Tommy Wirénin hihnakäytösseminaari

Tommy piti seminaarin tänään Heiluvassa Hännässä. Tein koneella muistiinpanoja, jotka eivät ole kovin tiivistettyjä...

Koiran käyttäytymisestä ja kouluttamisesta

150 ihmisen kyselyssä yli 80% mainitsi hihnakäyttäytymisen isoimmaksi ongelmaksi koiran kanssa. Toisena tuli yksinolo-ongelmat.

Kouluttajan tärkein ajatus on se, että kyse on koko ajan siitä, mitä koira tekee, ei siitä, mitä ajattelee sen tekevän – älä ota käytöstä henkilökohtaisesti. Tilanne muuttaa sen, hyväksytkö koiran käytöksen vai et. Koiralle käytös on kuitenkin samanlaista (esim. uhkaava juoppo vs. sadetakkimies pimeällä lenkillä ja koiran puolustautuminen). Kouluttajana voidaan vaikuttaa siihen, missä tilanteessa käytös ilmenee.

Mieti sitä, mitä koira tekee (esim. vetävä kävelee ihmisestä poispäin), älä analysoi liikaa käytöksen syitä. Voit vaikuttaa käytökseen paremmin kuin käytöksen syihin. Käyttäytyminen on käyttäytymistä. Myös ongelmakäytökset ovat normaaleja käytöksiä, joihin ei vain osata vaikuttaa ja ne tulevat ilmi väärissä tilanteissa. Ongelmakäytös rakentuu ja vahvistuu usein pikkuhiljaa.

Esim. johtajuusajattelussa unohdetaan, että käyttäytyminen on vuorovaikutteista toimintaa. Muutenkin on muistettava, että et voi muuttaa ympäristöä, ainoastaan omaa käytöstä. Kannattaa myös miettiä, milloin suostuu tilanteeseen, joissa ympäristö kouluttaa koiraa (esim. koirapuistot ja lenkeillä moikkailu). Eri lajit eivät laumaudu keskenään tai muodosta laumahierarkiaa, vaan elävät symbioosissa samalla alueella.

Ihminen hallitsee lähes kaikkia koiran resursseja, koira ei voi tehdä juuri mitään ilman, että ihminen mahdollistaa sen: juominen, syöminen, liikunta, nukkuminen, leikki, tarpeiden teko, toiset koirat, ihmiset jne. Omistajalla on siis käytössään vaikka kuinka paljon asioita, joita koira tavoittelee - pitäisi siis olla helppoa saada koiraan kontakti. Käy katsomassa www.davemech.com: ikiaikaisia metaforia liittyen koirankoulutukseen. Koiralle asema ei ole resurssi kuten ihmiselle, siksi ne eivät myöskään kilpaile asemasta. Koira ei myöskään pidä ihmistä koirana, eikä määritä asemaansa suhteessa ihmisiin.

Eläin on opportunisti ja tekee aina niitä asioita, joista on sille hyötyä. Kun joku on tarpeeksi monta kertaa kannattavaa, kauppa on sovittu ja koira alkaa tehdä asioita mielellään (=ns. työmoraali astuu kuvaan). Koiralla ei ole miellyttämisenhalua, vaan se tekee asioita siksi, että miellyttää itseään. Eläin elää hetkessä ja reagoi ärsykkeisiin, mikä on ihmiselle vaikeaa. Koirankouluttaminen vaatisi kuitenkin juuri sitä: Mitä koirasi tekee, onko se hyvä vai huono juttu, miten siihen reagoidaan?

Käyttäytyminen koostuu lajiominaisuuksista (käyttäytymismallit ja perimä) ja oppimishistoriasta (missä, miten kasvatettu, mitä asioita vahvistettu, oppii läpi elämänsä toimintansa seurauksista). Yleensä henkilökohtaisesti otetut käytökset ovat juuri ominaiskäytöksiä. Kannattaa miettiä, kuinka suurelta osin joku käytös on peritty tai opittu. Kannattaa myös erottaa laji- ja rotuominaisuudet, sillä eri roduissa on vahvistettu eri ominaisuuksia. Useamman samanrotuisen koiran laumassa rotuominaisuuksien mukaiset käytökset vahvistuvat helpommin kuin sekalaumassa. Jos koiralle ei tarjoa oppimiskokemuksia, se käy iän myötä aina varovaisemmaksi ja lajiominaisuudet vahvistuvat.

Kouluttaminen on käytöksen muokkaamista ja se on mekaaninen taito, jota ei voi hallita ilman harjoittelua. Tehokas koulutus edellyttää sitä, että ensin sinun tulee muuttaa omaa käytöstäsi. Eli kun löydät hyvän tavan tehdä jotain, mieti miten sen voisi tehdä paremmin. Mieti välittömästi treenin/käytöksen jälkeen, miten parannat seuraavalla kerralla. Kuinka paljon olet valmis muuttamaan omaa käytöstäsi? Muuten et voi oppia etkä kouluttaa juuri mitään.

Tarkkaile käytöstä: älä mieti miksi vaan mitä. Tiedä mitä haluat ja mitä et halua. Ongelmakäytös korjataan korvaamalla ei-toivottu käytös toivotulla. Käytöstä ei voi poistaa, mutta sen päälle voi rakentaa toisen käytöksen. Esimerkiksi vieraiden päälle hyppimisessä voi kouluttaa katseen pysymän lattiassa – yksi helpoin tapa on palkata alhaaltapäin.

Muista aina ottaa huomioon kivun mahdollisuus etenkin aggression ollessa kyseessä. Selvitä ensin, onko koira kipeä. Mieti kuinka paljon koirasi lepää, liikkuu, leikkii, syö, juo, oppii uusia asioita. Kaikkea muuta voi tehdä runsaasti paitsi uusien asioiden oppimista – treenin jälkeen lepo on tärkeää.

Esim. lenkkeilynkin voi jaksottaa lyhyisiin pätkiin. Myös hihnakävelyä voi treenata pätkissä, ja muutenkin lenkille voi ottaa teeman, jota toistetaan muutama kerta peräkkäin ja sitten otetaan taas vapaata. Kaksi tuntia on minimi aktiiviselle tekemiselle vuorokaudessa, ja tekemisen yhteydessä on oltava sekä leikkiä, liikkumista että pään käyttöä.

Mitä ongelmille tulisi tehdä? 

     1.   Älä keskity ongelmaan tai yritä korjata käytöstä tilanteen aikana: ENNAKOINTI

a.       Kun ongelma on ilmennyt, niin miten ”nollata” tilanne? Koira pääsee rähjäämään, mutta mikä on hyvä toimintamalli tällaisen tilanteen jälkeen: Mokaaminen ei ole vaarallista, joten ei kannata jäädä miettimään epäonnistumisia. Jos koira rähjää, niin valmistaudu vaan seuraavaan tilanteeseen paremmin ja tee jotain toisin. Ajattele, että yksi virhe ei haittaa, sillä tulevaisuuteen mahtuu 10 000 onnistumista.

b.      Kokeile elää ilman kieltoja, mieti miten voisit elää ilman hihnaa (pakotteita)

     2.  Määrittele tarkasti käytös, mitä haluaisit koiran tekevän sen sijaan siinä tilanteessa: SUUNNITTELU

a.       Opeta aina ensin ”miedompi” käytös, esim. leijona vs. lehmä. Esimerkiksi luoksetulo on kontrollikäytös karkaamiselle tai rusakon jahtaamiselle ja se on koulutettava erittäin vahvaksi ennen kuin sillä voi kontrolloida rusakon jahtaamista.

    3.  Aloita korvaavan käytöksen harjoittelu

a.       Keskity parantamaan tottelevaisuustasoa

b.      Perusta harjoittelu taitavalle palkkion käytölle

c.       Opeta yksi tai kaksi erittäin vahvaa ja sujuvaa käytöstä: ei tarvitse olla vaikeaa, esim. kohteen kosketus, katsekontakti sivulla, eteen istuminen, istuminen, maahan meno, luopuminen jne… kun saat kolme tai neljä sujuvaa käytöstä aikaiseksi, homma helpottuu ja yleistäminen nopeutuu. Eli yleistä ensin pari käytöstä ”täydellisesti” (opeta esim. pitkäkestoinen kontakti tai kosketus käteen). Harjoittele tilanteissa, joissa koira onnistuu. Jos tilanne on liian vaikea ja koira ei onnistu, niin lähde pois – jos on olemassa jotain joka toimii, käytä sitä. Jos ei ole mitään, mutta on joku hallintaväline, raahaa koira rauhoittumaan. Turhaa yrittää mitään muuta. Mieti miten pitäisi ennakoida, jotta seuraava onnistuu?

Mistä palkkaat? Mieti onko järkeä palkata jostain, jonka koira osaa jo erittäin hyvin (esim. katsekontakti) – vaadi jotain enemmän ja palkkaa siitä. Kahta koiraa voi käyttää myös kateuden synnyttämiseen.

Tärkeysjärjestys kouluttamisessa:

Kouluttajan oma toiminta…

• Miten suhtaudut tilanteisiin?
•  Miten ennakoit tilanteissa?
• Miten toimit koiran näkökulmasta?

Kuinka monta käskyä koiralla on koiran kontaktin ottamiseen…? Usean koiran ”nimi” on ei. Mieti siis kuinka monta vihjettä käytät kerralla tai kuinka monta vihjettä tarkoittaa samaa asiaa. Vihjesanan lisäksi vihje voi olla ohjaajan muu toiminta – kun ihminen puhuu, se ei usein kiinnitä huomiota muihin eleisiin.

Tarkka palkitseminen

• Mikä toimii palkintona?
• Mistä asiasta palkitaan (reaktio/käytös)?
• Mihin palkitaan (palkkion suunta)?
• Kuinka monta kertaa (onko käytös vahva)?
• Toteutuuko vahvistetiheys?

Tarkkailua vahvistaa se, että kontaktia seuraa ihmisen pakeneminen – vaihda suuntaa kun koira katsoo, älä vain silloin kun se vetää… vahvistaminen on epäsäännöllistä eläimen näkökulmasta joka tapauksessa, joten ei ole syytä lähteä satunnaistamaan satunnaista vahvistamista entisestään. Viimeisessä vaiheessa sen kuitenkin voi tehdä. Mieluummin kuitenkin nostetaan kriteeriä ja vaaditaan enemmän sen sijaan, että huononnetaan palkkiota. Satunnainen palkitseminen perustuu turhautumiseen, eli käytös vahvistuu ennen sammumista. Siinä on kuitenkin riski sammuttaa käytöstä vahingossa.

Mikä on paras tapa pidentää käytöksen kestoa? Ensin pitää rakentaa yksikkö, esim. seuraaminen. Tarvitaan muutama sekunti, ennen kuin voi käyttää käskyä, kehua jne. Otetaan esimerkiksi kymmenen sekuntia, joka yleistetään kaikkialle: sitten kun ei ole enää tilanteita, joissa koira ei onnistu, aletaan ketjuttamaan yksikköjä eri tilanteissa. Tällöin satunnaisen palkitsemisen idea on siinä, että koira ei tiedä kuinka kauan käytöksen tulee kestää ennen palkkiota.

Usein 5-10sek on hyvä käytöksen yksiköksi. Sitten kiertueelle. Kun kiertue on tehty, lisätään vasta yksikköjä peräkkäin. Kestoa lisätään viivytetyllä palkkaamisella. Kestoa lisätessä pitää kuitenkin muistaa vahvistetiheys. Vahvistetiheyttä ei saa laskea ennen kuin käytös on vahva. Esim. kontakti lenkillä: lisää HÄIRIÖTÄ, älä aikaa, pompottele tennispalloa, muuta kävelytyyliä, vie vaikeampiin tilanteisiin jne. Kun käytös on vahva, häiriöt vahvistavat käytöstä, mutta ensin häiriökestoa täytyy rakentaa huolellisesti.

Apuvälineistä ynnä muusta

Vastustus nostaa virettä myös hihnasta vetämisen suhteen… eli vastaan vetäminen esim. koiraa tavoitellessa lisää koirien tavoittelua. JOS sinne koiraa kohti kuitenkin pääsee. Vastustus nostaa virettä, jos voi vähentää vastustusta, voi laskea virettä – siksi kuonopanta tai vedonestovaljaat voi auttaa vireen laskemisessa.

• Mitä enemmän hihnalla estetään, sitä enemmän koira tavoittelee päämäärää. Vire nousee aina kun estetään.
• Mieti mikä on reaktio, johon apuvälinettä käytät
• Naksutinta kannattaa käyttää vain alkuvaiheessa, uutta opetellessa – kun asia osataan edes alkeistasolla, palkkaus ehtii hitaamminkin tai voidaan liittää vihje + palkka.

 Vahvisteet ovat koiran moottori. Mikä on oma moottori kouluttajana? Arkikäyttäytymisen pitäisi olla sitä kaikkein kivointa, sillä se on tärkeintä. Eläin määrittelee mikä on vahviste. Vahviste aina lisää toimintaa ja se voi olla mitä tahansa mitä eläin tavoittelee. Se, mitä on harjoiteltu eniten, on usein palkitsevinta.

Hyvä vahviste on koiran mielestä:

• Ansaittu
• Arvostettu
• Haluttu
• Välitön

Esim. hajulla palkkaaminen katsekontaktista ei toimi, sillä palkinnon suunta on väärä.

Mitä tehdä kun mikään yksittäinen vahviste ei ylitä käytöksen historiaa?

• Oppimishistoria on ainoa mahdollisuus: onnistumishistorian pitää olla pitkä, jotta jokin käytös voittaa ominaiskäytökset
• Jos haluat vahvan vahvisteen, rajoita sen saatavuutta
• Oppimishistoria ohittaa vietin, jos käytös on vahva
• Jos ohjaaja ei kouluta, ympäristö kouluttaa

Koulutuksen yksityiskohdat ovat kaikkein tärkeintä informaatiota koiralle. Ne ovat kuitenkin yleensä niitä, jotka skipataan.

Hihnan käyttäjän tiedostettava:

• Mitä hyötyä on hihnan kiristämisestä
• Entä löysäämisestä?

Muista palkita siitä mitä ja mistä haluat: kontaktista palkka sivulta. Myös hihnan kiristymisen jälkeisestä kontaktista, koska pelkkä liikkeellelähtö saa aikaan jojon.

Syöminen on tärkeää mahdollisimman lähellä tilannetta ja mahdollisimman nopeasti tilanteen jälkeen, sillä syöminen rauhoittaa. Vaikka välissä koira kiihtyisi ja käyttäytyisi ei-toivotusti, niin palkkaaminen taas tilanteen jälkeen on tärkeää, sillä vähitellen se ajanjakso, jolloin ruoka ei kelpaa, lyhenee. Syöminen rauhoittaa.

Mitä meidän pitää muistaa:

• Rakenna vahva korvaava käytös: lisää vierellä kulkemiseen enemmän häiriötä, mutta palkkaa edelleen 5-10 sekunnin välein, älä lisää kestoa ennen kuin liike on yleistynyt. Treenaa kohteenkosketusta (käsi) pidemmälle ja lisää siihen vähitellen kestoa, liike ja häiriötä.

• Varo hihnan aiheuttamaa vireen nousua: ajattele olevasi liikkeellä ilman hihnaa ja muista, että hihnan paine saa koiran yrittämään enemmän kohti kohdetta. Tee kaikkesi, jotta hihna ei kiristy. Jos hihna kiristyy (muissakin tilanteissa), muista palkita kiristymisen jälkeisestä kontaktista myös muuten kuin vain etenemällä, sillä pelkässä etenemisessä palkkion suunta on väärä. Palkkaa aina sivulta.

• Syötä koiraa vaikeissa tilanteissa niin pitkään kuin mahdollista ja palkitse jo rauhallisesta katsomisesta. Jos koira kiihtyy niin paljon, ettei voi syödä, lähde tilanteesta nopeasti sen verran etäälle, että syöminen onnistuu. Vaikka välissä tapahtuisi mitä, älä jää miettimään vaan keskity hetkeen ja hetkelliseen käytökseen.

Visiolla käytöskoulussa

Groupon-tarjouksessa oli Vision käytöskoulu alle kolmella kympillä, joten olihan se pakko ostaa. Tänään oli ensimmäinen kerta. Vision kurssi on jaettu niin, että puoli tuntia treenataan oman koiran kanssa ja puoli tuntia koira odottaa autossa ja itse saa katsoa kun muut treenaa. Sopii meille erinomaisesti kun Humun pinna ei vielä veny tuntiin asti.

Tänään aiheena oli kontakti, jota treenattiin paikoillaan ja liikkeessä. Treenipaikkana oli parkkipaikka. Humu ei oikeastaan juuri haukkunut muille koirille, vaan haki hyvin kontaktia. Meni siis oikeastaan oikein kivasti, vaikka muut koirat käyttäytyi huonommin kuin meidän Humpesteri. Kerrankin niin päin! Lopussa tuli enemmän ääntä kun tuli ilmeisesti taas keskittymisen raja vastaan - selvästi se sopiva aika on siis tällä hetkellä maks. 20min. Autossa Humu odotti rauhassa, vaikka muut koirat treenasi ulkopuolella.

Treenin jälkeen tehtiin vielä pieni pyrähdys kotosalla, eikä sujunut yhtään niin hyvin. Mutta toisaalta, se väsy tuskin oli ehtinyt vielä mihinkään hävitä. Haukuttiin siis taas koirille, mutta ajoittain Humu haki koirien läsnäollessa hyvin kontaktia. Kerran se myös haukkui pitäen kontaktia ja hihnan löysänä - onko se oppinut komentamaan namia kun koira on näköpiirissä vai mitä ihmettä? Jossain on nyt menty taas pieleen, mutta parempi tuokin kuin hihnan päässä huutaminen. Ja uurastus jatkukoon...

Eilen käytiin morjenstamassa Humun velipoikaa Havua ensimmäistä kertaa. Pojat on suunnilleen samankokoisia, mutta Humu on sen kriittisen "hieman" suurempi joka suunnassa ja näytti isolta veljeenkin verrattuna. Painoakin Humulla on jo 18kg, eli taitaa siitä aika suuri tullakin. Edelleen kylkiluut on pinnassa, eli lihavaksi ei voi pentua syyttää. Etenkin takapään lihakset näyttää kyllä kasvaneen, perä ei ole mikään pennun luikkutakamus enää. Tai sitten Humulla on päärynävartalo ja rasva kertyy kankkuun ;)

Perusvalmiuskurssi meni sitten siinä

Nyt on perusvalmiuskurssi ohi. Oli kyllä hyvä kurssi tähän väliin, ja kouluttajasta oli paljon apua allekirjoittaneelle. Niinkään apua ei tullut tai tarvittu "temppujen" opetukseen (oltiin aloitettu kaikkien opetus jo kotona ennen kuin asioita käsiteltiin kurssilla), mutta koirahäiriön siedon ja oman meditointikyvyn kehittäminen haastavissa tilanteissa tuli tarpeeseen. Kurssin kouluttajalla riitti ymmärrystä sekä poropeukalo-omistajaa että peukalotonta poroa kohtaan ja epätoivon hetkellä pystyi keskustelemaan ja etsimään yhdessä ratkaisuja.

Tänään aloitettiin ringissä seuraamisella. Meni tosi hyvin. Tosin imuttamalla mentiin, eli enemmän tai vähemmän jatkuvasti namia suussa tai naminyrkki Humun naaman edessä. Kuitenkin, kun ottaa huomioon meidän ohituksien ym. tason, oon tosi tyytyväinen, Humu nimittäin ainoastaan kerran katsoi toista koiraa, muuten seurasi kuin paarma. Ja muiden kiertäessä meitä peppu pysyi maassa kuin tatti.

Vähän haukuttiin välillä, osittain komennettiin lisää tekemistä, pari kertaa selvästi koirille. Tositosi monta kertaa "luopui koirasta" käskyllä. Testasin myös käteen tökkäystä korvaavana toimintona silloin kun Humu alkoi herpaantua esim. kouluttajaa kuunnellessä. Sekin tuntui lisäävän Humun keskittymiskykyä ja suuntaavan tarmoa oikeaan suuntaan.

Sitten otettiin ruudun alkeita. Koska Humu on aivan hulluna kosketusalustaan, homma tuntui ihan "helpolta". Humu nimittäin juoksi ruutuun alustalle kuin hullu puurolle. Mutta sitten taas: miten sen saisi siltä ihanalta alustalta pois? :D Se alusta on jotain niiiiiin parasta, ihan sama vaikka yritän heilutella turkislelua palkaksi, Humu haluaa leikkiä alustan kanssa... Saatiin yksi tosi hyvä alustalle meno, jota seurasi myös hyvä poistuminen, muuten Humu pysyi alustan luona ja öööh, leikki sillä. Krhm. Treeni jatkukoon. Mutta intoa on ainakin ihan sikana! Ja se on hienoa! Pitää kyllä ruveta pyytämään jotain käytöstä myös heti alustalle ryntäämisen jälkeen, jotta tuo alustalla palloilu ei jäisi liikaa päälle. Tosin sen pitäisi olla jotain tosi palkitsevaa tekemistä näin alkuun, eli ehkä pitääkin alkaa palkkaamaan kosketusalustalle menoa toiselle kosketusalustalle juoksemisella. Vähän niinkuin vaihtarileikkiä, mutta kosketusalustoilla... samallahan voisi aika helposti opettaa suunnatkin. Ei ehkä (?) yhtään pöllömpi idea, täytyy kokeilla.

Muiden tehdessä ruutua höntsättiin omiamme. Vähän kaukojen alkeita (juu ei ole takatassut paikoillaan...), vierelletuloa ja vähän seuraamista ja yleistä "mun kanssa on kivaa!" hömpöttelyä ja leikkiä. Kaukoista (jotka ei ole vielä millään tasolla "kaukoja" vaan hyvin "lähiä") täytyy kyllä sanoa, että I-M on kyllä aika hyvä. Maahanmeno ei ole todellakaan mikään syöksyminen, mutta tässä ne takatassut on pätevästi paikoillaan vaihdossa molempiin suuntiin ja istumaannousu on aika nopsa jo. I-S on epävarma ja ne tassut vaeltelee molemmissa vaihdoissa, mutta saatiin kyllä ihan kivojakin vaihtoja pari. S-M-vaihtoa Humu ei käytännössä osaa vielä kumpaankaan suuntaan, eikä sitä tänään edes yritetty.

Sitten otettiin kerran hyppy namialustalla (meni ihan hyvin) ja sitten lopuksi leikkimielinen "kisa", jossa oli lyhyt seuraamiskaavio, yksi jättö ja hyppy. Koska tämä tehtiin ihan lopussa, mentiin taas välillä lähes imuttamalla, jotta Humu oikeasti keskittyisi. Humu kuitenkin otti kontaktia ihan silmiinkin namikäden sijaan, eli ei nyt ihan kirsu nyrkissä menty. Alun perusasennossa Humu olisi taas halunnut haistella startin "peppupaikan", mutta kun siitä selvittiin, meni ihan kivasti. Hyvä pysähdys ja liikkeellelähtö. Käsiavulla maahanjättö, Humu pysyi hyvin, nousi hyvin istumaan kun palasin vierelle ja hypylle se lähti kivasti MUTTA koska hyppy oli vielä tosi matala, niin Humu ei lopulta hypännyt takajaloilla sen yli vaan veti palkan alustalta jo siinä vaiheessa, kun vasta etutassut oli yli... että eipä se nyt ihan ollut kymppi ja papukaijamerkki, mutta hauska "temppurata" yhtä kaikki.

Kentältä lähdettiin seuraamalla ja ilman haukkumista, jes! :) ja illalla saatiin pissalenkillä nättiä (ja hiljaista) kontaktia aikaiseksi, vaikka Humu näki pari koiraa. Varjostettiin toista treenimielessä siten, että seuruutin Humua. Hienosti meni. Kyllä se tästä!

Vielä ei olla saatu tietoa, päästiinkö talven treeniryhmään vai ei. Saa nähdä. Visiolle meillä on kuitenkin jo varattuna viiden kerran "käytöskoulu", jossa keskitytään kontaktiin, hihnakäytökseen, ohituksiin ja luoksetuloon. Oli Groupon-tarjouksessa, ja koska olen kuullut Visiosta paljon hyvää, niin oli pakko ostaa. Ja noitahan ei voi koskaan treenata liikaa, ainakaan me ei olla niissä vielä mitään mestareita...edes oman korttelin mittapuulla ;)

Agikokeilua

Käytiin perusvalmiuskurssilla vähän kokeilemassa agilityesteitä: hyppyjä, putkea ja puomia. Humu oli varsin innokas pieni poropallero, oikein suloinen ja samalla myös hieman sekopäinen. Väliajoilla se nimittäin rehasi ja sai yhden karkailuhepulin... mutta kivaa sillä oli yhtäkaikki. Allekirjoittaneella ei tosin tunnu hirveästi olevan agilityohjaajan lahjoja.

Käytiin viimeiseksi lavastamassa myös palkintopallikuva. Kun tuskin muuten tulee tilannetta eteen, jossa tarvitsisi pallille nousta, niin piti nyt kokeilla miltä se tuntuu.. ;)

"Mjaa näitä nameja vai?"

"Mutkun mä haluisin mennä kovaaaaaa...!"

Tekniikassa vielä vähän kehittymisen varaa (tässä kuvassa siis parasta antia...)

Kiva uusi lelu

Lavastettu hetki huipulla

On se komia.

Etupakki, takapakki, ylämäki, alamäki..

Nyt voi sitten muistella lämmöllä maanantain treenejä, joissa Humu otti normaalia paremmin kontaktia ja aloitti treenin keskittyen ja selvästi HALUSI tehdä töitä. Tänään mukana oli nimittäin ihan eri koira, vaihtuikohan se tässä välissä? Aloitettiin treenikentälle meno kiskoen ja haukkuen. Sitten saatiin pätkittäin kiinni jostain kaukaisesta asiasta nimeltä keskittyminen ja sitten palattiin taas tutumpaan asiaan nimeltä meuhkaaminen. Ja taas sekunti keskittymistä ja sitten minuutti meuhkaamista. Voi surku ja parku. Lopputunnista keitettiin kattilallinen perunoita ihan pohjaan asti ja Humu päätti haukkua lähes kaikelle, joka suuntaan ja suurella tarmolla. Meikäläinen oli nolla, tai ehkä miinuksella.

Tähän väliin treenien kohokohdat eli ne hetket kun keskityttiin: tehtiin alustan kosketusta, ja siinähän Humu on ihan haka! Vaikka alusta oli laina-alusta, se tajusi välittömästi mistä on kyse ja syöksyi alustalle kuin pieni karvainen meteori. Ja oli aivan innoissaan! Täytyy ehkä harkita kosketusalustalle ryntäämisen käyttöä palkkana jossain muodossa - alustalle irtoamista suurempi ongelma on nimittäin alustalta poistuminen :P siihen lääkkeeksi otetaan nyt kosketusalustatreeniä siten, että alustalle irrotaan vihjeestä ja palkka tullaan hakemaan leikin muodossa ohjaajalta. Tähän asti olen palkannut alustan luona, jotta olen vahvistanut siellä pysymistä, mutta ilmiselvästi se ei ole enää mikään haaste...eikä myöskään irtoaminen, sillä kosketusalustalle lähtöä odotetaan into piukassa.

Sitten kokeiltiin tasapainoalustaa. Naksun avulla Humu tajusi nopeasti laittaa tassua ja välillä kahtakin alustan päälle, eikä vaikuttanut mitenkään pelkäävän outoa alustaa. Haasteena oli vaan se, että kun tätä harjoiteltiin kosketusalustan jälkeen, niin tottakai myös tasapainoalustaa olisi voinut läppäillä ja myös kaivaa.... se oli siis oikeastaan kiva lelu... hmmm....noo, sinnepäin.

Sitten otettiin liikkeestä maahanmenon alkeita eli sinnepäin-seuraamisesta reilun käsiavun avittamana koira tantereeseen. Välillä Humu maastoutui aika hitaasti, mutta oikeastaan suurimman osan kerroista ihan mukavalla vauhdilla. Vaikka edelleen maahan mennään takaosa edellä, niin nyt maastoutuminen oli kuitenkin selvästi maahanmenoa eikä istumisen kautta könkkäämistä.

Välissä otettiin vähän leikkimistä ja muuta mukavaa, ja tehtiin myös nopeusleikkiä, eli koiran kanssa hulabalointia, jonka välissä aina pyydettiin istumista, seisomista tai maahanmenoa. Istumisen Humu teki joka kerta superhyvin ja supernopeasti! Seisomisessa autoin reilusti tunkemalla namia nokkaan käytännössä samalla sekunnilla käskyn kanssa, mutta yhtäkaikki Humu pysähtyi hyvin ja piti asennon hienosti vapautukseen asti. Maahanmeno oli taas hidas, vaikka ollaan itseasiassa juuri samalla tavalla koitettu saada siihen nopeutta kotonakin (ja välillä siis jopa onnistuttu). Lisää reeniä vaan.

Sitten siihen osioon, missä keskittyminen loppui totaalisesti. Kentän laidalla kävi pientä rähinää ja muutenkin toimintaa oli ympärillä paljon, sillä agilitykisat oli menossa toisella puolella kenttää. Humu heitti pyyhkeen kehään, ja alkoi tuijotella kaikkea ympäröivää maanisesti unohtaen epätoivoisen ihmisen, joka koitti vielä saada kunnialla tehtyä treenin viimeisen osion, eli paikkamakuun. Epätoivoinen ihminen heitti pyyhkeen perässä ja lähti pois häiritsemästä niiden paikkamakuuta, joilla oli vielä mahdollisuuksia. Saatiin vielä jokunen kontaktinpätkä luotua mutta siihen se sitten oikeastaan jäi.

Juteltiin kouluttajan kanssa vielä treenien loputtua (Humu huusi tässä vaiheessa kaikelle mahdolliselle, huomioimattomuus ei auttanut... koira palkkasi ansiokkaasti ihan itse itseään riehumisella). Juteltiin motivointiongelmista ja toisaalta siitä, milloin koiralta pitää jo vaatia suorittamista pelkän kivakivajeejeen sijaan. Kouluttaja ehdotti esimerkiksi ulosmeno- ja ruokintarituaalien rikkomista siten, että vaadittua tehtävää (tällä hetkellä lupaa pyydetään istumalla ja ottamalla kontakti, ilman vihjesanoja) vaihdellaan, jotta homma ei käy liian helpoksi ja "vaatimisesta" tulee vankempi osa myös arkea. Lisäksi todettiin (jälleen?), että huomioimattomuus ei riitä silloin kun riehuminen on itsessään kivaa vaan siihen on puututtava jotenkin. Täytyy nyt pohtia hyvää tapaa katkaista riekkuminen treenitilanteessa. Kielto tepsii kotona ja koirien ohituksissakin ollaan jo edistytty etenkin kotikulmilla (lähinnä siis kääntymällä pois kun keittää yli ja palkkaamalla + palaamalla tilanteeseen heti kun taas herne Humun päässä kohtaa toisen), mutta vieraassa paikassa kielto tmv. korkeintaan lopettaa haukun, muttei silti palauta Humua maan pinnalle - täytyy varmaan kehittää joku käsky ihan itse rauhoittumiselle ja alkaa treenata sitä tosissaan. Tokokäskyjä en halua käyttää, sillä niissä pitää olla intoa eikä "kurinpidollista" fiilistä... (ja onhan meillä periaatteessa jo käsky rauhoittumiselle, sen treenaus vaan on.. ööh.. heikoissa kantimissa).

Motivoinnin osalta saatiin kotiläksyksi ihan niitä juttuja, mitä nyt "tiesi", että olisi pitänyt tehdä paaaljon enemmän kuin tähän asti: eli treenikentälle välillä vaan nopeasti leikkimään ja pitämään hauskaa, ja sitten himaan. Ja Humun ollessa vapaana metsälenkeillä kannustetaan sitä ottamaan kontaktia passiiviseen ihmiseen pysähtymällä ja odottamalla Humpan luoksetuloa - ja palkka superkivalla leikkihetkellä. Ja vaikkei tästä erikseen puhuttu, niin taon nyt omaan päähäni edelleen, että niitä superlyhyitä ja superkivoja treenejä.

Tämän keskiviikkoryhmän kouluttaja on kyllä ollut jotenkin tosi ihana. Aina valmis pohtimaan ratkaisuja ja valaa itseen omalla asenteellaan aina uutta uskoa silloin kun alkaa masentaa. Ja kaikenkaikkiaan kun tätä sepustustakin katsoo: kyllähän Humppa suoritti montamonta juttua tosi hyvin, loppu vaan meni niin penkin alle, että jäi kökkö maku suuhun. Se tunti on vaan vielä tässä vaiheessa liikaa putkeen ja Ojangon ympäristö supersuuri häiriö Humulle - ei voi kauhalla vaatia kun on lusikalla annettu (siis allekirjoittaneelle, ei koiralle, sillä tuntuu välillä olevan ihan liian suuri kauhallinen..). Uudella innolla kohti uusia haasteita! (eli leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, kuten isäni sanoisi)

Maanantain treenit

Maanantaina Humu oli alkuun selvästi paremmin kuulolla kuin aiemmin. Päästiin kentälle hiljaa ja kontaktissa, ja alkutunnista taisi päästä vain yksi haukahdus. Humu käyttäytyi tasoonsa nähden tosi hyvin kehääntulon ja luoksepäästävyyden harjoittelussa ja pönötti aika topakasti perusasennossa. Myös paikkamakuu sujui kivasti - toimin edelleen lähelläpysyvänä namiautomaattina, mutta sillä tasolla homma toimiikin jo hyvin. Nyt tehtiin minuutin paikkamakuu ryhmässä siten, että jäin itse namittamaan lähistölle. Ei paha, tosin hieman vilkuilua taustalla haukkuviin/vinkuviin koiriin päin. Täytyy vaan muistaa harjoitella häiriöitä ja sitten vähitellen lisää etäisyyttä ja pidempää palkkaväliä. Otettiin myöhemmin paikkamakuu myös ringissä siten, että muut koirat jäivät selän taakse tai takaviistoon. Siinä Humu ei juuri haikaillut taaksepäin vaan piti paremmin kontaktin.

Sitten treenattiin hetki liikeestä seisomisen alkeita. Humu teki tehtävän oikeastaan juuri niin kuin se oli ohjeistettukin, mutta apuja pysähtymiseen oli kyllä vielä reilusti. Pysähtymistä ei harjoiteltu vielä sivulla, vaan siten, että itse peruutetaan koiran edellä, autetaan se pysähtymään vihjeen + namin avulla ja jatketaan sitten vielä hieman matkaa koiran jäädessä seisomaan. Humu alkoi selvästi odottaa pysähtymiskäskyä ja taas lupaa liikkua, eikä homma mennyt pelkkään namilla ohjailuun, niinkuin usein meikäläiselle käy, jos sille tielle lähtee...

Päästiin onneksi myös uusimaan viimekerralla munattua hypyn harjoittelua, tällä kertaa ihan rehellisesti kosketusalusta toisella puolella. Meidän perinteistä kosketusalustaa käytettiin nyt myös namialustana, eli täytyy nyt miettiä mikä sen rooli tulee lopulta olemaan - tällä hetkellä se kuitenkin saa aikaan halutun tuloksen, eli innokkaan pyrähdyksen alustalle ja tassun läppäisyn ainakin melkein siihen päälle... (köh). Nyt en tietenkään käyttänyt "läppäisykäskyä", joten lieko sillä niin suurta väliä, että käyttötarkoitus oli hieman eri... jaa-a. Summa summarum, alkuun Humulla oli taas keskittymisvaikeuksia hypyn edessä (siis eihän voi keskittyä kun siinä samassa paikassa haisee niin monen koiran peppu) mutta niistä selvittiin ja Humu ponkaisi vihjeestä vauhdilla yli kohti alustaa ja palkkaa. Alustan väkivaltainen läppäily tosin näytti itsessään olevan suurempi palkka kuin sen päällä oleva nami :D ainakin toinen tykkää kosketusalustasta... täytyy ehkä silti keskittyä hieman rauhallisemman kosketuksen opetteluun, ei ehkä ole tarkoituksenmukaista opettaa koiraa esim. kaivamaan ruudussa... (miten sitä tuleekin mokailtua joka asiassa! Tämä on tosin yksi niistä, johon en ole halunnutkaan puuttua liikaa, sillä on ihanaa, että kosketusalusta on niin suuren innon kohde - vähän se into vaan joskus kuplii yli... tällä hälläväliä-asenteella meidän koehaaveet saattaa vaan jäädä ikuisesti haaveiksi).

Tässä vaiheessa Humppa oli saanut kerättyä sen verran kierroksia, että ääntä alkoi jo irrota. Nykyään haukku kuitenkin suuntautuu enemmän mulle kuin ympäröivälle maailmalle. Humu komentaa lisää tekemistä ja lisää namia - eihän sekään nyt mikään ideaalitilanne ole, mutta sinänsä on positiivista, että nyt Humukin on treeneissä tekemässä hommia mun kanssa, eikä vain toikkaroimassa jossain koirien täyttämässä pentujen viihdekeskuksessa. Komennushaukku myös katkeaa yleensä nopeasti, jos matka kääntyy kohti rauhoittumispaikkaa kentän laidalla. Treeneissä seuraus haukkumisesta on siis tällä hetkellä tekemisen loppuminen ja hetken odottelu reunalla yksin. Pysyn lähellä, mutta hihnanmitan ulkopuolella ja selin koiraan, kunnes se rauhoittuu. Se auttaa hyvin komennushaukkuun, mutta jos haukku muille koirille alkaa, homma vaikeutuu - nytkin Humu pari kertaa hermostui muihin haukkuviin koiriin ja päätti alkaa kertomaan omia mielipiteitään, kun kuuntelin itse kauempana kouluttajan ohjeita. Yritän aina niissä tilanteissa ehtiä palkkaamaan Humua ennen kuin se päättää vastata toisten mökään, mutta aina ei vaan ehdi ajoissa, jos on jättänyt koiran laidalle ohjeistuksen ajaksi.

Koitettiin vielä lopuksi löytää ratkaisua Humun maahanmeno-ongelmaan. Tuo koira ei vaan tahdo mennä hissillä tai etuosa edellä maahan, vaan ensin pitää istua - myös ihan "vapaa-ajalla" tyyli on aina takaosa edellä. Yritin ihan houkutella Humusta esiin parempaa tyyliä, mutta vaikeaa se on - ryömittämällä lelun perässä saatiin vähän tulosta aikaiseksi, mutta huh. Ei auta. Jotenkin tästäkin asiasta mietin aiemmin, että helpottuisi kun pennun koordinaatiokyky paranee, mutta tekosyyhän se vaan on omalle laiskuudelle ;) jos omistaja menee perse edellä puuhun niin koira menee perse edellä maahan. Nih. Pitäisikin tehdä lista siitä, kuinka monta liikettä olen jo onnistunut opettamaan "väärinpäin", mutta en halua. En nimittäin tiedä jääkö yhtään oikein opetettua jäljelle. Onneksi vielä tässä vaiheessa koko tämä peukalo-keskellä-kämmentä -meininki vaan naurattaa. Katsotaan sitten muutaman vuoden päästä jos edelleen on sama ongelma, naurattaako enää :P

Kaikenkaikkiaan treeneistä jäi kuitenkin hyvä maku, sillä keskittymiskykyä löytyi suuremman osan ajasta kuin yleensä. Kentältä tosin poistuttiin taas vetäen ja osittain haukkuen, sillä ihan lopussa treenikaveri tuli ärhentelemään lähistölle ja laukaisi Humun sanaisen arkun. Mutta noh, palanen kerrallaan. Sunnuntain katastrofi-kalareissun jälkeen koirien kohtaamiset lenkillä tutussa ympäristössä ovat kuitenkin sujuneet taas yllättävän hyvin ja hiljaa, joten suunta on ylöspäin.

Uintia, koirakavereita, kiljumista ja vähän treeniä

[Tähän tekstiin on nyt oksennettu koko viime viikko... kukapa sitä nyt jaksaisi a) keskittyä olennaiseen tai b) jakaa eri asiat eri postauksiin]

Viime viikolla treenien aiheena oli hyppy. Ei olla harjoiteltu moista kummajaista ollenkaan, joten menestys ei ollut kovin kehuttavaa - tai siis oli alkuun, kunnes aloin ahnehtimaan. Tyhmä minä. Humu siis tajusi idean suunnilleen heti, ja siitä innostuneena otin kohteen hypyn toiselta puolelta pois muutaman toiston jälkeen. Humu hyppäsikin kerran ilman mitään apuja, mutta toista onnistumista ei saatukaan, vaan Humu alkoi haukkumalla komentamaan palkkaa/lisää vihjeitä jo kun sen toi hypylle. Argh, antakaa jostain mulle kärsivällisyyttä ja järkeä opettaa asiat kunnolla sen sijaan, että aina kokeilen "jokohan se osais...?".

Seisominen onnistui viime viikon treeneissä ihan jees, eli vähitellen sekin liike alkaa hahmottua. Viime viikolla satoi ihan kunnolla, joten harjoiteltiin myös vesilätäkköön istumista ja maahanmenoa - sujui yllättävän hyvin, vaikka kyllä Humpasta huomaa, että vesi on vähän ällöä... täytyy vaan tehdä vähän töitä sen eteen, että siitä tuleekin extrakivaa.

Viime viikolla Humppa pääsi myös uudelle tallille mukaan, ja tällä kertaa homma oli aika katastrofi. Heti kun avasin auton oven, niin pieni brasilianterrieri luikahti Humun kanssa takapenkille ja siitä se sitten lähti - Humu ei rauhoittunut koko aikana (paitsi onneksi sentään siellä autossa, jos sen jätti sinne odottelemaan). Se käyttäytyi kyllä ihan nätisti koirien kanssa (ei edes haukkunut tarhassa oleville ja mökääville ajokoirille), mutta oli niin kiihkoissaan, että kiskoi kokoajan joka suuntaan: ihminen, hevonen, sorsa, koira, ihminen, mutapaakku, hevonen, lantakasa... jne. Kiskomisen lisäksi se haukkui/kiljui hevosille ja piippasi silloin kun oli tylsää (en ole vielä tätä ennen kuullut sen vinkuvan niin paljon, toivotaan, ettei ota tavaksi). Seuraavana aamuna käytiin sitten Tuomarinkylässä "palauttelevalla kävelyllä" eli kokeiltiin, josko saataisiin vähän parempi tallikokemus heti perään. Se sujuikin paljon paremmin, ja Humu käyttäytyi ihan järjellisesti. Samaan reissuun yhdistettiin myös koirapuiston edessä rauhoittumisen harjoittelua (saatiin pitkiä katseita koirapuistoilijoilta kun selitin, ettei olla tulossa sisälle, vaan treenataan vaan rauhassaoloa ulkopuolella - eikö kukaan muu muka hyödynnä itsestäänselvää koirahäiriöpaikkaa näin? Toki oltaisiin lähdetty jos sisälläolevat koirat olisivat seonneet ulkopuolella odottelijasta, mutta onneksi niin ei käynyt). Sekin onnistui yli odotusten, etenkin kun ottaa huomioon, että kyseessä oli yksi niistä aamuista, jolloin ruoka ei kelvannut lenkillä. Eli onnistuttiin ilman namitusta, ihan vaan sillä, että häsläävä, vetävä tai nimeensä reagoimaton (=tuijottava) Humppa ei saa katsella koiria, vaan joutuu poispäin koirista tai autoon. Ja nimeen reagoinnista oli sitten palkkana esimerkiksi leikkiä ruohotupoilla, sillä se oli parasta mitä oli käsillä... :)

Viikonloppuna Humu koki ahaa-elämyksen uimisen suhteen. Lähdettiin koirakavereiden Onnin ja Pepen kanssa käymään koirauimalassa, jossa meille oli varattu allas puoleksi tunniksi. Alkuun homma meni niinkuin aiemminkin veden äärellä: varpaat kastellaan ilman ongelmaa, mutta siinä vaihessa kun maha alkaa kastua, peruutetaan takaisin ja aletaan haukkua, että "en mä uskalla, ärsyttää, lopettakaa houkuttelu ja hakekaa mulle se lelu sieltä lätäköstä...". Päädyttiin sitten laskemaan Humu muutaman kerran altaaseen sen toisesta päädystä ja kannustamaan "rantautumispäädyssä" - parin toiston jälkeen Humu alkoi keräämään matkalla kelluvia leluja mukaan ja sen jälkeen se uskaltautui jo hieman autettuna itse altaaseen hakemaan leluja. Viimeiset kolme kertaa se lähti lelun perään ihan itsenäisesti, ihan viimeisellä kerralla oikein rynnäten! Eli vesipeikko on ainakin osittain selätetty, meidän pentu ui! Samalla tuli treenattua vapaata oleskelua toisten koirien kanssa ilman, että niiden kimpussa tarvitsee olla jatkuvasti: uiminen oli sen verran jännää, että Humu ei muistanut härkkiä kavereitaan, vaan jakoi jalosti huomiotaan myös meille ihmisille.

Humu ja "sukkapullo" - ihan ykköslelu, joka maksaa limupullon + parittoman sukan: kelluu, lentää, vedättää, raksahtelee!

Humppa pääsi myös kyläilemaan Onnin ja Pepen luo, mikä sujui yllättävän hyvin. Haasteena on kylläkin saada Humu rauhoittumaan - se leikkisi vielä silmät puoliummessa ja valkuaiset vaaleanpunaisina jos vain saisi. Sitten kun mahdollisuus leikkiin julmasti evättiin, se osasi kuitenkin ruveta nukkumaan keskelle kulkuväylää sen enempää stressaamatta. Eli ei pöllömpää, pikkukakaraltahan ei voi odottaakaan, että se itse tajuaisi kun väsyttää.. kai? Ennen vierailua Humu oli jo käynyt tuhlaamassa ylimääräiset energiansa tätinsä kanssa, joka oli pudottanut karvansa ja näytti jo päästäneen Humun ohi koon puolesta... saa nähdä millainen mörskäre tuosta kasvaa.

Täti opettaa veljenpoikaa tavoille

Sunnuntaina päätettiin sitten viikko taas katastrofiin kalareissulla. Note to self: neljä tuntia tylsistymistä ja välissä jonkun verran käppäilyä vieraassa paikassa, jossa liikkuu paljon koiria ja ulkoilijoita ei ole hyvä yhdistelmä, etenkään, jos koira on ruokittu ennen reissua eikä sillä ole tippaakaan kiinnostusta ruokaa kohtaan. Tiivistetysti reissun kulku: Vuf - koira, Vuf - ihminen, Vuf - sorsa, Vuf - tylsää ... hetki rauhoittumista... Veto - lintuja, Veto - lenkkeilijä, Veto - ai, ne menikin tonne ...hetki rauhoittumista... jne. Ihme kyllä, välissä saatiin ihan oikeita ohituksia normaalilla hiekkatiellä hiljaisuudessa ja käveltiin varislauman vieressä löysällä hihnalla, eli sujui kyllä välillä hyvinkin. Mutta ihan hyvä muistutus silti siitä, että vielä ei todellakaan olla siinä vaiheessa, jossa koira vaan "tulee mukana" ilman sen kummempaa panostusta.

Humu 5,5kk: Rotumääritelmän sanoin, "ilme on älykäs".

Lepoviikko

Viime viikolla treenit oli peruttu, joten otettiin vähän rennommin ja panostettin koirien kanssa leikkimiseen ja arkitottelevaisuuteen. Toki on jotain tokoiluakin tehty, mutta vähän enemmän sellaisina "makupaloina" arjen lomassa, eli ollaan pidetty aivoja enemmän siellä narikan puolella.

Iloinen yllätys oli, että Humu on ilmeisesti hieman kypsynyt, sillä leikki pienten koirien kanssa sujui viime viikolla jo ihan säädyllisesti ja ilman turhaa härkkimistä. Ennenhän Humu on ollut vähän turhan päällekäyvä etenkin kitansa kanssa, johon leikkikaverista on sitten kerralla mahtunut puolet... nyt varsinaista pureskelua ei oikeastaan ollut, ellei toinen siihen yllyttänyt ja vähän saattoi kaveri saada olla rauhassakin silloin tällöin. Luoksetuloja en ole vieläkään viitsinyt edes kokeilla kesken leikin, sillä en usko niiden toimivan. Nyt Humppa saattaa sentään käydä moikkaamassa, vaikka koiria on paikalla ja mahdollisuus leikkiin olemassa - edistystä sekin.

Muuten luoksetulot paranee kokoajan, eikä ohijuoksu tai hepuli ole ehkä enää ihan niin hilkulla kuin ennen. Tosin edelleen sitä The Luoksetulokäskyä säästellään paljon, eikä sitä käytetä kuin varmoissa tilanteissa. Luoksetulon loppuasento nyt on ihan hajallaan, mutta ainakin se istuu. Yleensä ;) Viereentuloakin voisi alkaa ottaa pidemmältä etäisyydeltä.

Sitten kääntöpuolena sanottakoon, että viikonloppuna mökillä Humu lähti kaverikoiransa perään kaksi kertaa ja pari kertaa myös kaveri-ihmisen perään... kyseessä siis tutut, mutta silti harmittaa. Nyt tuo paikalta livistäminen on sitten alkanut, eikä voi enää luottaa, ettei Humu lähtisi seuraamaan nenäänsä. Molemmissa tapauksissa Humulla oli vain haju, toisessa pelkkä ilmavainu, toisessa ilmeisesti jälki. Positiivinen puoli on siis se, että se osaa käyttää nenäänsä... ja ilmeisesti sillä tosiaan olisi lahjoja hakuun. Mutta toisaalta juuri siksi, että hakemista ei tarvitse mitenkään houkutella siitä esiin se ei taida olla ihan tämänhetken laji meille - ensin olisi kiva, että niitä hajuja ei seurattaisi ja ihmisiä tai koiria etsittäisi ilman lupaa.

Sen verran ollaan treenattu tokojuttuja, että noutokapulan kanssa saatiin ainakin näillä näkymin pienimuotoinen läpimurto ja idea kapulan pitämisestä on alkanut hahmottua Humputtimen päässä. Sitä voikin ihan jopa kanniskella! Lisäksi on tehty pienimuotoista ohitustreeniä kontaktissa ja koitettu vahvistaa sitä maahanmenoa ja maassapysymistä - kyllä siinäkin ehkä pientä edistystä on tapahtunut.

Humu tuntuu kasvaneen ihan yhtäkkiä korkeutta. Nyt sillä on ehkä jonkinlainen honkkelivaihe sitten. Eilen sain niin hurjan korkeusmitan sille, että se taisi olla ihan puutaheinää.. kokeilen tänään uudestaan, jos saisi vähän uskottavamman tuloksen.