Maanantaina Humu oli alkuun selvästi paremmin kuulolla kuin aiemmin. Päästiin kentälle hiljaa ja kontaktissa, ja alkutunnista taisi päästä vain yksi haukahdus. Humu käyttäytyi tasoonsa nähden tosi hyvin kehääntulon ja luoksepäästävyyden harjoittelussa ja pönötti aika topakasti perusasennossa. Myös paikkamakuu sujui kivasti - toimin edelleen lähelläpysyvänä namiautomaattina, mutta sillä tasolla homma toimiikin jo hyvin. Nyt tehtiin minuutin paikkamakuu ryhmässä siten, että jäin itse namittamaan lähistölle. Ei paha, tosin hieman vilkuilua taustalla haukkuviin/vinkuviin koiriin päin. Täytyy vaan muistaa harjoitella häiriöitä ja sitten vähitellen lisää etäisyyttä ja pidempää palkkaväliä. Otettiin myöhemmin paikkamakuu myös ringissä siten, että muut koirat jäivät selän taakse tai takaviistoon. Siinä Humu ei juuri haikaillut taaksepäin vaan piti paremmin kontaktin.
Sitten treenattiin hetki liikeestä seisomisen alkeita. Humu teki tehtävän oikeastaan juuri niin kuin se oli ohjeistettukin, mutta apuja pysähtymiseen oli kyllä vielä reilusti. Pysähtymistä ei harjoiteltu vielä sivulla, vaan siten, että itse peruutetaan koiran edellä, autetaan se pysähtymään vihjeen + namin avulla ja jatketaan sitten vielä hieman matkaa koiran jäädessä seisomaan. Humu alkoi selvästi odottaa pysähtymiskäskyä ja taas lupaa liikkua, eikä homma mennyt pelkkään namilla ohjailuun, niinkuin usein meikäläiselle käy, jos sille tielle lähtee...
Päästiin onneksi myös uusimaan viimekerralla munattua hypyn harjoittelua, tällä kertaa ihan rehellisesti kosketusalusta toisella puolella. Meidän perinteistä kosketusalustaa käytettiin nyt myös namialustana, eli täytyy nyt miettiä mikä sen rooli tulee lopulta olemaan - tällä hetkellä se kuitenkin saa aikaan halutun tuloksen, eli innokkaan pyrähdyksen alustalle ja tassun läppäisyn ainakin melkein siihen päälle... (köh). Nyt en tietenkään käyttänyt "läppäisykäskyä", joten lieko sillä niin suurta väliä, että käyttötarkoitus oli hieman eri... jaa-a. Summa summarum, alkuun Humulla oli taas keskittymisvaikeuksia hypyn edessä (siis eihän voi keskittyä kun siinä samassa paikassa haisee niin monen koiran peppu) mutta niistä selvittiin ja Humu ponkaisi vihjeestä vauhdilla yli kohti alustaa ja palkkaa. Alustan väkivaltainen läppäily tosin näytti itsessään olevan suurempi palkka kuin sen päällä oleva nami :D ainakin toinen tykkää kosketusalustasta... täytyy ehkä silti keskittyä hieman rauhallisemman kosketuksen opetteluun, ei ehkä ole tarkoituksenmukaista opettaa koiraa esim. kaivamaan ruudussa... (miten sitä tuleekin mokailtua joka asiassa! Tämä on tosin yksi niistä, johon en ole halunnutkaan puuttua liikaa, sillä on ihanaa, että kosketusalusta on niin suuren innon kohde - vähän se into vaan joskus kuplii yli... tällä hälläväliä-asenteella meidän koehaaveet saattaa vaan jäädä ikuisesti haaveiksi).
Tässä vaiheessa Humppa oli saanut kerättyä sen verran kierroksia, että ääntä alkoi jo irrota. Nykyään haukku kuitenkin suuntautuu enemmän mulle kuin ympäröivälle maailmalle. Humu komentaa lisää tekemistä ja lisää namia - eihän sekään nyt mikään ideaalitilanne ole, mutta sinänsä on positiivista, että nyt Humukin on treeneissä tekemässä hommia mun kanssa, eikä vain toikkaroimassa jossain koirien täyttämässä pentujen viihdekeskuksessa. Komennushaukku myös katkeaa yleensä nopeasti, jos matka kääntyy kohti rauhoittumispaikkaa kentän laidalla. Treeneissä seuraus haukkumisesta on siis tällä hetkellä tekemisen loppuminen ja hetken odottelu reunalla yksin. Pysyn lähellä, mutta hihnanmitan ulkopuolella ja selin koiraan, kunnes se rauhoittuu. Se auttaa hyvin komennushaukkuun, mutta jos haukku muille koirille alkaa, homma vaikeutuu - nytkin Humu pari kertaa hermostui muihin haukkuviin koiriin ja päätti alkaa kertomaan omia mielipiteitään, kun kuuntelin itse kauempana kouluttajan ohjeita. Yritän aina niissä tilanteissa ehtiä palkkaamaan Humua ennen kuin se päättää vastata toisten mökään, mutta aina ei vaan ehdi ajoissa, jos on jättänyt koiran laidalle ohjeistuksen ajaksi.
Koitettiin vielä lopuksi löytää ratkaisua Humun maahanmeno-ongelmaan. Tuo koira ei vaan tahdo mennä hissillä tai etuosa edellä maahan, vaan ensin pitää istua - myös ihan "vapaa-ajalla" tyyli on aina takaosa edellä. Yritin ihan houkutella Humusta esiin parempaa tyyliä, mutta vaikeaa se on - ryömittämällä lelun perässä saatiin vähän tulosta aikaiseksi, mutta huh. Ei auta. Jotenkin tästäkin asiasta mietin aiemmin, että helpottuisi kun pennun koordinaatiokyky paranee, mutta tekosyyhän se vaan on omalle laiskuudelle ;) jos omistaja menee perse edellä puuhun niin koira menee perse edellä maahan. Nih. Pitäisikin tehdä lista siitä, kuinka monta liikettä olen jo onnistunut opettamaan "väärinpäin", mutta en halua. En nimittäin tiedä jääkö yhtään oikein opetettua jäljelle. Onneksi vielä tässä vaiheessa koko tämä peukalo-keskellä-kämmentä -meininki vaan naurattaa. Katsotaan sitten muutaman vuoden päästä jos edelleen on sama ongelma, naurattaako enää :P
Kaikenkaikkiaan treeneistä jäi kuitenkin hyvä maku, sillä keskittymiskykyä löytyi suuremman osan ajasta kuin yleensä. Kentältä tosin poistuttiin taas vetäen ja osittain haukkuen, sillä ihan lopussa treenikaveri tuli ärhentelemään lähistölle ja laukaisi Humun sanaisen arkun. Mutta noh, palanen kerrallaan. Sunnuntain katastrofi-kalareissun jälkeen koirien kohtaamiset lenkillä tutussa ympäristössä ovat kuitenkin sujuneet taas yllättävän hyvin ja hiljaa, joten suunta on ylöspäin.
No comments:
Post a Comment