Lepoviikko

Viime viikolla treenit oli peruttu, joten otettiin vähän rennommin ja panostettin koirien kanssa leikkimiseen ja arkitottelevaisuuteen. Toki on jotain tokoiluakin tehty, mutta vähän enemmän sellaisina "makupaloina" arjen lomassa, eli ollaan pidetty aivoja enemmän siellä narikan puolella.

Iloinen yllätys oli, että Humu on ilmeisesti hieman kypsynyt, sillä leikki pienten koirien kanssa sujui viime viikolla jo ihan säädyllisesti ja ilman turhaa härkkimistä. Ennenhän Humu on ollut vähän turhan päällekäyvä etenkin kitansa kanssa, johon leikkikaverista on sitten kerralla mahtunut puolet... nyt varsinaista pureskelua ei oikeastaan ollut, ellei toinen siihen yllyttänyt ja vähän saattoi kaveri saada olla rauhassakin silloin tällöin. Luoksetuloja en ole vieläkään viitsinyt edes kokeilla kesken leikin, sillä en usko niiden toimivan. Nyt Humppa saattaa sentään käydä moikkaamassa, vaikka koiria on paikalla ja mahdollisuus leikkiin olemassa - edistystä sekin.

Muuten luoksetulot paranee kokoajan, eikä ohijuoksu tai hepuli ole ehkä enää ihan niin hilkulla kuin ennen. Tosin edelleen sitä The Luoksetulokäskyä säästellään paljon, eikä sitä käytetä kuin varmoissa tilanteissa. Luoksetulon loppuasento nyt on ihan hajallaan, mutta ainakin se istuu. Yleensä ;) Viereentuloakin voisi alkaa ottaa pidemmältä etäisyydeltä.

Sitten kääntöpuolena sanottakoon, että viikonloppuna mökillä Humu lähti kaverikoiransa perään kaksi kertaa ja pari kertaa myös kaveri-ihmisen perään... kyseessä siis tutut, mutta silti harmittaa. Nyt tuo paikalta livistäminen on sitten alkanut, eikä voi enää luottaa, ettei Humu lähtisi seuraamaan nenäänsä. Molemmissa tapauksissa Humulla oli vain haju, toisessa pelkkä ilmavainu, toisessa ilmeisesti jälki. Positiivinen puoli on siis se, että se osaa käyttää nenäänsä... ja ilmeisesti sillä tosiaan olisi lahjoja hakuun. Mutta toisaalta juuri siksi, että hakemista ei tarvitse mitenkään houkutella siitä esiin se ei taida olla ihan tämänhetken laji meille - ensin olisi kiva, että niitä hajuja ei seurattaisi ja ihmisiä tai koiria etsittäisi ilman lupaa.

Sen verran ollaan treenattu tokojuttuja, että noutokapulan kanssa saatiin ainakin näillä näkymin pienimuotoinen läpimurto ja idea kapulan pitämisestä on alkanut hahmottua Humputtimen päässä. Sitä voikin ihan jopa kanniskella! Lisäksi on tehty pienimuotoista ohitustreeniä kontaktissa ja koitettu vahvistaa sitä maahanmenoa ja maassapysymistä - kyllä siinäkin ehkä pientä edistystä on tapahtunut.

Humu tuntuu kasvaneen ihan yhtäkkiä korkeutta. Nyt sillä on ehkä jonkinlainen honkkelivaihe sitten. Eilen sain niin hurjan korkeusmitan sille, että se taisi olla ihan puutaheinää.. kokeilen tänään uudestaan, jos saisi vähän uskottavamman tuloksen.




4 comments:

  1. Joo läpimurto, kun kapula suussa voi peräti liikkua! Alotin Edille noutojutut kapulan pitoreeneistä ja siitä sitte kapula suussa liikkeelle. No sehä oli ihan ihmeissään jotta ehämmää voi liikkua ko mulla on tää kapulaki suussa, iha hullu akka.. ;) Mut kun se sitten tajusi, niin rinta rottingilla kanniskeli kapulaa. Se on jotenki niin äärimmäisen hellyttävää kun asiat täytyy oikeesti opettaa rautalangasta vääntämällä ja sit kun se koira hoksaa niin se on itekki niin tohkeissaan :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä mokasin siinä, että palkkasin liian kauan jo kapulan ottamisesta suuhun kun itse pidin kapulasta kiinni...Humppa alkoi sitten sylkeä kapulan suusta heti jos itse päästin siitä irti :D nyt on pitänyt vähän improvisoida ja tehdä kapulasta vähän lelumaisempi juttu, sillä kaikkea muutahan tuo kyllä kantaa ja pitää suussa... paitsi sitä kapulaa, sillä siitähän saa palkan kun siitä päästää IRTI, eiks je? eli ei tuo osaa vieläkään pitää kapulaa luovutusasennossa, mutta jos se tuon kanniskelun kautta tajuasi joskus senkin, kun se vaikuttaa helpommalta tässä vaiheessa...

      Delete
  2. Niin tuttua että korjaillaan sitten aina jossaki vaiheessa niitä omia virheitä pois :D Meillä on nouto muuten hyvä mutta tein siitä vähän liian kivan liikkeen, Edi ei malta oottaa käskyä vaan sinkoaa kapulan perään. Korjasin sitä ja epävarmuuksissaan se ei enää lähteny käskystäkään. Noh, mitäpä muutakaan kun taas korjaamaan, nyt se on vähän siinä ja siinä lähteekö ennen käskyä, mutta nyt en jaksa siitä enää/vielä uudestaan ressata, eiköhän sen saa sitten kuntoon jossaki vaiheessa :)

    Ookko kokeillu jos Humu kanniskelee kapulaa niin sillä irti-käskyllä se saa puottaa kapulan maahan? Edille tein varsinki alussa niin, että käskyllä sai puottaa maahan. Sit kun se oli varma, niin sitten noita perusasentoon tulemisia. Ja alottaa ihan tosi lyhyillä ajoilla, kun se nostaa niin tyylin samantien "irti" ettei ehdi ite puottaa. Ja sitte pidentää aikaa. Ja jos kapula putoaa ennen käskyä niin eikun uusiksi. Mut sit opetin erikseen kapula suussa että kosken päähän ja kapulaan jne, että sietää myös sen eikä pudota. Ainaki Edille sain tuolla varman pidon, eli se ei pudota nykysinkään kapulaa ennen lupaa. Joskus saattanu ennakoida vauhtinoudossa. Mutta se on tuo nouto haastellinen siinä mielessä, että siinä on niin monta eri osa-aluetta, jotka opettaa erikseen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu täytyy ruveta nopeammin antamaan irrotuskäskyä/lupaa. Vaihdoin irrotussanankin erilaiseksi kuin muissa tilanteissa, sillä tajusin, että sen sanan merkityshän on tosiaan "irrota, äläkä ota uudestaan ilman lupaa".. että sekin varmasti vähän laskee kapulankanniskeluintoa. Maanantaina treeneissä noutokapulahomma menikin ihan penkin alle, mutta kotona sain taas Humun innostumaan kapulasta ja jopa epämääräisesti tuomaan sitä ja pitämään suussa irrotuskäskyyn asti. Jee! Noihin kapulanpidon häiriötreeneihin meillä on kuitenkin vielä matkaa :D

      Delete