Nyt voi sitten muistella lämmöllä maanantain treenejä, joissa Humu otti normaalia paremmin kontaktia ja aloitti treenin keskittyen ja selvästi HALUSI tehdä töitä. Tänään mukana oli nimittäin ihan eri koira, vaihtuikohan se tässä välissä? Aloitettiin treenikentälle meno kiskoen ja haukkuen. Sitten saatiin pätkittäin kiinni jostain kaukaisesta asiasta nimeltä keskittyminen ja sitten palattiin taas tutumpaan asiaan nimeltä meuhkaaminen. Ja taas sekunti keskittymistä ja sitten minuutti meuhkaamista. Voi surku ja parku. Lopputunnista keitettiin kattilallinen perunoita ihan pohjaan asti ja Humu päätti haukkua lähes kaikelle, joka suuntaan ja suurella tarmolla. Meikäläinen oli nolla, tai ehkä miinuksella.
Tähän väliin treenien kohokohdat eli ne hetket kun keskityttiin: tehtiin alustan kosketusta, ja siinähän Humu on ihan haka! Vaikka alusta oli laina-alusta, se tajusi välittömästi mistä on kyse ja syöksyi alustalle kuin pieni karvainen meteori. Ja oli aivan innoissaan! Täytyy ehkä harkita kosketusalustalle ryntäämisen käyttöä palkkana jossain muodossa - alustalle irtoamista suurempi ongelma on nimittäin alustalta poistuminen :P siihen lääkkeeksi otetaan nyt kosketusalustatreeniä siten, että alustalle irrotaan vihjeestä ja palkka tullaan hakemaan leikin muodossa ohjaajalta. Tähän asti olen palkannut alustan luona, jotta olen vahvistanut siellä pysymistä, mutta ilmiselvästi se ei ole enää mikään haaste...eikä myöskään irtoaminen, sillä kosketusalustalle lähtöä odotetaan into piukassa.
Sitten kokeiltiin tasapainoalustaa. Naksun avulla Humu tajusi nopeasti laittaa tassua ja välillä kahtakin alustan päälle, eikä vaikuttanut mitenkään pelkäävän outoa alustaa. Haasteena oli vaan se, että kun tätä harjoiteltiin kosketusalustan jälkeen, niin tottakai myös tasapainoalustaa olisi voinut läppäillä ja myös kaivaa.... se oli siis oikeastaan kiva lelu... hmmm....noo, sinnepäin.
Sitten otettiin liikkeestä maahanmenon alkeita eli sinnepäin-seuraamisesta reilun käsiavun avittamana koira tantereeseen. Välillä Humu maastoutui aika hitaasti, mutta oikeastaan suurimman osan kerroista ihan mukavalla vauhdilla. Vaikka edelleen maahan mennään takaosa edellä, niin nyt maastoutuminen oli kuitenkin selvästi maahanmenoa eikä istumisen kautta könkkäämistä.
Välissä otettiin vähän leikkimistä ja muuta mukavaa, ja tehtiin myös nopeusleikkiä, eli koiran kanssa hulabalointia, jonka välissä aina pyydettiin istumista, seisomista tai maahanmenoa. Istumisen Humu teki joka kerta superhyvin ja supernopeasti! Seisomisessa autoin reilusti tunkemalla namia nokkaan käytännössä samalla sekunnilla käskyn kanssa, mutta yhtäkaikki Humu pysähtyi hyvin ja piti asennon hienosti vapautukseen asti. Maahanmeno oli taas hidas, vaikka ollaan itseasiassa juuri samalla tavalla koitettu saada siihen nopeutta kotonakin (ja välillä siis jopa onnistuttu). Lisää reeniä vaan.
Sitten siihen osioon, missä keskittyminen loppui totaalisesti. Kentän laidalla kävi pientä rähinää ja muutenkin toimintaa oli ympärillä paljon, sillä agilitykisat oli menossa toisella puolella kenttää. Humu heitti pyyhkeen kehään, ja alkoi tuijotella kaikkea ympäröivää maanisesti unohtaen epätoivoisen ihmisen, joka koitti vielä saada kunnialla tehtyä treenin viimeisen osion, eli paikkamakuun. Epätoivoinen ihminen heitti pyyhkeen perässä ja lähti pois häiritsemästä niiden paikkamakuuta, joilla oli vielä mahdollisuuksia. Saatiin vielä jokunen kontaktinpätkä luotua mutta siihen se sitten oikeastaan jäi.
Juteltiin kouluttajan kanssa vielä treenien loputtua (Humu huusi tässä vaiheessa kaikelle mahdolliselle, huomioimattomuus ei auttanut... koira palkkasi ansiokkaasti ihan itse itseään riehumisella). Juteltiin motivointiongelmista ja toisaalta siitä, milloin koiralta pitää jo vaatia suorittamista pelkän kivakivajeejeen sijaan. Kouluttaja ehdotti esimerkiksi ulosmeno- ja ruokintarituaalien rikkomista siten, että vaadittua tehtävää (tällä hetkellä lupaa pyydetään istumalla ja ottamalla kontakti, ilman vihjesanoja) vaihdellaan, jotta homma ei käy liian helpoksi ja "vaatimisesta" tulee vankempi osa myös arkea. Lisäksi todettiin (jälleen?), että huomioimattomuus ei riitä silloin kun riehuminen on itsessään kivaa vaan siihen on puututtava jotenkin. Täytyy nyt pohtia hyvää tapaa katkaista riekkuminen treenitilanteessa. Kielto tepsii kotona ja koirien ohituksissakin ollaan jo edistytty etenkin kotikulmilla (lähinnä siis kääntymällä pois kun keittää yli ja palkkaamalla + palaamalla tilanteeseen heti kun taas herne Humun päässä kohtaa toisen), mutta vieraassa paikassa kielto tmv. korkeintaan lopettaa haukun, muttei silti palauta Humua maan pinnalle - täytyy varmaan kehittää joku käsky ihan itse rauhoittumiselle ja alkaa treenata sitä tosissaan. Tokokäskyjä en halua käyttää, sillä niissä pitää olla intoa eikä "kurinpidollista" fiilistä... (ja onhan meillä periaatteessa jo käsky rauhoittumiselle, sen treenaus vaan on.. ööh.. heikoissa kantimissa).
Motivoinnin osalta saatiin kotiläksyksi ihan niitä juttuja, mitä nyt "tiesi", että olisi pitänyt tehdä paaaljon enemmän kuin tähän asti: eli treenikentälle välillä vaan nopeasti leikkimään ja pitämään hauskaa, ja sitten himaan. Ja Humun ollessa vapaana metsälenkeillä kannustetaan sitä ottamaan kontaktia passiiviseen ihmiseen pysähtymällä ja odottamalla Humpan luoksetuloa - ja palkka superkivalla leikkihetkellä. Ja vaikkei tästä erikseen puhuttu, niin taon nyt omaan päähäni edelleen, että niitä superlyhyitä ja superkivoja treenejä.
Tämän keskiviikkoryhmän kouluttaja on kyllä ollut jotenkin tosi ihana. Aina valmis pohtimaan ratkaisuja ja valaa itseen omalla asenteellaan aina uutta uskoa silloin kun alkaa masentaa. Ja kaikenkaikkiaan kun tätä sepustustakin katsoo: kyllähän Humppa suoritti montamonta juttua tosi hyvin, loppu vaan meni niin penkin alle, että jäi kökkö maku suuhun. Se tunti on vaan vielä tässä vaiheessa liikaa putkeen ja Ojangon ympäristö supersuuri häiriö Humulle - ei voi kauhalla vaatia kun on lusikalla annettu (siis allekirjoittaneelle, ei koiralle, sillä tuntuu välillä olevan ihan liian suuri kauhallinen..). Uudella innolla kohti uusia haasteita! (eli leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, kuten isäni sanoisi)
No comments:
Post a Comment