämä kielii myös siitä, että annos on tosiaan  nostettu nyt liian yläkanttiin...

Lelu sentään kelpasi tänään mukavasti, ja vaikka aamulla tuntui eilinen meno jatkuvan, niin iltaa kohti meno on parantunut huimasti. Hihnan päässä vähän "puoliksi" vetäen roikkuminen tuntui olevan niin kiva juttu vielä aamulla, että nostin eteenpäin pääsemisen kriteerin siihen, että Humun on oltava joko takana tai vierellä, muuten suunta vaihtuu. Oikeassa paikassa tassuttelusta sai tietenkin kehuja ja ruokaa (jos maistui). Aamulla ei yllättäen hirveästi edetty vaan käveltiin edestakaisin... silloin en käyttänyt vielä lelua, sillä halusin Humun edes hieman hiffaavan homman jujua ensin - ja sääntöjen muuttaminen yhtäkkiä on tietenkin epäjohdonmukaista, mutta kontaktia ei vaan tuntunut muuten löytyvän millään, Humppa vaan posotti etuviistossa menemään.

Nyt kolmen lenkin jälkeen asia näyttää jo hieman valjenneen (ja ruokakin on alkanut kelpaamaan vähän paremmin). Humu selvästi tarkkailee hihnan toista päätä paremmin, ja mikäli Humu kävelee edelle ja taluttaja vaihtaa suuntaa, hihna ei enää ehdi kiristyä ennen kuin Humppakin seuraa. Alkuunhan jokaisessa suunnanvaihdossa Humu lähti vasta hihnan paineesta mukaan, kun ei se edes tainnut tajuta, että toinen pää lähti vastakkaiseen suuntaan... otin käyttöön myös lelun oikeassa paikassa kulkemisen palkaksi, ja nyt päästiinkin tekemään ihan normaalipituinen lenkki eestaas kävelyn sijaan. Humu kulki todella hyvin vierellä, ja jos yritti ohi, riitti oma pysähdys pysäyttämään myös koiran eli joka kerta ei tarvinnut vaihtaa suuntaa eikä hihna kiristynyt kuin muutaman kerran. Metsässä Humu sai sitten rallattaa vapaana (teki muuten lyhyen mutta oikein hyvän "paikkamakuun" ennen vapautusta) ja purkaa liikkumistarmoaan. Sielläkin alkurallin jälkeen se siirtyi kulkemaan viereen ja kannoille, mikä on oikeastaan paremmin kuin yleensä. Metsässä se nimittäin kyllä tarkkailee missä ihmiset menee, mutta liikkumissäde on silti usein laaja. Eli vaikeuksien kautta voittoon, ainakin toistaiseksi :) (katsotaan palataanko ensi lenkillä lähtöpisteeseen).

Riiwiö