Treenikuulumisia

Viime viikolla jäikin kirjoittaminen väliin. Sitä edellisellä viikolla olin innostunut vähän ahkerampaan dokumentointiin, ja tuolta postausten joukosta löytyikin keskeneräisiä tekstejä kotitreeneistä jne... en ollut näköjään jaksanut edes viikkoa putkeen olla järjestelmällinen, vaan pisin pätkä kirjatuista treeneistä oli neljä päivää. Joten olkoon.

Viime viikon treenit ei mennyt kovin putkeen. Maanantaina Humu oli jotenkin vähän väsähtäneen oloinen eikä motivoitunut tai keskittynyt kovin hyvin. Lelutkaan ei kelvannut, varmaankin siksi, että hampaiden vaihtuminen oli vilkkaimmillaan ja ikenet osaksi paljaana. Silloin harjoiteltiin paikkamakuuta ja nopeaa maaahanmenoa, mikä ei nyt muutenkaan ollut paras juttu keskittymisvaikeuksissa ja sujui ymmärrettävästi ja odotetusti aika heikosti. Illalla Humu pääsi sitten leikkimään tätinsä kanssa, ja virtaa yllättäen riittikin... (myös muiden koirien haukkumiseen ja hirveisiin ohituksiin). Päätinkin sitten alkaa palkitsemaan Humua enemmän riekkumisella ja pelleilyllä, sitä kun se tuntuu kaipaavan syttyäkseen.

Olin lisäksi työmatkalla pari päivää, joten Lauri kävi Humun kanssa keskiviikon treeneissä. Oli kuulemma mennyt aivan päin persettä (suora lainaus). Aiheena oli ollut kaupunkikävely, ja Humu on tosiaan "hieman" kiihkeä kun koiria tulee lenkillä vastaan (puhumattakaan siitä, että se kävelee pentujoukkion hännillä, eikä saisi vetää). Ei siitä sen enempää, jokainen voi kuvitella mielessään tempovan ja haukkuvan koiranpennun ja miehen, jolla nousee savua korvista.

Täytyisi treenata ahkerammin kotona naksun kanssa, sillä olen nyt treeniryhmässä mennyt massan mukana ja käyttänyt jonkun verran houkuttelua - tiedän kuitenkin, että multa tulee palamaan pinna käden häivyttämisen kanssa, ellen nyt tee asialle jotain. Eli naksu käteen vaan useammin. Etenkin maahanmenosta sivulla haluan käsiavun pois ja äkkiä. Kyllä se toimiikin kotona yleensä ihan vaan vihjeestä, mutta ei treenitilanteessa. Vähän suoraan sanottuna harmittaa, että olen lähtenyt edes houkuttelemaan - toki se on vaan treenitilanteessa helpompaa, mutta en silti pidä sitä erityisen hyvänä tapana opettaa mitään.

Eilen oltiin taas treeneissä, ja tällä kertaa sujuikin jo vähän paremmin. Humu haukkui vähemmän kuin ennen, ja se keskittyi taas alkutunnin ajan tosi hyvin. Loppuvaiheessa meni jälleen vähän lekkeriksi, mutta se on ihan ymmärrettävää. Humu on aina treenipäivien iltana ihan poikki, sillä tunnin treenipätkä on sille vielä tosi rankka. Tällä kertaa pääjuttu oli seuraaminen. Siinäkin täytyisi olla tarkka vasemman käden kanssa, ettei Humu tuijottaisi vain sitä - tässäkin kouluttaja nimittäin liputtaa imuttamisen puolesta, mutta onneksi Humun kanssa on treenattu seuraamista jo aiemmin, eli en oikeastaan käytä imuttamista kuin silloin, kun Humu on seuruutettava erityisen vaikeasta paikasta ohi (eli treenitilanteessa kuitenkin aika usein...). Silloinkin imuttaminen on kuitenkin lähinnä jatkuvaa syöttämistä, eikä koiraa varsinaisesti houkutella oikeaan paikkaan. Hyvin Humu tietääkin, missä on seuraamisen paikka, ja aika hyvin se ottaa etenkin liikeessä kontaktia nimenomaan silmiin, ei käteen. Perusasennossa sitten helpommin hamutaan nimenomaan sen käden suuntaan (ilmeisesti liikaa aikaa miettiä mistä se nami tuleekaan). Pitäisi kyllä enemmän harjoitella niin, että käsi heiluu, ja kontakti säilyy silti. Lisäksi käännöksiin voisi ottaa nyt tehokuuria, niitäkin on onneksi jo treenattu, ja siksi täyskäännös sujui treeneissäkin oikein kivasti.

Arjen osalta ohituksia on tullut nyt viime keskiviikon kaupunkikatastrofin jälkeen tosi vähän. Osa on kuitenkin sujunut tosi hyvin, vetämättä ja hiljaisuudessa, isoilla kehuilla ja ruhtinaallisilla nameilla (jos on kelvannut). Loput ollaan menty muutamalla haukahduksella ja natsimeiningillä eli pannasta kiinni ja menoks, jotta muuta mahdollisuutta ei ole kuin suoraan kävely ilman riekkumista. Haukkuminen alkaa vähän muuttua mörköhaukkumiseksi intohaukkumisen sijaan.. muutenkin mörköiän merkkejä on ilmassa silloin tällöin. Toivotaan, että itsetunto taas palautuu sitten joskus... Ollaan saatu pidettyä välimatkaa sen verran, ettei homma ole lähtenyt ihan lapasesta ja natsimeininki-ohituksetkin on saatu vietyä loppuun ilman sen kummempaa draamaa ja niiden jälkeen on päässyt palkkaamaan hyvästä käytöksestä koiran yhä ollessa näkyvissä. Eli ehkä tällä jatketaan.