Koiran käyttäytymisestä ja kouluttamisesta
150 ihmisen kyselyssä yli 80% mainitsi hihnakäyttäytymisen
isoimmaksi ongelmaksi koiran kanssa. Toisena tuli yksinolo-ongelmat.
Kouluttajan tärkein ajatus on se, että kyse on koko ajan
siitä, mitä koira tekee, ei siitä, mitä ajattelee sen tekevän – älä ota
käytöstä henkilökohtaisesti. Tilanne muuttaa sen, hyväksytkö koiran käytöksen vai et.
Koiralle käytös on kuitenkin samanlaista (esim. uhkaava juoppo vs.
sadetakkimies pimeällä lenkillä ja koiran puolustautuminen). Kouluttajana
voidaan vaikuttaa siihen, missä tilanteessa käytös ilmenee.
Mieti sitä, mitä koira tekee (esim. vetävä kävelee ihmisestä
poispäin), älä analysoi liikaa käytöksen syitä. Voit vaikuttaa käytökseen
paremmin kuin käytöksen syihin. Käyttäytyminen on käyttäytymistä. Myös
ongelmakäytökset ovat normaaleja käytöksiä, joihin ei vain osata vaikuttaa ja
ne tulevat ilmi väärissä tilanteissa. Ongelmakäytös rakentuu ja vahvistuu usein
pikkuhiljaa.
Esim. johtajuusajattelussa unohdetaan, että käyttäytyminen
on vuorovaikutteista toimintaa. Muutenkin on muistettava, että et voi muuttaa
ympäristöä, ainoastaan omaa käytöstä. Kannattaa myös miettiä, milloin suostuu
tilanteeseen, joissa ympäristö kouluttaa koiraa (esim. koirapuistot ja
lenkeillä moikkailu). Eri lajit eivät laumaudu keskenään tai muodosta
laumahierarkiaa, vaan elävät symbioosissa samalla alueella.
Ihminen hallitsee lähes kaikkia koiran resursseja, koira ei
voi tehdä juuri mitään ilman, että ihminen mahdollistaa sen: juominen,
syöminen, liikunta, nukkuminen, leikki, tarpeiden teko, toiset koirat, ihmiset
jne. Omistajalla on siis käytössään vaikka kuinka paljon asioita, joita koira tavoittelee - pitäisi siis olla helppoa saada koiraan kontakti. Käy katsomassa www.davemech.com: ikiaikaisia
metaforia liittyen koirankoulutukseen. Koiralle asema ei ole resurssi kuten
ihmiselle, siksi ne eivät myöskään kilpaile asemasta. Koira ei myöskään pidä
ihmistä koirana, eikä määritä asemaansa suhteessa ihmisiin.
Eläin on opportunisti ja tekee aina niitä asioita, joista on
sille hyötyä. Kun joku on tarpeeksi monta kertaa kannattavaa, kauppa on sovittu
ja koira alkaa tehdä asioita mielellään (=ns. työmoraali astuu kuvaan).
Koiralla ei ole miellyttämisenhalua, vaan se tekee asioita siksi, että
miellyttää itseään. Eläin elää hetkessä ja reagoi ärsykkeisiin, mikä on
ihmiselle vaikeaa. Koirankouluttaminen vaatisi kuitenkin juuri sitä: Mitä koirasi
tekee, onko se hyvä vai huono juttu, miten siihen reagoidaan?
Käyttäytyminen koostuu lajiominaisuuksista (käyttäytymismallit
ja perimä) ja oppimishistoriasta (missä, miten kasvatettu, mitä asioita
vahvistettu, oppii läpi elämänsä toimintansa seurauksista). Yleensä
henkilökohtaisesti otetut käytökset ovat juuri ominaiskäytöksiä. Kannattaa
miettiä, kuinka suurelta osin joku käytös on peritty tai opittu. Kannattaa myös
erottaa laji- ja rotuominaisuudet, sillä eri roduissa on vahvistettu eri
ominaisuuksia. Useamman samanrotuisen koiran laumassa rotuominaisuuksien
mukaiset käytökset vahvistuvat helpommin kuin sekalaumassa. Jos koiralle ei
tarjoa oppimiskokemuksia, se käy iän myötä aina varovaisemmaksi ja
lajiominaisuudet vahvistuvat.
Kouluttaminen on käytöksen muokkaamista ja se on mekaaninen
taito, jota ei voi hallita ilman harjoittelua. Tehokas koulutus edellyttää
sitä, että ensin sinun tulee muuttaa omaa käytöstäsi. Eli kun löydät hyvän
tavan tehdä jotain, mieti miten sen voisi tehdä paremmin. Mieti välittömästi
treenin/käytöksen jälkeen, miten parannat seuraavalla kerralla. Kuinka paljon
olet valmis muuttamaan omaa käytöstäsi? Muuten et voi oppia etkä kouluttaa
juuri mitään.
Tarkkaile käytöstä: älä mieti miksi vaan mitä. Tiedä mitä haluat
ja mitä et halua. Ongelmakäytös korjataan korvaamalla ei-toivottu käytös
toivotulla. Käytöstä ei voi poistaa, mutta sen päälle voi rakentaa toisen
käytöksen. Esimerkiksi vieraiden päälle hyppimisessä voi kouluttaa katseen
pysymän lattiassa – yksi helpoin tapa on palkata alhaaltapäin.
Muista aina ottaa huomioon kivun mahdollisuus etenkin
aggression ollessa kyseessä. Selvitä ensin, onko koira kipeä. Mieti kuinka
paljon koirasi lepää, liikkuu, leikkii, syö, juo, oppii uusia asioita. Kaikkea
muuta voi tehdä runsaasti paitsi uusien asioiden oppimista – treenin jälkeen
lepo on tärkeää.
Esim. lenkkeilynkin voi jaksottaa lyhyisiin pätkiin. Myös
hihnakävelyä voi treenata pätkissä, ja muutenkin lenkille voi ottaa teeman,
jota toistetaan muutama kerta peräkkäin ja sitten otetaan taas vapaata. Kaksi
tuntia on minimi aktiiviselle tekemiselle vuorokaudessa, ja tekemisen yhteydessä on oltava sekä leikkiä,
liikkumista että pään käyttöä.
Mitä ongelmille tulisi tehdä?
1.
Älä keskity ongelmaan tai yritä korjata käytöstä
tilanteen aikana: ENNAKOINTI
a.
Kun ongelma on ilmennyt, niin miten ”nollata”
tilanne? Koira pääsee rähjäämään, mutta mikä on hyvä toimintamalli tällaisen
tilanteen jälkeen: Mokaaminen ei ole vaarallista, joten ei kannata jäädä
miettimään epäonnistumisia. Jos koira rähjää, niin valmistaudu vaan seuraavaan
tilanteeseen paremmin ja tee jotain toisin. Ajattele, että yksi virhe ei
haittaa, sillä tulevaisuuteen mahtuu 10 000 onnistumista.
b.
Kokeile elää ilman kieltoja, mieti miten voisit
elää ilman hihnaa (pakotteita)
2. Määrittele tarkasti käytös, mitä haluaisit
koiran tekevän sen sijaan siinä tilanteessa: SUUNNITTELU
a.
Opeta aina ensin ”miedompi” käytös, esim.
leijona vs. lehmä. Esimerkiksi luoksetulo on kontrollikäytös karkaamiselle tai
rusakon jahtaamiselle ja se on koulutettava erittäin vahvaksi ennen kuin sillä voi kontrolloida rusakon jahtaamista.
3. Aloita korvaavan käytöksen harjoittelu
a.
Keskity parantamaan tottelevaisuustasoa
b.
Perusta harjoittelu taitavalle palkkion käytölle
c.
Opeta yksi tai kaksi erittäin vahvaa ja sujuvaa
käytöstä: ei tarvitse olla vaikeaa, esim. kohteen kosketus, katsekontakti
sivulla, eteen istuminen, istuminen, maahan meno, luopuminen jne… kun saat
kolme tai neljä sujuvaa käytöstä aikaiseksi, homma helpottuu ja yleistäminen
nopeutuu. Eli yleistä ensin pari käytöstä ”täydellisesti” (opeta esim. pitkäkestoinen
kontakti tai kosketus käteen). Harjoittele tilanteissa, joissa koira onnistuu. Jos tilanne on liian vaikea ja
koira ei onnistu, niin lähde pois – jos on olemassa jotain joka toimii, käytä
sitä. Jos ei ole mitään, mutta on joku hallintaväline, raahaa koira
rauhoittumaan. Turhaa yrittää mitään muuta. Mieti miten pitäisi ennakoida, jotta
seuraava onnistuu?
Mistä palkkaat? Mieti onko järkeä palkata jostain, jonka koira
osaa jo erittäin hyvin (esim. katsekontakti) – vaadi jotain enemmän ja palkkaa
siitä. Kahta koiraa voi käyttää myös kateuden synnyttämiseen.
Tärkeysjärjestys kouluttamisessa:
Kouluttajan oma toiminta…
- Miten suhtaudut tilanteisiin?
- Miten ennakoit tilanteissa?
- Miten toimit koiran näkökulmasta?
Kuinka monta käskyä koiralla on koiran kontaktin ottamiseen…?
Usean koiran ”nimi” on ei. Mieti siis kuinka monta vihjettä käytät kerralla tai kuinka monta vihjettä tarkoittaa samaa asiaa. Vihjesanan lisäksi vihje voi olla ohjaajan muu
toiminta – kun ihminen puhuu, se ei usein kiinnitä huomiota muihin eleisiin.
Tarkka palkitseminen
- Mikä toimii palkintona?
- Mistä asiasta palkitaan (reaktio/käytös)?
- Mihin palkitaan (palkkion suunta)?
- Kuinka monta kertaa (onko käytös vahva)?
- Toteutuuko vahvistetiheys?
Tarkkailua vahvistaa se, että kontaktia seuraa ihmisen
pakeneminen – vaihda suuntaa kun koira katsoo, älä vain silloin kun se vetää…
vahvistaminen on epäsäännöllistä eläimen näkökulmasta joka tapauksessa, joten
ei ole syytä lähteä satunnaistamaan satunnaista vahvistamista entisestään.
Viimeisessä vaiheessa sen kuitenkin voi tehdä. Mieluummin kuitenkin nostetaan
kriteeriä ja vaaditaan enemmän sen sijaan, että huononnetaan palkkiota. Satunnainen palkitseminen perustuu turhautumiseen, eli
käytös vahvistuu ennen sammumista. Siinä on kuitenkin riski sammuttaa käytöstä vahingossa.
Mikä on paras tapa pidentää käytöksen kestoa? Ensin pitää
rakentaa yksikkö, esim. seuraaminen. Tarvitaan muutama sekunti, ennen kuin voi
käyttää käskyä, kehua jne. Otetaan esimerkiksi kymmenen sekuntia, joka
yleistetään kaikkialle: sitten kun ei ole enää tilanteita, joissa koira ei
onnistu, aletaan ketjuttamaan yksikköjä eri tilanteissa. Tällöin satunnaisen
palkitsemisen idea on siinä, että koira ei tiedä kuinka kauan käytöksen tulee
kestää ennen palkkiota.
Usein 5-10sek on hyvä käytöksen yksiköksi. Sitten kiertueelle.
Kun kiertue on tehty, lisätään vasta yksikköjä peräkkäin. Kestoa lisätään
viivytetyllä palkkaamisella. Kestoa lisätessä pitää kuitenkin muistaa
vahvistetiheys. Vahvistetiheyttä ei saa laskea ennen kuin käytös on vahva.
Esim. kontakti lenkillä: lisää HÄIRIÖTÄ, älä aikaa, pompottele tennispalloa,
muuta kävelytyyliä, vie vaikeampiin tilanteisiin jne. Kun käytös on vahva,
häiriöt vahvistavat käytöstä, mutta ensin häiriökestoa täytyy rakentaa
huolellisesti.
Apuvälineistä ynnä muusta
Vastustus nostaa virettä myös hihnasta vetämisen suhteen…
eli vastaan vetäminen esim. koiraa tavoitellessa lisää koirien tavoittelua. JOS
sinne koiraa kohti kuitenkin pääsee. Vastustus nostaa virettä, jos voi vähentää
vastustusta, voi laskea virettä – siksi kuonopanta tai vedonestovaljaat voi
auttaa vireen laskemisessa.
- Mitä enemmän hihnalla estetään, sitä enemmän koira tavoittelee päämäärää. Vire nousee aina kun estetään.
- Mieti mikä on reaktio, johon apuvälinettä käytät
- Naksutinta kannattaa käyttää vain alkuvaiheessa, uutta opetellessa – kun asia osataan edes alkeistasolla, palkkaus ehtii hitaamminkin tai voidaan liittää vihje + palkka.
Vahvisteet ovat koiran moottori. Mikä on oma moottori
kouluttajana? Arkikäyttäytymisen pitäisi olla sitä kaikkein kivointa, sillä se on tärkeintä. Eläin
määrittelee mikä on vahviste. Vahviste aina lisää toimintaa ja se voi olla mitä
tahansa mitä eläin tavoittelee. Se, mitä on harjoiteltu eniten, on usein
palkitsevinta.
Hyvä vahviste on koiran mielestä:
- Ansaittu
- Arvostettu
- Haluttu
- Välitön
Esim. hajulla palkkaaminen katsekontaktista ei toimi, sillä
palkinnon suunta on väärä.
Mitä tehdä kun mikään yksittäinen vahviste ei ylitä
käytöksen historiaa?
- Oppimishistoria on ainoa mahdollisuus: onnistumishistorian pitää olla pitkä, jotta jokin käytös voittaa ominaiskäytökset
- Jos haluat vahvan vahvisteen, rajoita sen saatavuutta
- Oppimishistoria ohittaa vietin, jos käytös on vahva
- Jos ohjaaja ei kouluta, ympäristö kouluttaa
Koulutuksen yksityiskohdat ovat kaikkein tärkeintä
informaatiota koiralle. Ne ovat kuitenkin yleensä niitä, jotka skipataan.
Hihnan käyttäjän tiedostettava:
- Mitä hyötyä on hihnan kiristämisestä
- Entä löysäämisestä?
Muista palkita siitä mitä ja mistä haluat: kontaktista
palkka sivulta. Myös hihnan kiristymisen jälkeisestä kontaktista, koska pelkkä
liikkeellelähtö saa aikaan jojon.
Syöminen on tärkeää mahdollisimman lähellä tilannetta ja
mahdollisimman nopeasti tilanteen jälkeen, sillä syöminen rauhoittaa. Vaikka välissä
koira kiihtyisi ja käyttäytyisi ei-toivotusti, niin palkkaaminen taas tilanteen
jälkeen on tärkeää, sillä vähitellen se ajanjakso, jolloin ruoka ei kelpaa,
lyhenee. Syöminen rauhoittaa.
Mitä meidän pitää muistaa:
- Rakenna vahva korvaava käytös: lisää vierellä kulkemiseen enemmän häiriötä, mutta palkkaa edelleen 5-10 sekunnin välein, älä lisää kestoa ennen kuin liike on yleistynyt. Treenaa kohteenkosketusta (käsi) pidemmälle ja lisää siihen vähitellen kestoa, liike ja häiriötä.
- Varo hihnan aiheuttamaa vireen nousua: ajattele olevasi liikkeellä ilman hihnaa ja muista, että hihnan paine saa koiran yrittämään enemmän kohti kohdetta. Tee kaikkesi, jotta hihna ei kiristy. Jos hihna kiristyy (muissakin tilanteissa), muista palkita kiristymisen jälkeisestä kontaktista myös muuten kuin vain etenemällä, sillä pelkässä etenemisessä palkkion suunta on väärä. Palkkaa aina sivulta.
- Syötä koiraa vaikeissa tilanteissa niin pitkään kuin mahdollista ja palkitse jo rauhallisesta katsomisesta. Jos koira kiihtyy niin paljon, ettei voi syödä, lähde tilanteesta nopeasti sen verran etäälle, että syöminen onnistuu. Vaikka välissä tapahtuisi mitä, älä jää miettimään vaan keskity hetkeen ja hetkelliseen käytökseen.
No comments:
Post a Comment