Lappalaiskoirien kesäleiri

Lähdettiin sitten Humun iskän ja veljen omistajan suostuttelun seurauksena lappalaiskoirien kesäleirille. Oli kyllä hieno reissu! Molemmat opittiin uusia juttuja ja oli mukavaa nähdä erilaisia porokoiria omistajineen. Matkustettiin ja yövyttiin Humun tädin ja tämän omistajan kanssa, joten Humu sai myös harjoitusta autoilusta ja asumisesta toisen koiran kanssa. Autossa se rauhoittuikin hienosti, mutta sisällä se piti joko eristää toisesta koirasta tai hyvin päättäväisesti ohjata rauhoittumaan, jotta tätikin sai olla välillä rauhassa. Täti ei nimittäin hennonut juuri komentaa pentua vaan haki apua ihmisistä.

Hakumetsällä

Saavuttiin leirille myöhään sunnuntai-iltana, mutta heti seuraavana aamuna päästiinkin hakumetsälle. En usko, että meidän olisi koskaan tullut omatoimisesti kokeiltua hakua, joten oli tosi hyvä, että siihen oli tilaisuus leirillä. Humu teki toki vasta "sunnuntaikävelyä", eli kulki metsässä pitkässä liinassa ja samalla kouluttaja tarkkaili miten se reagoi piilossa oleviin ihmisiin ja käyttikö se nenäänsä niiden löytämiseen. Kaikki ukot löytyi, mutta viimeisen kohdalla oli pennun ilme jo aika väsynyt (vaikka löytäminen oli tosi kivaa joka kerta!).

Harmi, että Humu oli niin väsynyt, sillä varmasti se olisi oppinut paremmin ja saanut enemmän irti virkeämpänä. Se oli kuitenkin odotellut vieraassa autossa, joka sattui vielä olemaan pakettiauto, ja odottelupaikkana tietenkin häkki. Tilanne oli siis aivan uusi ja pentuparka oli haukkunut hämmennystään vähän väliä ja stressanut. Seurana oli toisessa häkissä Humun isä ja veli, mutta odottelu oli selvästi stressaavaa ja Humu oli ihan tööt kun vihdoin pääsi hommiin.

Vähän harmittaa, kun en kirjoittanut ylös, mitä kouluttaja kehotti Humun kanssa tekemään haun jatkoa ajatellen. Muistelisin, että kotiläksyksi tuli uusia kerran tai pari sunnuntaikävely ja sitten alkaa ottaa näkölähtöjä, joissa koira näkee ukon lähtevän, mutta ei nää enää piiloonmenoa. Aika nopeasti kannattaa kuitenkin näkölähdöistäkin luopua, jotta koira oppii etsimään nenällään. Maalimiesmotivaatiota Humun kohdalla lienee helppo pitää yllä, kunhan sille vaan lässytetään ja sitä pallutetaan tarpeeksi. Olisi kyllä hyvä pikkuhiljaa jaksaa treenata hakua, vaikka siitä tuskin tulee meille koskaan varsinainen harrastus. Humu nimittäin tykkää ihmisistä ja siten ihan "sunnuntaiaktivointina" haku voisi sopia meille hyvin. Hakuporukan löytymisen vaikeus ja treenien vaatima aika ovat lajin huonoja puolia. Enkä kyllä erityisesti tykkää siitäkään, että koirat joutuvat kökkimään autossa tunteja vaikka itse treeni kestää niiden osalta vain parikymmentä minuuttia.

Jälkituhnutusta

Toisena päivänä päästiin jäljelle. Ekan päivän iltana oli tarkoitus artitottistella, mutta valitettavasti kova sademyräkkä aiheutti iltatreenien peruuntumisen. Sen sijaan siis harjoiteltiin keskenämme hihnakävelyä ja leikkimistä. 

Tällä kertaa Humu sai odottaa omassa autossa ja sinne se rauhoittuikin hienosti. Aina kun sen halusi ottaa ulos autosta, vastassa oli vaakatasossa aikaansa viettävä pentu. Ensimmäiseksi Humulle tehtiin pienehkö (ehkä 80cm x 80cm) makkararuutu. Haistettuaan namit Humu lähti ruutuun "saa ottaa" komennolla  ja haisteli ja imuroi ruokaa kitusiinsa kiitettävällä tarmolla.

Toisena tehtävänä oli 40 askeleen namijälki, jonka päässä odotti namipurkki. Aluksi jäljen tajuamisessa kesti hetki, sillä unohdin omaan käteen nameja... mutta sitten kun tajusin laittaa namit taskuun, niin nenä alkoi toimia oikeaan suuntaan ja taas luvalla "saa ottaa" Humu lähti imuroimaan ensimmäisten askelten nameja. Vielä toiseltakin askeleelta Humu keräsi namit, mutta sen jälkeen itse jäljen seuraaminen voitti syömisen. Kerran Humu lähti harhaan jäljeltä, mutta kun ei päässyt kovin pitkälle, palasi oikeaan kohtaan ja rymisteli loppuun asti purkille. Purkki olikin IHANA ja kun sen sisältä oli syöty namit, sitä piti hieman kanniskella. Ihana.

Jälkikouluttajalta saatiin kotiläksyksi tehdä pari jälkeä namikasoilla, sillä selvästi joka askeleella syöminen ei Humua kiinnosta. Seuraavaksi tehdään siis niin, että parilla ekalla askeleella on namia ja sen jälkeen jäljeltä löytyy namikasoja 1-3 metrin välein (ja lopussa taas palkintopurkki). Parin jäljen jälkeen kasat voidaan kuitenkin jättää pois ja korvata ne pelkillä purkeilla, ja nopeasti purkkeihinkin kannattaa liittää kepit tai esineet. Ilmaisutapana esineen tuominen voisi olla Humulle luontaista, tosin siinä on "tositilanteita" ajatellen omat riskinsä - pk-jäljellä se tosin toimisi paremmin kuin hyvin. Täytyy miettiä, mikä olisi paras ratkaisu. 

Yksi seisomiskuvakin saatiin napsaistua. Tästä on varmasti parempiakin versioita muiden kamerassa... Humu ei ollut kovin edustava, sillä tarjosi jatkuvasti istumista. Seisottajana Humun veljen ja isän omistaja.

Nyt viikon ajan Humun paino on junnannut lähes paikoillaan, ja eläinlääkärin vaa-an mukaan painoa oli vain 12,5 kg (17vko). Toivotaan, että paino taas lähtee kunnolla nousuun, vaikka kohtahan se nousu saakin hidastua... mutta ei ihan vielä. Tilastotietoa voi siis seurata Humun kehitys-sivulta.

Tänään taas mennään pentukurssille, saa nähdä miten Humu tällä kertaa keskittyy. Täytyy käydä ostamassa kaupasta ihmiskelpoista possun jauhelihaa, sillä se on tällä hetkellä hittituote. Ainakin nälkä pitäisi illalla olla, sillä nyt aamulla ei oikein ruoka maistunut.